Haxo kuunteli toisen tarinaa tarkkaavaisena, hymähtäen tai nyökäten välillä sopivissa kohdissa. Coen ojensi kiven takana ollesta piilosta juuri sopivan määrän lehtiä. Haxo nappasi ne suuhunsa ja puraisi. Ne voisi nielaista kokonaisenakin, mutta pureskeltuna vaikutus tulisi nopeammin. Haxo kurtisti naamaansa.
"En tiedä mistä kaverisi nämä kaivaa, mutta nämä ovat kitkeriä. Mikä näiden kohdalla tarkoittaa myös vahvuutta. Jännä että ovat säilyneet talven yli näin hyvinä", Haxo sanoi. Onneksi paha maku huuhtoutuisi nopsaan pois. Mutta huh, yksi lehti olisi varmaan riittänyt.
"Joten muista, älä syö kitkeriä juttuja", Haxo muistutti kuin emo jotain varsaa ja naurahti perään.
"Tuossa ainun jutussasi syypäitä taisivat olla enemmän niiden kahden kusipäisyys", Haxo vastasi toisen kertomukseen. Hapan maku alkoi olla kadonnut. Ihan kuin knabin olo olisi vähän rennompi. Taisi olla vain lumevaikutusta, tuskin se nyt vielä alkaisi vaikuttaa. Sitten Haxo muisti puhuneensa kitkeryydestä.
"Paitsi muista syödä puolukoita. Ne on hyviä, ootko koskaan maistanut? Ai niin, sori jo etukäteen mutta minä yleensä tämmeisissä jutuissa puhun loputtomasti. Tai nauran. Mutta varmaan olet tottunut. Ja oikeastaan minä teen noita muutenkin", Haxo ei uskonut vaikutuksen alkavan vielä, mutta asiaa tuolla riitti. Knabbi kävi makuulleen kiven viereen, Coenkin ehtisi sanoa jotain välissä.
"Otetaanhan mukava asento ja... ei minulla kyllä tule mieleen vitsailusta mitään tarinaa mutta tällaisista tilanteista on parikin juttua", Haxo kertoi, tarkoittaen heidän tilannettaan ja huumavien kasvien syöntiä.
Coen-Hermi
Täytyi todeta, että tuon kutsuessa minua komistukseksi ja iskiessään silmää yllätyin hieman. Kuitenkin tuo oli vitsillä todettu joten en ottanut sitä liian tosissani, nauroin vain. Ja kuka minä olin tuomitsemaan, itsehän olin juuri kehunut Dracarystä komeaksi. Eikä kyllä Haxokaan ollut yhtään pahan näköinen, täytyi se myöntää. Tuon arvet tekivät hänestä vain mielenkiintoisemman näköisen, hänellä oli varmasti paljon tarinoita kerrottavana.
"Täytyyhän sitä tietenkin herrasmies olla" naurahdin. Katsoin kiveä, tämä se oli. Lähdin kiertämään, katsellen kiven ja maan rajaa. Jossain kohtaa piti olla halkeama kivessä, siellä lehdet sijaitsivat. Toivottavasti ne eivät olleet ihan jäässä.
"Voi kyllä. Esimerkiksi tarkoitukseni oli kerran vain avustaa eräs tamma soille, hänen oli tarkoitus tavat kumppaninsa siellä. Minä vitsailin tuttuun tapaani, eikä tammaa tuntunut häiritsevän. Hänen kumppaninsa sen sijaan oli kuullut meidät ja kun vihdoin törmäsimme, hän ei ollut tyytyväinen" samassa löysin kätkön. Lehdet olivat kylmiä, mutteivat jäässä. Otin pari lehteä suuhuni, mutta en puraissut, vaan tarjosin ne Haxolle. Orin otettua lehdet itselleen(?) jatkoin vielä tarinaa.
"Yritin sitten siinä kovasti selitellä, että minä vain vitsailin ja sanojani ei kannata ottaa tosissaan. Tamma sitten loukkaantui tästä ja sehän vasta poikaystävää suututti entisestään. Heille syntyi riita ja yritin aluksi sovitella. Kumpikaan ei enää ees huomannut minua joten päätin poistua vähin äänin paikalta, ennen kuin tamman jykevä kylmäverinen kumppaninsa hakkaisi minut maankuoresta läpi" selitin aika kiusallisenkin tilanteen.
"Ja kerran yksi ori järkyttyi täysin kun iskin hänelle silmää. Hän jähmettyi ja yritti selitellä kovasti ettei hän ole kiinnostunut. Kun yritin hänelle selitellä, että minä vain vitsailin, niin hän muuttui vakavaksi ja sanoi ettei sellaisesta pidä vitsailla. Hän taisi tajuta itsestään jotain sinä päivänä, koska kun hän pyysi minua sitten poistumaan, häin jäi selvästi miettimään tapahtunutta. Ehkä olin avuksi, kuka tietää. Mutta onneksi suurin osa ymmärtää naurustani viimeistään että vitsailen" naurahdin.
"Entäs sinä. Onko sinulla mitään kiusallisia tai naurettavia tarinoita?" utelin kiinnostuneena korvat höröllä. Kohta varmasti ainakin tarinaa riittäisi, kun tuo olisi saanut lehdet pureskeltua.
Haxo - Hermi
Knabbi virnuili kun toinen lähti leikkiin mukaan. Toisen varoitus tuli hieman yllätyksenä, mutta todisti vain kuinka kunnollinen tyyppi Coen vaikutti olevan. Ei sillä että toisen seura olisi Haxoa alkuunkaan srveluttanut, mutta Haxo oli otettu toisen varoituksista.
"Voi kuinka huomaavaista, minähän ihan punastun kun tuollainen urhea komistus huomioi minua näin", Haxo vastasi yliampuvasti ja päästi loppuun vielä hihityksen, joka sekään ei ollut hillitty. Haxo vinkkasi vuorostaan silmää, varoitus oli vastaanotettu, mutta Haxo uskoi että Coen saisi viedä leikin aika pitkälle, ennen kuin Haxo kokisi olonsa epämukavaksi ja napsauttaisi vitsailuvaihteen pois päältä.
"Tuleeko heti mieleen jotain eeppistä tarinaa missä on mennyt mönkään?" Haxo uteli. Oliko toisella jokin hauska tarina kerrottavanaan. Kaksikko saapui ison kiven luokse. Coen pysähtyi, ja Haxo katsoi tuota korvat pystyssä. Olivatko he perillä?
Coen-Hermi
Haxo otti vitsailuni positiivisesti vastaan. Tiesin olevani joillekin vähän turhankin ilkikurinen ja energinen, mutta tämä pilkkuturkki näytti hyvin pysyvän vauhdissani mukana. Nauroin pehemeää nauruani hänen reaktiolleen. henkilökohtainen vartija oikein. Kuinkakohan monelle olinkaan jo vitsillä lupautunut suojelemaan kuvitellun ja mahdottomien vaarojen edessä? Monille varmaan, joten henkilökohtainen saattoi olla hieman kyseenalainen kuvailu. Mielessäni vain hihitin tälle tosiasialle, se kun oli vain tapani vitsailla.
"Jaa vaikutuksen? Nyt tulikin paineita" totesin dramaattisesti, mutta toisen tavoin perään nauraen.
"Ja hei sano vain jos menen vitsailuissani liian pitkälle. Myönnän olevani hieman huono erottamaan milloin saatan mennä liian pitkälle" totesin kiusallisesti naurahtaen.
"Olen juoutunut mielenkiintoisiin mutta hankaliin tilanteisiin, kun eivät ymmärtäneet, että vitsailin vain" lisäsin hieman häpeillenkin, mutta edelleen hymy kasvoillani, vaikkakin kiusallinen sellainen.
Haxo - Hermi
Uutta puhtia saaneena Haxo lähti seuraamaan Coenia. Diana, Ray ja Ysa olivat kadonneet tuon mielestä täysin. Kaiken synkkyyden keskellä Haxo kaipasi tällaista rempseää seuraa. Kuin Haxon ajatuksia vain vahvistamaan, Coen hypähti juuri Haxon eteen.
"Tämähän on antoisa reissu, saan oikein henkilökohtaisen henkivartijan", Haxo naurahti toisen sanojen perään. Okei, Trick oli ainakin Coenin mukaan ok, joten Haxo ei murehtinut enää kätkön omistajaa. Coenin jatkaessa sanojaan, Haxo virnisti myös ilkikurisesti.
"Täytyyhän noin urhea henkivartija palkita, jos onnistut tekemään vaikutuksen", tuo vastasi salaperäisesti. Haxo kuitenkin naurahti loppuun, ettei tunnelma menisi liian vakavaksi. Ja ettei Coen tajuaisi Haxon sanoja väärin. Haxo ainakin piti toisen sanoja ihan vain pilailuna.
5:53pm 08-10-2023
Uuden VK tyhjennys
Coen-Hermi
En voinut kuin nauraa höristä tuon dramaattisille sanoille. Haxohan oli hauska tyyppi.
"Ei hän varmaan edes huomaa parin lehden kadonneen. Sitä paitsi Trick tykkää jakaa herkkujaan. Joskus liiankin innokkaasti, välillä saa olla työntämässä voimalla pois kun hän yrittää tunkea lehteä suoraan suuhuni" nauroin. Tietenkin tämä kaikki oli tapahtunut vitsinä, Trick tiesi oikein hyvin, etten minä koskisi lehtiin ja kunnioitti sitä.
"Että seuraa sitten vain perässä. Vähintä mitä voin tehdä, kun niin kiltisti neuvoi minua tuon Violencen sotaleirin suhteen" nyökkäsin menosuuntaan ja lähdin kävelemään.
"Ja jos Trick nyt jostain syystä saisi sinut kiinni ja suuttuisi, nii ei hätää, minä uhraudun puoelstasi ja otan iskut vastaan" äkisti pomppasin Haxon eteen näytellen, että sain voimakkaan mukamas voimakkaan iskun.
"Voit sitten maksaa myöhemmin seurallasi" sanoin silmää vinkaten ilkikurinen hymy kasvollani ennen kuin palasin taas näyttämään tietä.
Haxo - Hermi
Hermi höristi korviaan kun toinen ilmoitti voivansa tulla seuraksi. No sitten... Haxo mietti vielä hetken, Coenin sanojen aikana. Coen vaikutti hyvältä tyypiltä, ja Haxo voisi ottaa vain vähäsen... Coen mainitsi sopivasti kaverinsa kätköstä. Haxo siristi silmiään kujeilevasti.
"Ettet vain haluaisi johdattaa minua sinne?" Haxo kysyi, ja piti äänensä teatraalisen anelevana.
"Koska jos totta puhutaan, noista puhuminen sai vähän haluamaan", Haxo myönsi.
"Tietenkin sillä ehdolla, ettei se kaverisi tule karhuamaan paria lehteä perääni", Haxo sanoi vitsikkäästi, vaikka tarkoittikin sanojaan. Tuo ei halunnut suututtaa Coenin kaveria, vaikka tuskin ikinä tapaisikaan kyseistä tyyppiä. Ja jos totta puhutaan, Haxo oli jo saanut tyypistä sellaisen mielikuvan, ettei sille riittänyt yksi tai kaksi lehteä.
Raymond-Aderlin
"Vai vapaiden vietosta" tuhahdin ja katselin Elainen kehoa yrittäen löytää merkkejä missä tuo olisi voinut olla. Ei mitään silmiinpistävää, harja ehkä hieman normaalia enemmän laineilla. Kuin uimisen jäljiltä. Ranta oli kuitenkin eri suunnassa kuin mistä Elaine oli tulossa. Katseeni laskeutui tiputettuihin sammaliin.
"Nykyaikana kaikki voivat olla hyödyksi, kun sodan uhkaava pilvi varjostaa koko saarta ja peittää rauhan auringon synkkyydellään" runoilin.
"Eivät viettonne sattumoisin liittyisi erääseen valkoiseen ja arpiseen tammaan? Hän kun katosi pian sen jälkeen kun te lähditte vapaillenne" syyttävä äänensävyni ei varmasti jäänyt huomaamatta.
"Luulin, että Diana olisi ollut vastuullanne, kun hänet tänne toittekin. Mutta oma vapautenne taisikin olla vastuuta tärkeämpää" Tamma oli yrittänyt syyllistää minua töiden tekemättä jättämisestä, mutta nyt pystyin olemaan moraalisesti korkeammalla ja aioin nauttia siitä.
Coen-Hermi
"Kuulostat ystäviltäni. Hekin aina yrittävät saada minua syömään lehtiään. Mutta niin kuin heillekin, joudun sinullekin toteamaan, että pysyn päätöksessäni. Seuraksi voin kyllä tulla" huomautin loppuun pilke silmäkulmassa. Haxo vaikutti mukavalta ja samanlaiselta kuin minä. Tulisimme varmasti hyvin toimeen jos tapaisimme toistekin.
"Olet siis vaeltaja? Niin minäkin! Olisi outoa olla kahlittuna johonkin tiettyyn paikkaan. Yritän ymmärtää laumalaisia, heidän tapojaan, mutta se on välillä vaikeaa. Miksi ei sais vain mennä ja tulla ympäri saarta niin kuin haluaisi? Ja nyt vielä aikovat sotia sen vuoksi... Älytöntä minusta, mutta kaippa siinä joku järki on, kun kerran niin moni laumoissa asustaa" totesin. Haxon seura oli hauskaa, mutta aikoiko tuo nyt jatkaa omiaan, kun olimme päässeet perille? Minulle tuon seura kyllä kävisi. Ori näytti niin siistiltä, mahtavalta. Hänellä oli varmasti ollut mielenkiintoinen elämä.
"Hmm nyt kun mietin, emme ole kauhean kaukana eräästä Trickin kätköistä, jos oikein muistan" mietiskelin ääneen ympäristöä katsellen. Hieman itään ja vähän etelään. Iso kivi. Minulla ja ystävälläni oli ollut parikin hauskaa iltaa sen kiven juurella, kun tuo oli puhunut aivan sekavia, mutta hauskoja tarinoita. Varmasti kaikki täysin päästä keksittyjä, vaikka Trick olikin kiven kovaa yrittänyt väittää kaiken olevan totta.
Elaine - Aderlin
Tamma oli jo hyvän verran reviirin sisäpuolella. Tuo menisi leiriin, kysyisi jotain tekemistä ja töitä. Mutta jo ennen leiriä, tulikin tuttu vastaan. Ei niinkään mukava tuttu. Elaine käänsi korvansa taaksepäin, mutta kohteliaisuudesta pysähtyi Rayn luokse.
"Vapaiden vietosta", tamma vastasi rennosti.
"Sinä olet näköjään löytänyt töitä", tuo sanoi, eikä peittänyt vähättelevyyttään äänessään. Ray ei ollut ahkerin laumalainen, mikä oli halveksittavaa. Olkoon että Elainella oli suhde hermin kanssa ja tuo vietti vapaansa poissa kotoa, oli tuo töissä ahkera.
5:51pm 08-10-2023
Uuden VK tyhjennys
Raymond-Aderlin
Laukkasin tasaiseen tahtiin kohti leiriä. Olin kaivanut lumen alta jonkin verran sammalta, jotta leiriin palatessa vaikuttaisin siltä, että olin pedinvaihto hommissa. Kesken matkan tuli kuitenkin vastaan yllättävät, mutta tutut kasvot. Pysähdyin ja laskin sammaleet maahan. Elaine ei tullut leiristä, päin vastoin, tuo tuli rajan suunnalta. Mielenkiintoista. Olin pysähtynyt niin, että tuo voisi vain ohittaa minut, mutta huomaisi minut kyllä. Jos tamma aikoisi minut ohittaa kylmästi, huutaisin tuon nimeä. Tamma oli ollut pitkään poissa, missä? Oliko sillä vaikutusta Ysaan. Oliko hän lähtenyt Dianan kanssa?
"Mistäs arvon neiti on oikein tulossa?" kysyin neutraaliin sävyyn, vaikka tamma saattoi arvata, että kysymyksen takana oli epäilys.
Raymond-Aderlin
Laukkasin tasaiseen tahtiin kohti leiriä. Olin kaivanut lumen alta jonkin verran sammalta, jotta leiriin palatessa vaikuttaisin siltä, että olin pedinvaihto hommissa. Kesken matkan tuli kuitenkin vastaan yllättävät, mutta tutut kasvot. Pysähdyin ja laskin sammaleet maahan. Elaine ei tullut leiristä, päin vastoin, tuo tuli rajan suunnalta. Mielenkiintoista. Olin pysähtynyt niin, että tuo voisi vain ohittaa minut, mutta huomaisi minut kyllä. Jos tamma aikoisi minut ohittaa kylmästi, huutaisin tuon nimeä. Tamma oli ollut pitkään poissa, missä? Oliko sillä vaikutusta Ysaan. Oliko hän lähtenyt Dianan kanssa?
"Mistäs arvon neiti on oikein tulossa?" kysyin neutraaliin sävyyn, vaikka tamma saattoi arvata, että kysymyksen takana oli epäilys.
Haxo - Hermi
Toisen vastaus todella yllätti. Toinen ei ollut edes kokeillut. Eikä vaikuttanut kiinnostuneelta. Harmi, Haxo olisi ehkä saattanut käyttää tuon tietoa kätköistä hyväksi.
"Eihän sitä tarvitse paljoa ottaa, sen verran että tulee mukavan rento olo", Haxo sanoi maanitellen ja naurahti.
"Kaikista hauskimmat ja hulluimmat keskustelut on käyty juuri noin", tuo jatkoi huv ittuneesti, kun Coen mainitsi kavereistaan. Tichon raja tuli vastaan.
"Minulla on tuttuja laumoissa. Se riittää. En kestäisi rajojen sisällä, en kaikkia sääntöjä ja töitä. Kuulostaa että laumaelämä on välillä aika rankkaa. Joten ei kiitos", Haxo kertoi oman mielipiteensä.
"Minä en malta olla samassa paikassa kovin kauaa, oikeastaan päivä pari ja maisema alkaa näyttää tylsältä", knabbi lisäsi iloisesti.
"Kierros on nyt käyty, eikä ketään onneksi näkynyt", Haxo jatkoi ja vilkaisi lauman reviirille päin.
Coen-Hermi
Seurasin toista kiltisti. Uskalsin olla jo asteen verran lähempänä, kuitenkin vielä kunnioittava väli välissä.
Haxo myönsi muutamaan kertaan käyttäneensä huumaavia lehtiä ja todennut jokaisen kerran olleen vain hyvä. Hän oli onnekas. Itse en uskaltanut lehtiin koskea, pelkäsin menettäväni hallinnan ja satuttavani jotakuta. En voinut väittää, etteikö totaalinen rentoutuminen kuulostanut stressaavien tilanteiden jälkeen houkuttelevalta, mutta se ei tuntunut olevan riskin arvoista.
"En. Tosin olen kyllä ollu seurassa kun muut käyttävät. En vain usko, että se on minua varten. Hauskoja keskustelua olen kyllä käynyt kun muut ystäväni ovat olleet vaikutuksen alaisena" naurahdin loppuun.
"Joten ei hätää, en tuomitse. Olen ehkä jopa hieman kateellinen" lisäsin vielä perään. Aloimme lähestyä Tichon rajaa, sen huomasi maastosta ja Tichon ominaishajun vahvistuessa.
"Välillä käy sääliksi laumalaisia, heidän seikkailunsa ovat niin rajallisia. Toki vastapainona heillä on laumansa suoma turva. Mutta kyllä oma elämä olisi helpompaa jos ei tarvitsisi miettiä rajoja ja laumalaisten reaktioita" Elaine tuli mieleeni ja pieni hymykin kävi kasvoillani kaunista tammaa ajatellessa. Toivottavasti hän oli päässyt turvallisesti kotiin.
Haxo - Hermi
"Tähän suuntaan", Haxo kääntyi hieman sivulle päin. Heidän olisi pian jo turvallista kääntyä Tichon rajalle. Sinne tosin ei olisi pitkä matka.
"Joo olen pari kertaa. Toistaiseksi on sattunut hyvät kerrat", Haxo vastasi. Knabbi oli onnekas siinä, että eri lajitkin antoivat aina hyän tripin. Jotkut saivat ahdistusta, jopa harhoja tai olo oli jälkeenpäin huono. Haxolla ei ollut sellaisia ongelmia.
"Entä sinä?" Knabbi arvaili vastauksen myöntäväksi, olihan toinen puhunut aiheesta varsin avoimesti.
Coen-Hermi
"Kuulostaa jännittävältä ja vaaralliselta. Olen mukana" naurahdin. Haxo ei myöskään ollut moksiskaan mainitessani huumavan kasvin. Tuo jopa vaikutti siltä, että itse käytti, ainakin joskus jos ei usein. Pilkkuturkki ei vaikuttanut siltä kuitenkaan, että olisi joka päivä huumaavia aineita syömässä. Järkevä toveri.
"Pointtihan tuokin. Hän kyllä puhuu niistä turhankin avoimesti, minäkin tiedän muutaman paikan mistä niitä voisi löytyä ellei joku muu ole ehtinyt niitä varastaa ensin" Trick oli kuitenkin rento tyyppi, joten jos kaverit silloin tällöin pihistivät hänen lehtiään, hän ei turhia suuttunut. Se mistä ori oli niin paljon lehtiä löytänyt oli kyllä kysymys johon hän ei koskaan suostunut vastaamaan. Ehkä ori siis oli fiksumpi kuin mitä oli antanut ymmärtää.
"Olet siis joskus kokeillut vai?" varmistelin vielä että olin ymmärtänyt oikein.
"Ja saat muuten näyttää tietä, minähän en tosiaan täysin varma ole missä kohtaa heidän sotaleirinsä on" huomautin vielä pikaisesti väliin
5:50pm 08-10-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo - Hermi
"Hmm, pitäisikö kiertää Violencen asuinpaikka, tehdä lenkki vähän niinkuin sen ympäri, tulee ainakin osa alueesta tarkistettua", Haxo kommentoi. Coenin jatkaessa, Haxo huomasi tuon varovan aihetta. Kohteliasta, mutta ihan turhaan.
"Olisin minäkin harmissani jos monta hyvää kätköä menisi hukkaan", Haxo sanoi rennosti. Kätköjen tekeminen olisi kyllä järkevää, Haxonkin pitäisi alkaa harrastaa sellaista. Tosin kätköt saattaisivat houkutella turhan säännölliseen käyttöön, eikä Haxo halunnut tehdä mielestään muusia. Usein etsimisen vaiva olikin jarruttavana tekijänä, kun alkoi tehdä mieli vähän kemiallisempaa rentoutumista. Haxon ajatus harhautui mahdollisiin paikkoihin josta jotain kivaa saattaisi löytyä. Ja selityksiin miksi olisi hyvä idea vähän rentoutua. Olihan tässä ollut vaikka mitä kaikkea kamalaa viime aikoina.
Coen-Hermi
Teki mieli huokaista helpotuksesta, kun Haxo ei ruhoa tunnistanut. Se tuntui kuitenkin töykeältä menehtyneen edessä.
"Jatketaan vain" myönnyin ja lähdin suuntaamaan aikaisempaan suuntaamme.
"Hmm... Siinä olet oikeassa että Glenn ei pidä vaeltamisesta. Hän ennen majaili lähellä Tichon rajaa, mutta en usko että enää, jos Violencen joukot ovat sinne asettuneet. Hän on saattanut mennä pohjoisempaan tai sitten vielä etelämmäs. Joskus hän puhui myös Solaan palamisesta. Muut kaverini ovat kaltaisiani seikkailijoita. Tarkoitukseni oli lähinnä vain varmistaa etteivät he ole pahimmilla alueilla. Varsinkin Trick, se idiootti piilottelee öm... lehtiä vähän kaikkialle. Hän ei ole järkevin, joten hän saattaisi yrittää käydä piilolla, vaikka riski törmätä Violencen sotureihin olisikin iso" Haxo varmaankin ymmärsi, etten puhunut ihan normaaleista lehdistä kiusallisen taukoni vuoksi. Kiusallinen siksi, että uusi tuttava saattoi olla täysin sellaisten käyttöä vastaan.
Haxo - Hermi
Korvat hieman jännittyneesti luimussa Haxo lähestyi Coenin kanssa ruumista. Haxo nyrpisti turpaansa, lämmin, märkä keli ei tehnyt ruumiin hajua hurjan hyväksi. Coen ei tunnistanut kuollutta. Haxon mielestä toisen kasvot näyttivät etäisesti tutulta, mutta toisaalta kuolema vääristi kasvonpiirteitä irvokkaasti.
"Ei ole tuttu", Haxo vastasi. Pedot olivat repineet sen verran hyvin, ettei kuolinsyytäkään pystynyt kuin arvailemaan.
"Harmi hänen kannaltaan. Jatketaanko matkaa?" Haxo kysyi. Tuo ei halunnut vaikuttaa töykeältä, kesäaikaan Haxo olisi jäänyt hautaamaan vainajan. Maa oli kuitenkin liian jäässä sellaiseen.
"Onko kavereillasi jokin vakituinen paikka jossa he majailevat? Ainakin se jalkapuoli tyyppi kuulostaa sellaiselta ettei jatkuva taivaltaminen ole hänen juttunsa. Mietin, pitäisikö mennä etsimään jostain tietystä paikasta?" Haxo kysyi.
"Keskitytään niihin sinun tyyppeihin. Minun kaverini ovat sen verran liikkuvaista sorttia, että olisi sattuma jos heitä näkisi", Haxo hymähti.
Coen-Hermi
Uusi toverinihan ihan innostui puuhun kiipeämisestä, hu*****nut hymy kasvoilla kuuntelin tuon ajatuksen juoksua.
"Latvalta olisi varmasti uskomattoman kauniit maisemat. Sieltä näkisi varmasti kauas. Korkeimpien puiden latvoilta ehkä jopa koko saaren!" innostuin itsekin. Siinäpä vasta olisikin seikkailu. Toinen jatkoi keskustelua Violencen sotureista ja kohtaamisesta niiden kanssa. Vilkaisin tuon jalkaa, näytti hyvin parantuneen. Ihmeellisen hyvin. Yleensä murtuneet jalat olivat tavalla tai toisella hieman vänkyröitä. Uskoin Haxon saaneen hyvää hoitoa joltakin. Ehkäpä mahdolliselta kumppaniltaan tai perheeltään. Mitäköhän nuo ajattelivat pilkkuturkin vaarallisista seikkailuista.
"Olen vähän samanlainen. Pidän seikkailuista, mutta jos kehoni saisi päättää, niin täytyisi edetä rauhallisemmin" hymähdin hu*****neesti. Oli kiva löytää samantyyppinen seikkailija. Hymyni laskeutui ja muuttui hämmennykseksi. Vasta kun käänsin katseeni orin tuijottamaan suuntaan ymmärsin syyn. Korvani kääntyivät hieman taakse. Astelin varoen osittain raadonsyöjien raatelemaan jäätyneeseen ruhoon. Turkki oli erivärinen kuin yksijalkasella ystävälläni, joten se oli pieni helpotus. Kaavin hieman lunta velton kehon päältä.
"En tunne. Entä sinä?" jännitin vastausta. Myöntävä vastaus johtaisi suruun. En pitänyt surusta, negatiivisista tunteisa noin muutenkaan. Sille oli hyvä syyntä. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa kylmältä, joten jos menehtynyt todella olisi Haxon tuttu, olisin kohteliaan haikea. En kuitenkaan antaisi tunteen vallata, vaan yritin ajatella positiivisesti. Ainakaan kuolemaan tuomittu ei joutuisi enää kärsimään saaremme epävakaasta tilasta.
Haxo - Hermi
Coen sai osakseen ällistyneen katseen.
"Tuon minä haluaisin nähdä!" Haxo sanoi innostuneena. Hevonen puussa.
"Jos jossain olisi puu jota pystyisi vähäisemmillä kiipeilytaidoilla kiipeämään, minä olisin latvassa heti", Haxo virnisti.
"Tichossa ainakin on niitä jättipuita, on niiden juuretkin hevosta korkeammat. Eli ehkä niiden päällä hyppiminen olisi lähimpänä kiipeilyä", Haxo jatkoi pohtivasti. Siellä voisi käydä joskus.
"Omaa typeryyttäni ajaudun turhan lähelle heidän reviiriään. Välillä tulee tappeluita, kerran minulta katkaistiin jalka", Haxo vilkaisi korjattua etujalkaansa, mutta puhui kuin asia olisi tapahtunut kauemman aikaa sitten, kuin vain pari päivää.
"Mutta siitäkin selvittiin. Ja olen minä heihin nytkin onnistunut törmäämään, siksi tiedänkin missä he majailevat", Haxo jatkoi rennosti.
"Niiden lähelle menossa on omanlaistaan vaaran tuntua", Haxo sanoi, "mutta eniten tyhmästä päästä kärsii koko kroppa", tuo naurahti. Haxon katse lipui Coenin ohitse, ja tuon hymy hyytyi. Kauempana makasi joku. Osittain lumeen peittynyt keho antoi jo kaukaa ilmi, että se oli ollut kuolleena pidemmän aikaa.
"Eihän vaan ole kukaan tuttu?" Haxo kysyi varovasti. Toki pitäisi mennä lähemmäs ruumista, että voisi varmaksi sanoa. Ja Haxoa kiinnosti tietää mihin kyseinen hevonen oli kuollut.
5:48pm 08-10-2023
Uuden VK tyhjennys
Diana-Hermi
Miracle oli loogisin vastaus, toki Deimos myös huomautti, että yksinkertaisten tarinoitten keksiminen ei ollut hirveän vaikeaa.
"Ainut satu jonka minä muistan kokonaan on emoni kertoma helmestä" mietin ja laskin pääni hetkeksi. Kauaa se ei alhaalla pysynyt, Deimoksen ottaessa esiin ikävämmän puheenaiheen. Illasta ei tainnut tulla niin rentouttava kuin olin ajatellut. Pudistin päätäni, en tiennyt minäkään vastausta. Kummallista ja inhottavaa.
"Kun näimme, Carmilla ei vaikuttanut kyllä ollenkaan lämpimältä emohahmolta, toki ei siinä hetkessä tehnyt Kayolle mitään. Minut hän olisi halunnut varmaan halunnut hakata hengiltä siihen paikkaan. Pelkään, ettei kyse ole vain huutamisesta. En tiedä mitä hän on tehnyt Kayolle, mutta hänen reaktionsa oli vahva. Liian vahva" kerroin oman mielipiteeni, vaikka en ollut varma oliko paikkani sanoa mitään. Deimos kuitenkin itse oli ottanut asian puheeksi.
"Vihan lisäksi Carmilla vaikutti myös pelkäävän, vaikka yrittti peitellä sitä. Viha ja pelko ovat vaarallinen yhdistelmä" lisäsin vielä. Enempää minulla ei oikeastaan ollut sanottavaa aiheesta. Jos Deimos aikoisi kysellä, minun ei kannattanut olla paikalla. Saattaisin vain pahentaa joa valmiiksi ikävää tilannetta.
Haxo - Hermi
Haxo virnisti toisen kehuessa tuon nimeä. Isä ja emo, vaikka eivät ehkä olleet jääneet muuten Haxon muistoihin, olivat ainakin keksineet hyvän nimen. Haxo piti nimestään. Coenin nimi oli vekkuli. Paljon pehmeämpi ja sointuvampi. Toisen jatkaessa Haxo nyökytteli päätään hermin sanojen tahtiin.
"Olisin itse ehdottanut samaa seuraavaksi", Haxo vastasi myöntävästi toisen ehdotukseen. Sitten tuo jatkoi rennommin;
"Niin kauan kun ei jäädä piiritetyksi, meillä ei ole hätää. Pystymme helposti juoksemaan niitä tahvoja karkuun", Haxo sanoi. Coen solakkoine rakenteineen näytti siltä että pääsisi liukkaasti karkuun tilanteen tullen. Haxo nosti ravin, jatkaakseen matkaa etelään päin.
"Toivon ettei kavereistani löydy merkkiäkään. Se tarkoittaa että he ovat tajunneet lähteä pois näiltä main. Toivottavasti sinunkin kaverisi ovat ok", Haxo valehteli sujuvasti. Oli parempi puhua kuin Haxo etsisi hermejä. Coenin seurassa Haxo ei kuitenkaan voisi lähestyä Vyriä tai Jennyä. Mutta nähdyksi tuleminen ei olisi pahasta, koska kaksikko saisi varmasti jotain kautta tiedon että Haxo oli liikkunut lähistöllä. Tietäisivät olla kuulolla, he varmasti tajusivat ettei Haxo huvikseen halunnut hengailla näillä main.
"Oletko joutunut monesti tekemisiin violencelaisten kanssa?" Haxo uteli matkaseuraltaan.
Coen-Hermi
Todella lahjakkaasti. Sentään ei vielä ihan kummitusmetsältä näyttänyt. Luonto ja vihreys palaisi, ehkä jo nyt keväällä kun uudet kasvit pääsisivät kasvamaan. Uusi tuttavuus lähti mukaan vitsiini, hänestähän voisi saada hyvää seuraa. Dracarys kävi pikaisesti mielessäni, hänkin voisi tulla toimeen tämän rennon oloisen hermin kanssa. Ehkä meitä sosiaalisia perhosia oli enemmänkin hermien joukossa kuin olin uskonutkaan.
"Haxo? Sinähän olet mahtavan nimen saanut. Pehmeä mutta terävä. Jää hyvin mieleen" kehun pilkkuturkin nimeä. Haxo antoi oman neuvonsa vuorostaan, erittäin hyvän neuvon.
"Ah, meillähän on sitten sama tehtävä ja suunta. Haittaako sinua jos lyöttäydyn seuraan? Kaksi silmäparia on parempi kuin yksi" ehdotin. Seura kelpaisi, varsinkin kun etsintätehtävä saattoi päättyä ikäviin uutisiin. Glenn, yksi tutuistani oli huolistani suurin. Hän oli aikoinaan menettänyt jalkansa, ja olisi helppo uhri Violencen röykkiölle.
"Ja noh, turvallisempaahan se nykyään on liikkua toisten seurassa kuin yksin. Tiedä mitä ne violencelaiset keksivätkään tehdä" huomautin, jotta Haxo suostuisi todennäköisemmin hyväksymään seurani.
Haxo - Hermi
Toinen vaikutti myöskin rennolta, vaikka mainitsikin saaren ikävät uutiset.
"Joo, siellä on karun näköistä, ovar lahjakkaasti p askoneet puoli metsää", Haxo myönsi, toisen mainitessa Violencen tekemät tuhot. Ne eivät selvästikään miettineet yhtään metsän uusiutumiskykyä, tai sen haurautta. Toinen hermi kuitenkin vaihtoi asian hauskempaan ja vastasikin vitsikkäästi.
"Luonnonoikku, hmmm, lonkku sopii sinulle Coen", Haxo kallisti päätään muka toista arvioiden ja jatkoi vitsailua.
"Minä olen Haxo, ellet halua keksiä jotain imartelevaa lisänimeä", Haxo vitsaili. Tuokin vilkaisi suuntaa mihin Coen oli näyttänyt menneen.
"Violencelaiset majoittuivat tuohon suuntaan. Minä tosin ajattelin mennä sinnepäin. Pitää tsekata näkyykö parista kaverista merkkejä", Haxo varoitti toista, vaikka varmasti Violence nähtiin ja kuultiin hermien keskuudessa kaukaa.
6:55pm 08-06-2023
Uuden VK tyhjennys
Coen-Hermi
Matkallani tutkimaan Violencen tuhoja tuli vastaan pilkkuturkkinen ori. Katsoimme ensin molemmat toisiamme mietteliäänä, olisiko toinen väkivaltainen? Korvani kuitenkin nousivat uteliaana pystyyn, kun uusi tuttavuus vaikuttikin lähestyttävältä. Ja kun pilkkuturkki vielä avasi suunsa en voinut kuin naurahtaa.
"Mietin sinusta samaa. Varsinkin nykyään kaikki ovat niin kireää porukkaa" tokaisin ja vilkaisin suuntaan, johon toinen hermi vaikutti olevan menossa.
"Jos ruokaa etsit, niin uskoisin löytyvän lännestä päin paremmin. Violence on aika hyvin tuhonnut itäisemmät alueet lähellä rajaansa" neuvoin, vaikka uskoinkin pilkkuturkin olevan tietoinen väkivaltaisen lauman riehumisesta.
"Olen muuten Coen, vaikka voit minua luonnonoikuksikin kutsua jos haluat" vitsailin.
"Entäs sinä?" utelin korvat pystyssä. Tuntematon seikkailija vaikutti rennolta tyypiltä, siksipä uskalsin esittäytyä.
Haxo - Hermi
Haxo lähti reippaan näköisesti pois, mutta kun raja oli parin sadan metrin verran takana, Haxo hidasti käyntiin. Ori huokaisi, hän oli selvinnyt. Päässyt syyllisyydentunnostaan. Haxo luimisti korviaan katsoessaan etelän suuntaan. Tuota ei hurjasti kiinnostanut mennä Violencelaisten luokse. Ja oliko pakko ihan heti? Dianan luovutuksenkaan ei pitäisi tapahtua ihan heti. Toivottavasti. Okei, Haxo menisi mutta ei pitäisi kiirettä. Mielessään tuo kuitenkin toivoi että matkaan tulisi jokin viive. Kuin tilauksesta, edessäpäin näkyi Haxolle tuntematon hevonen. Haxo pysähtyi ja höristi korviaan. Toinen hermi? Pakko olla. Uteliaana, mutta varautuneena Haxo lähti kävellen kohti. Ehkä toinen olisi juttelevaa tyyppiä. Haxo varautui että saattaisi saada lähdöt, tai jos toinen vaikuttaisi ei-kiinnostuneelta sosialisoitumaan, Haxo jättäisi toisen suosiolla rauhaan. Toinen ei kuitenkaan lähtenyt karkuun tai käynyt päälle. Hyvä merkki.
"Sinähän olet oikea luonnonoikku. Yleensä kaikki ovat paaljon välttelevämpää porukkaa", Haxo sanoi iloisemmin, ja virnisti loppuun. Tuo pysähtyi kohteliaan matkan päähän, vaikka toista oria ei näyttänytkään erikoisemmin arveluttavan Haxo.(?)
Raymond-Aderlin
Alkuperäinen suunnitelma oli ollut pitää seuraava kokous viikon päästä, kun Diana olisi ollut varmasti otteessamme ja Deimoksen reaktio Dianan valheellisiin jäänteisiin olisi tullut esiin. Olisiko friisiläinen mennyt lankaan? Mahdollisesti, orilla kun ei tuntunut aivoja olevan, järkeä ainakaan. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen.
"Uskoisin että olisi tarpeellista pitää kokous mahdollisimman pian. Viimeistään neljän tai viiden päivän kuluttua, kunhan Diana on halussamme. Mutta vielä ei teidän arvon toveri tarvitse lähteä juoksupojaksi kokouksesta viestimään. Dianan täytyy saada pois Deimokselta. Tämän jälkeen mahdollisimman pian järjestämme kokouksen. Nyt kuitenkin kiirehdi Violencelaisten tovereittemme luokse. Mene. Nähkäämme pian, toivottavasti positiivisempian uutisten kanssa" syvä kumarrus. Kohta pilkkuturkki oli poissa ja itsekin lähdin palaamaan leiriin.
Coen-Hermi
Elainen läheisyys sai edelleen sydämmeni sykkimään nopeammin. Tuon kosketus tuntui niin hyvältä. Itsekin suljin silmäni. Neljä päivää. En halunnut huolestuttaa Elainea, joten en aikonut kertoa, että käyttäisin välipäivät selvittääkseni kuinka paljon tuhoa Violence olikaan saanut aikaan. Solaa väkivaltainen lauma tuskin oli löytänyt. Sola oli pysynyt niin pitkään piilossa laumalaisilta, kyllä se nytkin. Mutta halusin myös varmistaa oliko pari ystävääni selvinnyt sotilasjoukkojen tyranniasta. Neljä päivää riitti juuri siihen. Avasin silmäni, kun Elaine vetäytyi kauemmas. Katseeni lukittautui hänen kauniisiin silmiin, enkä voinut kuin hymyillä.
"Minäkin rakastan sinua!" hiukkasin tamman perään. Vasta kun tamma oli kadonnut näkyvistä, haikeus yltyi kasvoilleni asti. Jälleen kerran laumaelämä pakotti meidät erilleen...
6:54pm 08-06-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo - Hermi
Huh, Ray uskoi Haxon vakuuttelua eikä ainakaan vielä vaatinut mitään muuta rangaistusta. Rayn kysyessä, Haxo mietti hetken.
"Ei ole. Tiedätkö milloin pidämme uuden kokouksen?" Haxo kysyi. Tuon teki mieli udella Lydiasta, mutta tuosta tuntui ettei ollut sellaisessa asemassa juuri nyt. Enain tuon pitäisi hoitaa työnsä hyvin. Kunhan Ray olisi vastannut joko myöntävästi tai kielteisesti, Haxo nyökkäisi kunnioittavasti ja hyvästelisi toverinsa. Sitten olikin aika suunnata eteläänpäin, kohti Violencelaisia.
Raymond-Aderlin
Haxo otti luontaisen asemansa viestinviejänä. Hän taisi haluta korjata virheensä, näyttää että oli edelleen tärkeä osa Ysaa. Hyvä. Aatteemme ei kaivannut epäröiviä pelkureita.
"Tämä on hyvä kuulla. Vaikka olenkin pettynyt aikasempiin päätöksiinne, olen tyytyväinen, että päätitte lopulta kertoa totuuden. Rehellisyys maan perii, älkääkö sitä unohtako. Elämme mahdollisesti erittäin ratkaisevia hetkiä. Nyt ei saa harhaantua polulta joka vie meidät lähemmäs unelmaamme" huomautin juhlallisesti.
"En voi olla enää pitkään poissa. Kertokaahan siis, onko vielä jotain, mitä minun olisi hyvä teiltä kuulla, hyvä tietää?" Lydia ei ehkä ollut huomannut lähtöäni leiristä, mutta hän kyllä huomaisi, jos olisin liian pitkään poissa silmistä. Valitettavasti entisen kumppanini kohdalla sanonta poissa silmistä poissa mielestä ei toiminut, lähinnä päin vastoin kun minusta puhuttiin. Ärsyttävä ämmä.
Elaine - Aderlin
Neljän päivän päästä oli pitkä aika... mutta Coen oli oikeassa, se olisi turvallinen aika. Ja Coenkin ehtisi käydä vaikka vähän kauempana. Ei olisi reilua että ori joutuisi hengailemaan kokoajan pohjoisessa Elainen takia.
"Se käy", tamma kommentoi väliin. Coenin viimeiset sanat saivat lempeän hymyn nousemaan ruunivoikon kasvoille.
"Tietenkin tiedän", Elaine sanoi lempeästi ja kurotti painamaan turpansa vasten orin turpaa. Hetkeksi Elaine sulki silmänsä. Haikeus kasvoi kasvamistaan, ennen kuin tamma vetäytyi kauemmas.
"Nähdään silloin. Olet rakas!" Tamma huikkasi vielä, kunnes kääntyi ja nosti laukan leiriään kohti. Neljä päivää, kyllä Elaine kestäisi. Sitä paitsi, töissä oli mukavaa.
Coen-Hermi
Jotkut tuntemani orit olisivat loukkaantuneet, että heidän kumppaninsa oli heitä nopeampi. Tai ylipäätään parempi missään. Mutta minusta se oli viehättävämpää, kiinnostavampaa. Sai olla ylpeä toisesta. Pidin siitä, että sain olla ylpeä Elainesta niin monella tapaa. Tamman kehuessa en voinut olla miettimättä, että hän oli kyllä meistä kahdesta se paremman näköinen, vaikka en itseäni rumana pitänytkään. Tosiasia oli vain se, että en uskonut minkään vetävän vertoja Elainen kauneudelle. Mutta iloinen hetkemme muuttui hetkessä haikeaksi. Olimme lähestyneet Aderlinin rajaa paljon nopeammin kuin olin tajunnutkaan. En kuitenkaan aikonut näyttää haikeutta Elainelle, vaan hymyilin lempeästi.
"Tulen neljän päivän päästä. Kukaan ei varmasti epäile silloin mitään" vastasin varmana.
"Olen itsekkäästi hieman tyytyväinen saaren nykyiseen sekasortoon. Sinun on helpompi nähdä minua, kun muut keskittyvät aivan muualle. Voin nähdä sinua useammin. Se upseerisikaan tuskin tajuaa mitään, kun miettii aivan muuta. Mutta minä mietin vain sinua. Sinä olet elämäni keskipiste. Kai tiedät sen?" toivoin, ettei Elaine ottanut sanojani väärin. En halunnut hänen olevan näkymätön leirissään. En vain halunnut kenenkään estävän häntä epälyillään ja inhottavilla säännöillään.
Haxo - Hermi
Haxo nyökytteli päätään Rayn puhuessa. Tuon katse muuttui varmemmaksi, kun ruunikko laati uuden suunnitelman. Miten Ray pystyi tuohon? Siis laatimaan tuosta vain suunnitelmia? Haxo oli jo valmis kaivamaan haudan Dianalle. Ray näki keinon hyödyntää tilannetta. Se tosin tarkoitti että jotenkin tieto oli saatava Vyrille ja muille. Tiedonviejä olisi luonnollisestikin Haxo. Varmin keino saada Deimos pois häiritsemästä, olisi tappaa friisiläinen. Vaikka Haxo oli väittänyt muuta Dianalle, niin Haxosta se olisi kaikkien parhaaksi.
"Minun täytyy viedä heille viesti", Haxo sanoi. Rayn jatkaessa, Haxo luimisti korviaan, mutta kohtasi toisen katseen varmana.
"Ymmärrän", tuo sanoi vakavana, "ja jatkossa kerron Dianasta kuten asiat oikeasti ovat, enkä päästä häntä aidosti läheisekseni enää", Haxo jatkoi.
Raymond-Aderlin
Kuuntelin tarkkaan, ilmeeni pysyen aluksi hyvinkin normaalina, joskin pettymys näkyen lievästi läpi. Mutta tarinan loppupuolella se oli muuttunut vakavammaksi, vähän vihaiseksi. Diana olisi ollut loistava tapa hallita Deimosta, ysan isoimpia ongelmia. Dianan avulla olisimme päässeet eroon siitä paholaisesta. En kuitenkaan suostunut luovuttamaan. Diana täytyisi pitää hengissä ja auttaa pakenemaan Deimokselta YSA:n luokse. Sen jälkeen tamma voisi toimia houkuttimena, harhautuksena, mitä ikinä haluaisimmekaan. Tilanne olisi toki vaarallisempi, mutta ehkä jopa tehokkaampi kuin aikaisempi suunnitelmamme. Ja jos tilanne muuttuisi erittäin pahaksi, voisimme käyttää Dianaa ysalaisten suojana.
"Huonoja uutisia tosiaan. Mutta emme saa luovuttaa toivoa, meillä on vielä mahdollisuus. Ticholaisten täytyy pitää Diana elossa, aatteemme toverit varmasti ymmärtävät tämän. Mutta Vyrille, Jennylle ja Frankille täytyisi viestiä, että jos Ticho hylkää Dianan Deimokselle, heidän täytyisi yrittää pitää se pirun tamma hengissä. Auttaa häntä karkaamaan. Joku, ette te tietenkään, laitetaan suojelemaan ja piilottelemaan Dianaa sen aikaa, kunnes on sopiva aika paljastaa hänen olinpaikkansa Deimokselle. Vyr huolehtii, että Deimoksen seurassa on silloin mahdollisimman paljon ysalaisia tai huonoja taistelijoita. Saamme Deimoksen juuri sinne minne haluamme ja huolehdimme, ettei hän enää tuhoa rakasta saartamme. Näetkös? Toivoa on vielä. Mutta sinun täytyy hylkeä kaikki lämpimät tunteet Dianaa kohtaan. Valitettavasti jonkun on tehtävä uhrauksia paremman tulevaisuuden eteen. Olkoon siis hän, joka on sen alunperinkin laittanut vaaraan. Kantakoon vastuunsa" viimeiset lauseet olivat kylmähköjä.
"Ymmärrätkö mitä tarkoitan?" sanoin vielä, nyt tuijotukseni poraten Haxon näkevään silmään. Orilla oli parasta olla näkymättä pienintäkään murusta epäröintiä. Luottamukseni häneen oli valitettavasti laskenut, tuon ei kannattanut horjuttaa sitä lisää.
6:51pm 08-06-2023
Uuden VK tyhjennys
Elaine - Aderlin
Olisi mukava tavata Dracki joskus uudelleen. Mutta harmillisesti sellaisen tapahtuman täytyisi olla todellinen onnenpotku. Elaine ei aidosti uskonut että näkisi mukavaa hermiä enää ikinä. Coen pääsi yllättämään
"Hei!" Elaine huudahti yllättyneenä, iloisena, kun hiirakko kiiti eteenpäin. Elaine heitti pukin ja lähti perään. Coen oli tarpeeksi nopea, että Elaine joutui tosissaan juoksemaan. Mikä oli vain hauskaa, mutta samalla Elaine tunsi varsin omahyväistä mielihyvää kun toisen musta häntä lähestyi tasaiseen tahtiin.
"Äläs nyt, kaikki keinot on sallittu!" Elaine naurahti toisen sanoille. Tamma hidasti vauhtiaan sen verran, että pysyi Coenin vierellä. Elaine ei meinannut saada silmiään irti toisesta. Coen oli niin komea. Varsinkin laukatessaan, harja ja häntä tuulessa hulmuten. Elainen kasvoille nousi pieni, viekoitteleva hymy.
"Näyttää että minä olen enemmän häikäistynyt sinusta", tuo naurahti ja alkoi hidastaa vauhtiaan. Aderlinin rajalle ei olisi enää pitkä matka. Heidän pitäisi kohta jättää toisensa.
"Milloin pääset seuraavan kerran käymään?" Elaine kysyi, eikä voinut peittää haikeutta äänestään. Toivottavasti Coen ei pitäisi seuraavaan kertaan niin pitkää taukoa. Elaine haluaisi nähdä oria vaikka joka päivä, mutta se ei ollut mahdollista.
Haxo - Hermi
Knabbi oli odottanut pahempaa. Haxo tunsi pelon sekaisen jännityksen vähän helpottavan kun Rayn suhtautuminen oli pettynyttä, ei suuttunut.
"Ymmärrän virheeni. Ja kadun niitä syvästi. Ysa merkitsee minulle enemmän kuin pystyn sanoilla kuvaamaan", Haxo vakuutti. Nyt tuo pystyi jopa katsomaan Rayta.
"Löysin sen kokouksessa mainitsemani parantajan ja hän suostui auttamaan Jaharia. Menin Tichon rajalle kertomaan hyvät uutiset, kun näin Susanin, Dianan ja Helian rajalla. Susan oli saattamassa Dianaa Helian matkaan. Odotin piilossa että Diana ja Helia lähtevät ja pyysin Susania tuomaan Jaharin, jotta voisimme mennä parantajalle. Susan lähti, ja häntä ja Jaharia odottaessani Diana tulikin yksin takaisin. Miksi, en tiedä. Eikä ollut iloinen nähdessään minut. Meille tuli riitaa, Diana haukkui minut valehtelijaksi ja huijariksi. Hän edelleen uskoi että seuraan Jerryä. Minä yritin saada Dianan muuttamaan mielensä Tichoon palaamisesta, yritin pelotella häntä, että hänet raiskataan ja tapetaan. Yritin saada hänet uskomaan ettei hänen tarvitsisi mennä Deimoksen luo ja uhrautua Tichon puolesta. Hän ei uskonut enää mitään mitä sanoin. Sitten, Susan tuli Jaharin kanssa. Diana tajusi meidän kaikkien olevan jossain juonessa mukana, että hänet oli huijattu lähtemään Tichosta. Susan ja Jaharkaan ei pysty enää lähestymään Dianaa ja Diana on päättänyt palata Deimoksen luo", Haxo kertoi huonot uutiset. Oliko Diana vielä Tichossa, vai oliko kohtaaminen jo tapahtunut? Oliko Diana nyt turvassa vai tapahtuiko tammalle jotain hirveää? Haxo ei halunnut ajatella asiaa.
"Positiivinen uutinen on sentään se, että Jahar on parantunut ja uskon että Adjasta, siitä parantajasta siis on apua jatkossakin", Haxo kommentoi, vaikka tuskin uutinen enää paljoa merkkasi. He olivat menettäneet Dianan.
Coen-Hermi
Olin iloinen Elainen vastauksesta, se tarkoitti, että voisimme tulevaisuudessakin lähteä yhdessä seikkailuille. Näin minä hänen sanansa halusin ymmärtää. Ehkä vielä joku päivä Elainen ei enää tarvitsisi paltaa Aderliniin. Ehkä hän jäisi vierelleni.
"Kyllä, komean kaverin saimme seuraksi" naurahdin.
"mutta ei hän sinuakaan voita" asetuin vielä asteen lähemmäs tammaa. Kunpa Elainen ei tarvitsisi palata. Voisimme jäädä tähän. Olla toistemme vierellä ikuisesti. Se tekisi minut onnelliseksi, mutten tietenkään voisi sitä rakkaaltani pyytää.
"Mutta minä voitan sinut" kuiskasin hiljaa ja äkisti, tietenkin toista varoen, lähdin ilkikurinen hymy kasvoillani kiitolaukaan. Joku voisi väittää minun ottaneen varaslähdön. Julkea loukkaus, enhän minä ikinä! Sitäpaitsi Elaine oli tunnetusti nopeampi, oli vain oikeutettua, että sain etulyöntiaseman. Omat ajatukseni naurattivat. Jos olisin ne ääneen sanonut, olisi Elainekin varmaan nauranut. Katsoin taakseni, Elaine sai minua kiinni tasaisella tahdilla ja oli kohta vierelläni(?)
"En minä voi voittaa, kun hämäät minua kauneudellasi" huomautin mukamas loukkaantuneena.
Raymond-Aderlin
Haxo ei kehdannut edes katsoa silmiin. Sentään nyt tuon tarina tuntui uskottavalta ja järkevältä. Mikään ei mennyt ristiin muiden tapahtumien kanssa. Oli kuitenkin järkytys tietää että Ysan lojaaleimpia jäseniä oli piilotellut näinkin monimutkaista tapahtumaketjua ja suhdetta niin korkea-arvoiseen pelinappulaan kuin neiti Diana oli.
"Jos olisitte kertoneet aikaisemmin, olisivat muut toverimme varmasti voineet auttaa. Ehkä pitämään yllä hyväksikäytettävää läheistä suhdettanne ja tekemään aina aatteemme edun mukaisesti. Toivottavasti nyt opitte virheestänne. Tässä näemme jälleen, miten läheiset suhteet, romanttiset kaikista suhteista eniten, johtavat huonosti harkittuihin päätöksiin" mieleeni tuli kokouksen välikohtaus Jennyn kanssa. Toivottavasti tamma tulisi vielä järkiinsä eikä olisi niin hysteerinen.
"En voi sanoa, etten olisi pettynyt. Teitte virheitä ja peittelitte niitä. Se ei ole hyväksi aatteellemme. Mutta kerrohan toveri, miten tämä tapahtumaketju on johtanut vielä huonompiin uutisiin? Mitä neiti Diana on nyt päättänyt järjettömyyttään tehdä?" kysyin. Jostain syystä tähän tilanteeseen pystyin reagoimaan rauhallisemmin, tunteettomammin kuin romanttiseen kysymykseen.
Elaine - Aderlin
Coenin kumartaessa Elaine otti ylimielisen ilmeen naamalleen, vaikka se ei peittänytkään tuon ilkikurista ilmettä.
"Voi kyllä, meillä ei ole aikaa hukattavaksi, oi palvelijani", tamma naurahti. Coen lähti jo ravaamaan kohti hermien aluetta. Elaine kääntyi vielä huikkaamaan Drackille.
"Tule moikkaamaan jos törmätään! Heippa!" Tamma sanoi iloisesti ja sai vastaukseksi hurmaavan hymyn. Elaine pyörähti takastensa varassa ympäri ja laukkasi Coenin kiinni. Tai ohitse. Hiirakon kohdalla tuo heitti pukin.
"Etkö pääse tuota lujempaa?" Elaine kysyi kiusoitellen, haastaen toisen lyhyeen laukkakisaan. Coen varmasti tulisi mukaan. Elaine ei kuitenkaan pitänyt vauhtia kovin pitkään yllä, vaan hidasti raviin ja sen kautta käyntiin. Coen tuli vierelle ja sai Elainen pysähtymään.
"Niin minäkin ikävöin sinua", tamma sanoi ja painoi otsansa orin leuan alle, nauttien toisen läheisyydestä.
"Ja totta kai uskalsin, se oli hauskaa", tamma jatkoi tyytyväusesti.
"Dracki oli kyllä huippu tyyppi", Elaine kehui cobia.
"Mutta mikään ei voita sinua", tamma sanoi sitten rakastavammin.
6:50pm 08-06-2023
Uuden VK tyhjennys
Coen-Hermi
Elainen vastuullinen elämä kutsui takaisin, oli aika palata Aderliniin.
"Ei Darckin tarvitse vaivautua. Mutta me kaksi näemme vielä niin näytän sinulle sen paikan merenrannalta" sanoin naurahtaen kylmäveriselle orille.
"Sovitaan vaikka, että seuraavan täydenkuun saapuessa nähdään Violencen ja hermien alueen rajalla, eteläisellä kielekkeellä. Eiköhän sieltä näe tarpeeksi hyvin" ehdotin uudelle ystävällemme jonka jälkeen käännyin Elainen puoleen.
"Mennäänkö?" kysyin yliampuvasti syvään kumartaen ja sen jälkeen ilkikurinen hymy kasvoilla kohti hermien aluetta ravaten.
Kun Dracarys oli jäänyt taakse ja olimme jälleen Elainen kanssa kaksin(?) hivuttauduin pikku hiljaa lähemmäs ja lähemmäs tammaa, kunnes kylkemme hipoivat toisiaan(?).
"Olen iloinen, että uskalsit lähteä tälle seikkailulle. On ollut ikävä" kuiskasin ruskeaan korvaan ja hieraisin turvallani kaunista poskea. Lempeä hymy kasvoillani ei kuvannut tarpeeksi voimakkaasti sitä, miten paljon minä Elainesta pidin. Rakastin jopa. Olimme ehkä erilaisia, hän oli paljon vastuuntuntoisempi kuin minä, mutta hänen seurassaan minulla oli aina lämmin, jopa talven kovina pakkasöinä. Hän oli kiltti, hauska, kaunis, älykäs. Ymmärtäväinen. Välillä teki kipeää piilotella asioita häneltä, mutta se oli Elainen oman turvallisuuden vuoksi parempi näin. Hän ehkä ymmärtäisi, mutta ei hän näkisi minua enää samoin rakastunein silmin. Hän näkisi vaaran, jonkun joka voisi satuttaa häntä. En voisi antaa niin tapahtua. Ikinä. Niinpä keskityin vain miettimään miten onnekas olin, että olin Elainen aikoinaan tavannut ja tuo oli seuraani sietänyt.
Haxo - Hermi
Knabbi yritti pitää pokerinaamaa ja yleensä tuo osaisikin. Mutta Rayn alkaessa läksyttää, joutui Haxo painamaan päätään häpeissään alas. Rayn mielipide merkitsi Haxolle paljon. Ysa merkitsi hänelle kaikkea. Rayn ei olisi tarvinnut edes kuulostaa kamalan syyttävältä, ja tuon sanat iskivät syvälle.
"Liittyy se", Haxo joutui myöntämään. Koko totuuden kertominen? Että Haxo oli pettänyt Ysan. Haxo ei uskonut että voisi.
"Ja koko totuus... Kun näin Dianan ensimmäisen kerran hermien alueella, autoin hänet taistelukuopille. Tai saattelin, halusin tietää mihin hän menee. Tässä kohtaa tapasin ensimmäisen kerran myös Joeyn. Jäin kuitenkin kiikkiin taistelukuopille ja he auttoivat minut pakenemaan sieltä. Sen jälkeen pidin heitä enemmän ystävinäni, toivoin heille hyvää. Ensisijaisena motivaationani on kuitenkin aina ollut Ysa. Diana oli jo silloin kiinnostava taustansa takia, joten ajattelin lähentymisen olevan vain hyvä asia. Ja se saikin Dianan avautumaan kun tapasimme seuraavan kerran talvella. Hermien alueella tämäkin. Hän kertoi Deimoksesta ja hänestä, mietti mitä hän tekisi seuraavaksi. Hän ei valitettavasti tiennyt Violencen suunnitelmista. Hän oli tuolloin Aderlinissa ja sinä olit varoittanut minua siiitä että Carmen saattoi aikoa jotain. Joten minä varoitin Dianaa. Hän olisi hyödyllisempi Ysalle elävänä, eikä Carmenin pelinappulana. Mutta myönnän että ajattelin myös häntä, en halunnut että hän joutuisi palaamaan Violenceen tai joutuisi vangiksi Aderlinissa", Haxo kertoi, ja piti katseensa Rayn etujaloissa koska ei kehdannut katsoa toista oria silmiin.
"En kertonut mitään tarkkaa, mustamaalasin hieman Carmenia, että hänestä kuuluu ikäviä juttuja ja esitin ja olin huolestunut ystävä joka uskotteli että Dianan olisi parempi vaikka herminä. Diana ei kuitenkaan tuntunut silloin uskovan minua. Kohtasimme myös Jerryn ja puolustin Dianaa... tai ei siinä mitään tappelua tullut, mutta uskon että Jerry olisi tappanut Dianan jos hän olisi ollut yksin. Myöhemmin sain kuulla että Diana oli paennut Aderlinista. Seuraavaksi olikin minun typerä loukkaantumiseni, Joey ja Violencen jäsenet auttoivat silloin. Tapasimme Dianan, mutta hän uskoi että työskentelen Jerrylle ja ajoi minut pois", Haxo kertoi ja tiesi ettei seurannut aikakirjaa aivan kaikissa tapahtumissa tai kertonut tarkemmin.
"Sitten olikin kokous. Pinnallisuuteni johtui osin siitä kuinka loukkaantunut olin Dianan syytöksistä. Ja pettynyt, etten enää saisi häneltä tietoja enkä pysyisi perillä missä hän on. En kertonut kaikkea, koska häpesin että lähestymällä Dianaa, olin päästänyt hänet liian lähelle itseäni", Haxo kertoi.
"Sitä minä olen salaillut. Mutta se, tai pikemmin Dianan suuttuminen vaikutti myös seuraaviin huonoihin uutisiini", Haxo päätti pitää tauon, jos Ray halusi sanoa jotain.
6:49pm 08-06-2023
Uuden VK tyhjennys
Raymond-Aderlin
Korvani kääntyivät taakse. Tilanteen täytyi olla vakava, sillä Haxo ei lähtenyt tavanomaisesti sarkasmillaan tai vitsillään avaamaan tilannetta. Tunnustus? Oliko ori epäonnistunut jossain tehtävässään ja jättänyt kertomatta? Oliko tuo epäonnistunut saamaan uusia jäseniä? Mikään syy mitä olemattomilla tiedoilla pystyin epäilemään eivät olleet lähelläkään todellista tarinaa. Haxo ei siis vain tiennyt Dianaa lapsuudestaan, vaan oli lähiaikoinakin ollut tekemisissä valkoisen ongelmalapsen kanssa. Tunsi tamman ystävänkin. Hiljaisena kuuntelin, mutta ilmeestäni näki, etten pitänyt kuulemastani. Miksi ori oli vähätellyt totuutta, pimittänyt tietoa? Ja tämä ei ilmeisesti edes ollut huonoin uutinen, mitä pilkkuturkilla oli minulle tarjota.
"Häiritsevää, että koitte tarpeelliseksi pimittää läheisen suhteenne. Olisimmehan voineet käyttää sitä paremmin hyödyksi jos asiasta olisimme tieneet. Niin ja... Jos arvon neiti Diana pitää... tai siis piti ystävään, niin ette voi uskotella puhtain omatunnoin, että vain pikaisesti tapasitte. Jos siis aiotte kerran puhdistaa omatuntonne valheista, tehkää niin kunnolla. En usko pyytäväni liikoja. Miksikä te edes koitte hyödylliseksi valehdella suhteestanne ratkaisevaan tekijään? Tätä minun on vaikea ymmärtää. YSA perustuu luottamukseen. Luottamukseen jota kertomuksenne mukaan olette rikkoneet. Luottamus kun perustuu avoimuuteen ja todenmukaisuuteen" puheeni oli pitkä, mutta tarpeellinen.
"Täytyy minun myös varmistaa... Eihän tämä huonompi uutisenne liity teidän ja neiti Dianan väliseen ystävyyteen tai sen olemattomuuteen? Onhan aattemme edelleen prioriteeteista teille tärkein?" neutraalin äänensävyn rikkoi lievästi syyttävä ilme. Koin sen asialliseksi tähän erikoiseen ja epäilyttävään tilanteeseen.
Haxo - Hermi
Knabbikin nyökkäsi kohteliaasti Raymondille.
"Tervehdys, ja oikein arvasit", Haxo sanoi. Tuo oli ehtinyt rauhoittua, mutta tavanomaista iloisuutta tuosta ei huokunut. Haxo mietti kumman asian kertoisi ensin. Tarinankerronnallisesti voisi olla järkevintä antaa itse ensin synnintunnustus. Kertoisiko Haxo kuitenkaan aivan kaikkea?
"Asiat ovat menneet huolella per seelleen, mutta ennen sitä minun pitää tunnustaa jotain", Haxo kertoi.
"Tunnen Dianan paremmin kuin kokouksessa annoin ymmärtää", Haxo tarkkaili Rayn reaktiota. Onneksi kyse ei ollut mistään suhteen tunnustamisesta, ruunikko kun oli ollut niin hienotunteinen kokouksessakin sellaista kohtaan.
"Tunsin hänet silloin kun hän asui vielä Solassa. Ja kun Diana pakeni, tapasin hänet pikaisesti hermien alueella. No, Diana pitää minua ystävänään. Tai piti", Haxo teki hienoa työtä pitäen tunteensa poissa äänestään. Hän vain antoi raporttia, ei sen kummallisempaa.
"Näin hänet parannuttuani, Joey näki meidät myös. Mutta Diana uskoo että työskentelen Jerrylle. Miksi? Hel vetin hyvä kysymys. No, sitten olisi oikein huono uutinen ", Haxo oli aidosti hämmentynyt Dianan päätelmästä. Dianalla tosin oli ollut hyvä syy suuttua Haxolle muutenkin, mutta sitä ei välttämättä kannattaisi mainita. Se kuulostaisi varmasti liian pahalta Rayn korvaan. Haxo päätti odottaa mitä Ray päättäisi sanoa. Alkaisiko toinen aukoa päätään tai epäillä? Sen kun. Haxoa ei jaksanut nyt kiinnostaa.
Raymond-Aderlin
Olin tehnyt paljon epäilyttäviä asioita leirissä ja ystävystynyt Johnin kanssa. Lydia oli yrittänyt saada minut useampaan otteeseen kiinni, mutta aina olinkin tekemässä leirin normaaleita tehtäviä. Tämä raivostutti entistä kumppaniani valtavissa määrin ja se olikin tavoitteeni. Ylpeys oli Lydian heikkous ja sitä suojellakseen Lydia muuttui varovaisemmaksi. Hän ei lopulta enää lähtenyt perääni joka kerta kun poistuin leiristä ympärilleni vilkuillen. John yritti vältellä seuraani, mutta tietenkään ei halunnut olla töykeä, epävarmana tyhjäpäänä kun halusi kaikkien pitävän hänestä. Niinpä tuo ei voinut kieltäytyä kun lyöttäydyin hänen seuraansa. Lydian täytyi tietää, että yritin saada hänet sekaisin. Muille kuitenkin vaikutin käyttäytyvän normaalisti, joten tammalla ei ollut todisteita minua vastaan ja vaikuttaisi vain katkeralta jos puhuisi pahaa.
Kaikki tämä antoivat minulle siis täydelliset olosuhteet poistua leiristä kerrankin oikeasta syystä. Nyt pidin tarkemmin huolta, ettei Lydia ollut näkemässä kun poistuin. Tamma ei enää tarkkailut minua jatkuvasti, joten se oli helppoa. Aurinko alkoi olla lämmin, kevät oli lähestymässä. Se kuitenkin teki Aderlinin soisesta maastosta entisestään vaikempi kulkuisempaa. Kuitenkin varmin askelin lähestyin so*****a kohtaamispaikkaa. Olin hyvällä tuulella, vielä. Haxo oli jo paikalle saapunut, mutta tuo ei niin tyytyväiseltä näyttänyt. Huonoja uutisiako? Sinne valuisi hyvä mieleni.
"Tervehdys toveri" kumarsin syvään.
"Ette taida tuoda hyviä uutisia, täytynee minun näin pelätä ilmeenne tähden" totesin heti kumarruksen perään.
Haxo - Hermi
Pilkullinen knabstrup oli jatkanut matkaansa kohti Aderlinia. Haxo kulki kävellen, että ehtisi rauhoittua. Diana ärsytti, märkä lumi ärsytti, oikeastaan kaikki nyt ärsytti. Haxo joutui myös kertomaan Raylle huonot uutiset sekä Dianasta että itsestään. Kokouksen välikohtausta miettiessään Haxo ei odottanut Raylta ymmärtäväistä suhtautumista. Siinäpä tuomitsi, Haxoa ei kiinnostanut. Tai kiinnosti, mutta ei nyt. Miksei Diana tajunnut? Olihan tamman aikeet jaloja mutta kun niin ei tarvinnut tehdä. Haxo todella toivoi että valkea tamma selviäisi. Ettei tuota tapettaisi, eikä tehtäisi mitään muutakaan ikävää. Jos tamma vain sanoisi asiansa ja pääsisi lähtemään. Haxo tiesi sellaisen olevan toiveajattelua. Kun Deimos näkisi Dianan olevan elossa, ei friisi luultavasti päästäisi Dianaa silmistään. Diana joutuisi taas vangiksi, joutuisi taas pakenemaan ja sama p aska alkaisi alusta. Paitsi että nyt Deimos tietäisi Dianan olevan elossa. Diana aikoi estäö sodan mutta miettikö tamma yhtään mitä Deimos saattaisi tehdä pitääkseen tai etsiäkseen tamman? Varmasti mietti, Haxo totesi itselleen. Diana ei ollut tyhmä. Haxo huokaisi ja pysähtyi. Hän oli päässyt Aderlinin rajalle, so*****un paikkaan jossa hänen oli tarkoitus tavata Ray.
Vyr ja Jenny – Violence
”Ja sitten mitä?” Vyr kysyi jatkoa.
”Ei mitään”, Jenny sanoi välttelevästi.
”Nyt minä todellakin haluan tietää”, Vyr sanoi vakavana, huolestuneena. Jenny nosti katseensa rakastamaansa oriin. Tietenkin Jenny halusi kertoa, mutta tamma pelkäsi että Vyr tekisi jotain typerää.
”Hän koski minuun”, Jenny kertoi.
”MITÄ?” Vyr taittoi korvansa niskaan. ”Se saatanan niljake! Mitä tapahtui? Satuttiko hän sinua?” Vyr vaati saada tietää.
”Luoja ei”, Jenny pudisti päätään. ”Tai ehkä aikoi. Hän tuli viereeni, käski olla hiljaa ja… Hän vain lähti, muutti onneksi mielensä. Mitään ei tapahtunut”, Jenny sanoi korviaan luimien.
”Miten niin mitään ei tapahtunut? Ei hän voi tehdä sinulle noin!” Vyr sanoi tuohtuneena. Orin suuttumus kuitenkin laantui kun Vyr huomasi Jennyn räpyttelevän silmiään.
”Minä vain jäädyin. En pystynyt tekemään mitään”, Jenny sanoi yllättäin itseään moittien. Toisaalta jos tuo olisi jotain tehnyt, Deimos olisi vain suuttunut, mikä olisi varmasti tarkoittanut Jennylle hengen menetystä. Vyr oli järkyttynyt kuulemastaan.
”Hei, ei se ole sinun syysi”, Vyr yritti kömpelösti lohduttaa. Tuo kurotti turpaansa tammaa kohti, mutta pysähtyi. Vyr ei tiennyt saiko koskea Jennyyn. Jennystä se tuntui vain pahemmalta että Vyr edes ajatteli noin. Eihän Vyr ollut ikinä tehnyt hänelle mitään pahaa. Jenny otti askelen lähemmäs ja painoi otsansa orin rintaa vasten.
”Olen pahoillani että jouduit kokemaan mitään noista. Mikset kertonut?” Vyr kysyi.
”Koska sinä tekisit jotain tyhmää”, Jenny vastasi.
”Aiotko muka antaa hänen päästä vain veräjästä?” Vyr kysyi tuohtuneemmin.
”Tässä tilanteessa kyllä. Sinä päädyt vain ongelmiin”, Jenny sanoi murheellisena.
”En ole alkuunkaan samaa mieltä, mutta hyvä on”, Vyr sanoi ja halasi tammaa.
”Kaikki raahatkaa perseenne leiriin nyt heti!” jonkun soturin ärähdys kajahti metsässä. Kaksikko nosti päätään. Nytkö oli aika? Oliko rajalla tapahtunut jotain?
6:47pm 08-06-2023
Uuden VK tyhjennys
Vyr ja Jenny – Violence
Musta ori kertoi jostain. Jenny ei oikein kuunnellut, eikä edes huomannut kun Vyr lopetti puhumisen ja katsoi korviaan luimistaen rakastaan. Jenny oli ollut hiljainen oikeastaan kokoajan kokouksen jälkeen. Se oli outoa, koska yleensä mustanruunikko oli kaksikosta se joka puhui enemmän. Vyr avasi suunsa kysyäkseen oliko jokin vialla, mutta sulki suunsa. Parempi uudelleen muotoilla kysymys:
”Mikä on vialla?” Vyr kysyi huolestuneesti.
”Ei mik”, alkoi vastaus
”Älä edes yritä valehdella”, ori keskeytti moittivasti, mutta lempeästi. Jenny hymyili lyhyesti, ilottomasti.
”Johtuuko se siitä mitä Ray puhui? Hän on aivan liian fanaattinen”, Vyr kysyi. Jenny nosti katseensa yllättyneenä.
”Häh, ei, ei se oli typerää. Sekä Raylta että minulta. Minun ei olisi pitänyt napsahtaa sillä lailla, ja Rayn pitäisi antaa meidän elää. Eiköhän tajua että suurinosa meistä tekee tätä omien rakkaidensa vuoksi?” Jenny sanoi, ja Vyr kuuli ärtymyksen tuon äänessä. Eli kokouksen välikohtaus harmitti edelleen. Mutta tuskin se nyt niin paljoa että Jenny pitäisi parin päivän mykkäkoulua.
”Olit vain urhea kun sanoit hänelle vastaan. Ray ei omista meitä, ja hänen pitäisi tajuta olla… hienotunteisempi”, Vyr puolusti kumppaniaan. Jenny hymyili, ja jätti sanomatta piikittelyn siitä että Vyr oli mennyt ihan kädettömäksi rakkauspuheiden edessä. Ori voisi loukkaantua, vaikka Jennystä toisen jäätyminen oli vain söpöä. Vyr ei kuitenkaan ollut saanut vielä vastausta kysymykseensä.
”Jännittääkö sinua tehtäväsi rajalla? Se menee hyvin”, ori vakuutti.
”Se on helppo juttu. Mutta totta kai en haluaisi että mitään pahaa käy”, Jenny sanoi.
”Ticho aikoi antaa ne lahjukset. Joten en usko että mikään menee vikaan”, Vyr vastasi. Edelleenkään Jenny ei vaikuttanut että tuo voisi olla syy… Sitten Vyr halusi lyödä itseään. Miksei hän ollut heti tajunnut kysyä?!
”Se on se mitä Deimoksen kanssa kävi?” Vyr ehdotti. Jennyn katseen noustessa järkyttyneenä, Vyr tiesi osuneensa oikeaan.
”Se kun jouduit tappamaan sen vartijan”, Vyr jatkoi. Jenny luimisti korviaan.
”Se oli Daniel”, Jenny kertoi. Daniel ei ollut kummallekaan mikään ystävänä, mutta tuttu, ja ihan mukava työkaveri. Vyrkin luimisti korviaan hieman surumielisenä.
”Puhu minulle, se voisi auttaa”, Vyr sanoi hellästi ja sipaisi Jennyn kaulaa. Tamma näytti hetki hetkeltä surkeammalta. Oli niin väärin että Jenny oli joutunut tekemään niin. Vyr oli luullut itse joutuvansa tuollaisiin tilanteisiin uuden asemansa takia, ei Jennyn.
”En edes tiedä mistä Deimos suuttui, Daniel ei varmaan seissyt juuri siinä missä hän halusi”, Jenny sanoi inhoten. Vyr puri poskeaan ettei sanoisi mitään väärää. Valitettavasti kollegan kuoleminen oli tuttu uutinen, tai että joku oli tapettu. Ei aina ylemmän tahon toimesta, sillä Violencessa oli tappeluita ja kostoja laumalaistenkin kesken. Harjoituksissakin monesti joku oli loukkaantunut niin pahasti, että Aitnen tuomion jälkeen porukka yleensä halusi itse ennemmin kuolla, kuin olla vaivaksi. Harmillista, mutta Vyr oli tottunut siihen.
”Hän käski minun tappaa hänet. Yritin tehdä sen nopeasti. Deimos ei edes räpäyttänyt silmiään ja sitten”, Jenny vaikeni äkisti.
Variana-Ticho
Palanut metsä aukeni edessämme karuna, erottuen selkeästi muuten niin vihertävästä ja elinvoimaisesta metsästä. Jopa nuoret varsat seurassani ymmärsivät hiljentyä ja rauhoittua.
"Monet teistä on saattanut jo käydä täällä ja kaikki tiedätte palaneen metsän synkän historian. Moni menehtyi kaameassa tulipalossa ja heidän läheisiään on vielä elossa laumassamme, johtajamme mukaan luettuna. Teidänkin isovanhemmista osa oli varmasti elossa palon aikaan. Alueesta on tullut Ticholla pyhä ja se muistuttaa että olemme yhtä lailla osa luontoa ja sen armoilla kuin kaikki muut elävät olennot ja kasvit tällä saarella. Se on myös muistutus arvostaa..." katseeni kääntyi mustanrautiaasen varsaan. Puhe oli lähinnä ulkoa opeteltu niistä kerroista, kun minulle oli palanut metsä esitelty Tichoon saavuttuani. Tämä kohta ei ennen herättänyt huomiotani, mutta nyt kun katseeni osui siskoni kopioon, tuntui ikävä puristus rinnassa.
"läheisiä, sillä ikinä ei voi tietää milloin vietätte aikaa viimeisen kerran" jatkoin. Taukoni ei aiheuttanut varsoissa reaktiota, mutta tammavarsa, johon katseeni oli hetkeksi kiinittynyt, hämmentyi. Ymmärrettävästi. Siirsin katseeni äkisti muualle, varsajoukkion taakse.
"Jatketaan matkaa. Olemme pienen matkan päässä joesta, joka kulkee sekä Tichon, että Aderlinin reviireillä. Suot hermien alueella muodostavat pieniä ohija ja puroja, jotka lopulta Tichon alueella mudostuvat isommaki kaksi haaraiseksi joeksi. Haarat yhdistyvät Aderlinin ja Tichon rajalla, Tichon puolella. Menemme kuitenkin vain toisen haaran päähän. Tiedättekö paikan? Onko kukaan teistä käynyt siellä?" kyselin joukkiolta. Osa nyökytteli päätään, suurin osa ei reagoinut mitenkään. Nytkö sitten oltiin hiljaa, kun haluaisin heidän puhuvan?
"Hiljaisuus on toki kunnioittavaa, mutta hyvä soturi tietää, milloin sanoista on hyötyä. Tämä on hyvä hetki puhua. Mitä enemmän tiedän, mistä te olette jo oppineet ja mistä teidän täytyisi tietää lisää, sitä paremmin pystyn teitä opettamaan" huomautin. Varsat katselivat toisiaan, mutta hiljaista oli. Huokaisin syvään, ehkä täytyisi suunnata jo merenrannalle. Mutta oliko riski mennä kielekkeelle noin nuorten oppilaiden kanssa?
"Setä sanoi, että olet hyvä taistelemaan. Voisit opettaa meitä!" hihkaisi yksi tammavarsoista. Vaalean oppilaan innokasta katsetta seurasi pian useampi silmäpari.
"Minun on tarkoitus näyttää teille mitä rajojemme sisälle sisältyy. Voitte opetella tappelemista sitten kun Lena tai toinen sijaisenne pääsee jälleen teitä opettamaan" huomautin tiukkana.
"Me tiedämme jo mitä reviirillämme on. Emme me ole mitään taaperoita, seikkailemme leirin ulkopuolella jatkuvasti" valkoinen siro tammavarsa aukaisi jälleen suunsa. Korvani kääntyivät luimuun.
"Oletteko edes sen ikäisiä, että saisitte poistua leiristä ilman valvojaa?" kysyin epäillen.
"Isäni ottaa minut usein partioihin mukaan" oppilas ilmoitti juhlallisesti.
"Ja kukahan isäsi on?" jatkoin kuulustelua.
"Ferninand"
"Ja setäsi?"
"Hero" korvani liimaantuivat niskaan kiinni.
"Hero sanoi, että olen hyvä taistelemaan? Milloin tämä tuli ilmi?"
"En minä muista. Joskus. Mitä väliä sillä on?" nyt tamma katsoi minuun haastavasti.
"Ei mitään. Joka tapauksessa, teillä on vielä paljon opittavaa reviiristämme. Oletteko käyneet saaren reunalle? Nähneet meren?" kysyin, yrittäen suunnata keskustelun toisaalle.
"Tietenkin olen" sama ylimielinen tammavarsa avasi suunsa. Katsoin tuota varoittavasti ennen kuin annoin muille huomioni.
"Entä te muut?" hiljaisuus. Puhelias oppilas katsoi minuun ylimielisesti. Aha. Hän ilmeisesti kuvitteli johtavansa koko joukkiota.
"Oletko käynyt Aderlinin rajalla?" kysellään sitten. Nyökkäys.
"Hermien alueen rajan kokonaan läpi?" jälleen nyökkäys.
"Eteläisellä joella?" nyökkäys.
"Läntisellä lahdella?" nyökkäys
"Haljenneella kivellä?" nyökkäys.
"Valehtelet" sanoin varmasti.
"Enpä!" tuo intti.
"Tichon alueella ei ole haljennutta kiveä. Tuskinpa siis olet todellisuudessa käynyt niin laajalti ympäri Tichon aluetta kuin väität. Ettekä te muutkaan. Hyvä sotilas ei valehtele, varsinkaan mistään noin pienestä asiasta. Pinnallisuus ei sovi kunnialliselle laumanjäsenelle, mihin valheesi viittaavat. Yrität esittää olevasi jo kokenut oppilas, mutta todennäköisesti olet vain kuullut kun setäsi on omahyväisesti leuhkinut omista älyttömistä ja turhista seikkailuistaan. Ferninand yhtä lailla on kova suurentelemaan tapahtumia, joten toivottavasti et ota heistä turhan paljon esimerkkiä. Et päädy hyvälle polulle. Et varsinkaan kunnioitetun ja arvostetun sotilaan polulle" puhuessani muut varsat yrittivät pidätellä naurua, kun taas ylimielinen valkoturkki halusi hautautua syvälle maan alle häpeästä. Variana-jatkuu
"Olen kuitenkin sitä mieltä, että nuorena opittuna taidot pysyvät pitkään muistissa. Voin ottaa Lenalel puheeksi, että haluatte opiskella taistelua. Hän EHKÄ voi harkita että olette sopivan vanhoja oppimaan alkeita. Älkää kuitenkaan innostuko liiaksi. Hän voi kieltäytyä ja todellakin kyseessä olisi vain alkeista. Te ette ole tarpeeksi vanhoja kunnon taistelutreeneihin. Mutta jos yritätte tänään olla hankalia ja väitte vastaan jokaisesta suunnasta mihin aion teitä viedä, on luvassa jatkossakin vain reviirillä käyskentelyä ja teorian opiskelua, onko selvä?" sain vastaan hyväksyviä nyökkäyksiä. Valkoinen ylimielinen tammavarsa pysyi hiljaa ja katsoi tiukasti maata. Sitten katseeni kääntyi siskoni kopioon.
"Sinä. Missä päin Tichoa et ole vielä päässyt käymään?" kysyin nyt ystävällisempään sävyyn.
"Hmm... En ole koskaan nähnyt merta" tamma vastasi.
"Hyvä on. Menkäämme siis merenrantaan. Mikä muuten on nimesi?" jännitin vastausta, vaikka olisikin älytöntä, että nimi olisi sama kuin siskollani.
"Sienna" vastaus oli lievä pettymys, mutta parempi näin. Se palautti minut todellisuuteen. Edessäni seisova ei ollut siskoni, eikä voisikaan olla.
"Oikeastaan, käydäänpä kierros läpi ja jokainen saa esitellä itsensä minulle. Kertokaa myös ketkä vanhempanne ovat, niin saatan muistaa paremmin. Sinä voitkin aloittaa, isäsi oli Ferninand, ja äitisi?" kysyin valkoiseta häpeään hautautuneelta oppilaalta. Ujosti tuo vastasi, mutta sen jälkeen kierros eteni tasaiseen tahtiin.
6:45pm 08-06-2023
Uuden VK tyhjennys
Kayo - Violence
Varsa pysähtyi luolan eteen, kun emo käveli sisälle. Carmilla kääntyi katsomaan jälkikasvuaan.
"Noh? Tule sisälle", Carmilla sanoi iloisesti.
"En halua", Kayo valitti korviaan luimien.
"Onko sinulla nälkä? Tule tänne" Carmilla jatkoi virnistäen. Olihan varsalla. Oikeastaan kamala nälkä.
"Mutta kun... mikset sinä voi tulla tänne?" Kayo vikisi. Carmilla käveli vastaukseksi hieman peremmälle, ihan vain kiusallaan. Tamma katsoi hu*****neena kun penikka steppasi edestakaisin luolan suulla kuin tuon edessä olisi ollut jokin kuilu jota varsa ei uskaltanut ylittää. Siltä se tuntuikin. Vaikka oli päivä, eikä luola ollut nyt kuin aavistuksen hämärä, Kayo ei halunnut mennä sisälle. Varsaa pelotti, mutta toisaalta tyhjä vatsa ei tuntunut mitenkään kivalta. Varsa empi vielä hetken, ennen kuin keräsi kaiken pienen rohkeutensa ja kipitti kiireen vilkkaa Carmillan vatsan alle. Koko matkan Kayo tunsi kylmiä väreitä selässään, varsa vain odotti että jokin varjo nappaisi tuon jalasta kiinni. Emon alla olo helpotti hieman ja Kayo sai tasattua hengitystään.
"Eihän se ollut niin vaikeaa?" Carmilla hymyili varsalle.
"Ei", Kayo pudisti päätään, mutta tietoisesti vältteli katsomasta yhteenkään nurkkaan tai varjoisaan kohtaan.
"Syöhän sitten", Carmilla kehotti. Kayo höristi korviaan, jännitys oli jo saanut tuon unohtamaan nälän. Innoissaan varsa kuitenkin kääntyi ja kurotti nisää kohti. Tamma antoi ipanan syödä hetken rauhassa.
"Tiedäthän ettet saa juosta sillä tavalla minne sattuu?" Carmilla sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. Kayo kääntyi niin että näkisi emonsa kasvot ja luimisti korviaan.
"Joo", tuo vastasi empien.
"Et vaikuta siltä. Mitä typeryyksiä keksit seuraavaksi?" Carmilla sanoi kylmemmin. Kayo taittoi korviaan hieman enemmän taakse. Miksi emo puhui noin, eihän Kayo ollut tehnyt mitään.
"En minä mitään keksi", varsa sanoi, tosin kovin kiukkuisesti tuo ei uskaltanut. Olisi ollut aivan se ja sama mitä varsa vastasi, Carmillalle se ei olisi kelvannut. Potku yllätti varsan täysin, ja kevyt varsa lennähti muutaman metrin päähän. Kayo kömpi nopeasti pystyyn. Kasvoillaan pelokas ilme, tuo peruutti kauemmas emosta. Luolan nurkkaan asti Kayo ei kuitenkaan uskaltanut mennä, vaikka varjot eivät tällä hetkellä olleet huolista suurimmat.
"Älä väitä minulle vastaan", Carmilla sanoi rauhallisesti.
"Anteeksi emo, minä en...", Kayo vastasi hätääntyneesti.
"Shh", Carmillan terävä sihahdus sai Kayon sulkemaan suunsa. Jännittyneenä varsa tuijotti emoaan, tietämättä mitä tehdä.
"Tule tänne", Carmilla sanoi taas rauhallisesti. Ei varsa halunnut. Emon lähelle meneminen oli nyt viimeinen asia mitä Kayo halusi tehdä. Kayon teki mieli peruuttaa kauemmas, mutta se saattaisi suututtaa Carmillan. Kyynelet silmiin kihoten varsa pudisti pikaisesti päätään. Kayo ei halunnut, mutta ei uskaltanut sanoa sanaakaan. Samalla epätoivo puristi kuitenkin varsan rintaa, koska tuo osasi arvata ettei emo pitänyt varsan kieltävästä vastauksesta.
"Tule tänne", Carmilla toisti tiukemmin, saaden varsansa hätkähtämään säikähdyksestä. Tärisevin askelin Kayo tuli hitaasti emon luo. Kayo pelkäsi niin paljon että uskoi kuolevansa. Katse tiukasti lattiassa Kayo hivuttautui lähemmäs ja tunsi tärisevänsä.
"Hyvä", Carmilla kehui tyytyväisenä ja sipaisi pehmeästi varsan lyhytta harjaa. "Et olekaan täysi idiootti" Lempeä kosketus helpotti Kayon oloa hieman. Oliko emo nyt tyytyväinen? Ei enää vihainen? Väärin. Carmilla nappasi varsan niskasta kiinni ja Kayo löysi itsensä peremmältä luolasta.
"Anteeksi! Emo, älä! Olen pahoillani!" Paniikissa varsa yritti sanoa mitä tahansa minkä toivoi saavan Carmillan rauhoittumaan. Jaloilleen päästyään Kayo peruutti kauemmas, mutta Carmillan kävellessä varsan kiinni, varsa painautui lattiaa vasten. Ihan kuin se auttaisi mitään. Potku, toinenkin. Kolmannen Carmilla iski varsan kylkeen. Kayo kiljahti terävästi ja käytännössä ryömi poispäin, itkuisena vaikeroiden. Kivun takia tuon oli kuitenkin pysähdyttävä. Kylkeen sattui aivan hirveästi, eikä kipu tuntunut helpottavan yhtään. Kayo ei sitä tiennyt, mutta tuon kylkiluita oli murtunut. Carmilla katsoi hetken säälittävää näkyä ja silmänsä päästään märisevää ipanaa ja ymmärsi mitä oli tapahtunut. Ehkä penikka nyt oppi. Kayo ei kivulta pystynyt hivuttautumaan kauemmas, kun Carmilla tuli lähemmäs ja laskeutui varsan viereen makuulle. Kivusta huolimatta kyljelleen käpertynyt Kayo jäätyi paikalleen, ja pidätteli itkuaan, kun emo laski turpansa tuon lähelle.
"Totteletko jatkossa minua?" Carmilla kysyi rauhallisena, tyytyväisenä. Kayo ei uskaltanut päästää ääntäkään, joten tuo nyökkäsi varovasti. "Hienoa", Carmilla kehui ja silitti taas poikaansa. Tällaisena varsa olisi hyvä. Hiljaisena, poissa emon haitolta. Lyhyen silityksen jälkeen tamma nousi, tuota ei kiinnostanut jäädä katselemaan varsaa pidemmäksi aikaa.
"Pysyt täällä kunnes palaan", Carmilla käski, jolloin Kayo nyökkäsi pienesti. Varsa painoi hädän tunnetta taka-alalle, yhtäkkiä tuo ei halunnut että emo lähtisi ja jättäisi hänet taas yksin luolaan. Mutta Carmilla lähti. Kayo puristi silmänsä tiukasti kiinni, eikä uskaltanut taikka varmaan edes pystynyt liikkumaan.
6:00pm 07-27-2023
Uuden VK tyhjennys
Diana-Koditon
En oikeastaan itse ollut ihan varma, mitä minulta odotettiin. En kuitenkaan ehtinyt asiasta kysyä, kun Vicente saapui paikalle(?). Harmaa ori katsoi jokaista paikallaolijaa ennen kuin laski katseensa minuun, kysyvänä. Olinko valmis? Hengitin syvään ja nyökkäsin Tichon johtajalle. Yllättäen Jahar toivotti onnea matkaan. Jostain syystä olin olettanut, että soturi olisi tulossa mukaan. Tuo ei nähnyt, joten tietenkään hän ei tulisi mukaan. Lusitanolla oli ollut paljon vaikutusta tapahtumiin sen jälkeen kun palasin Tichoon, että kuvittelin auttomaattisesti hänet nytkin mukaan. Mutta näin oli parempi. Jahar muistuttaisi Haxosta, ja se pahentaisi tunteiden vuoristorataa mitä yritin kaikin voimin pitää aisoissa. Lisäksi en tiennyt tarkalleen mitä kaikkea Haxo oli minusta orille ja Susanille puhunut. Tiesikö Tichon kaksikko kyvystäni?
"Sinä seuraat meitä" totesi yksi tammakolmikosta, vakavana mutta ystävilliseen sävyyn. Nyökkäsin pienesti ja lähdin seuraamaan kolmikkoa. Steria ja Vicente jäivät vielä vaihtamaan pari sanaa(?)
"Diana!" Ginan hihkaisu kuului hyvän matkan päähän ja ruunikko laukkasi hätääntyneen näköisenä luoksemme.
"Nytkö sinä lähdet?" hän kysyi huolissaan.
"Kohta puoliin. Mutta hyvä että näimme, haluan kiittää sinua. Olet ollut minulle iso apu, kanssasi puhuminen auttoi kovasti. Oli ilo tuntea sinut" haikea hymy koristi kasvojani. Vaikkei Deimos onnistuisi tappamaan minua, en uskonut näkeväni iloista uutta ystävääni pitkään aikaan, jos koskaan. Hän taisi ymmärtää saman asian, sillä ruskeat silmät vetistyivät hetkessä ja pian kyyneleetkin alkoivat valua tuon poskia pitkin.
"Me näemme vielä. Lupaan sen" Gina sanoi ja syöksyi halaukseen. Aluksi seisoin hieman kiusallisena, mutta lopulta kiedoin kaulani halaukseen.
"Meidän täytyy lähteä" aikaisemminkin puhunut tammakolmikon yksilö hoputti. Gina irrottautui ja vilkaisi suuntaan, jossa Kent oli vartijoidensa kanssa.
"Näytä niille kus ipäille, että he ovat aliarvioineet sinut. Kiltteys ja luottava luonne ei ole heikkous vaan vahvuus. Älä unohda sitä" tamma totesi topakasti. Nyökkäsin terävästi, vaikka mielessäni en ollut enää yhtään varma, mikä oli heikkoutta ja mikä vahvuutta. Vilkaisin vielä Jaharin suuntaan.
"En voi selittää miksi, mutta sanotko Jaharille, että vaikka emme ole samaa mieltä asioista, toivon, että hän paranee pian ja... ja...hmm..." kuiskailin
"Diana, todella, meidän pitää lähteä" tamma hoputti uudelleen.
"Sano, että pelko ei saisi estää häntä tuntemasta" kuiskasin vielä nopeasti ennen kuin kipitin tammajoukkion mukaan. Susanille minulla ei ollut mitään mukavaa sanottavaa, joten tamma jääköön ilman hyvästejä.
Jahar - Ticho
Jahar ei nähnyt Dianaa kunnolla, mutta erotti ja tunnisti tuon siluetin Sterian viereltä. Jahar aikoi jäädä sivummalle, mutta Sterian puhutellessa harmaa lusitano käveli lähemmäs. Susan seurasi perässä.
"Kaikki ovat täällä", Jahar sanoi päätään nyökäyttäen. Saattoryhmä tuli lähemmäs myös, kaikki hiljaisina ja vakavina.
"Hyvä. Ymmärrättekö tehtävänne? Sitten olette valmiita lähtemään kunhan Vi-" Steria vaikeni kun vanha ori tulikin jo paikalle(?). Jahar katsoi Dianan suuntaan, yritti katsoa tamman kasvoja päin. Jos tamma alkaisi epäröidä, tuolla oli vielä mahdollisuus paeta.
"Onnea matkaan", Jahar toivotti kaikille tasapuolisesti. Ori todella toivoi että tuon laumalaiset pääsisivät ehjänä kotiin. Diana, no, tamma oli hyödyllisempi elävänä kuin kuolleena.
"Haemme ensin Kentin mukaan. Gary, Secro pitäkää häntä silmällä", Steria määräsi tarkoituksella orit pois Dianan luolta. Vicentellä tuskin olisi vastaan sanomista siihen.
Diana-Koditon
Ennen kuin ehdimme mennä Vicenten pesän sisälle, saapuivat Jahar ja Susan. He olivat suunanneet viereiseen pesään. Korvani kääntyivät lievään luimuun.
"Ah, olette jo täällä. Onko sopiva ryhmä löydetty?" Steria kysyi kaksikolta. Hekö olivat vastuussa ryhmästä? Haxon kanssa käydyn keskustelun vuoksi oli luotto näihin kahteen vähentynyt, lähes kadonnut. Etenkin Susaniin joka oli yrittänyt pelotella minua tekemästä oikein. Steria huomasi jännittyneen olemukseni, mutta taisi pistää sen tulevien tapahtumien piikkiin. Ainakaan tamma ei aikonut sitä kyseenalaistaa tai ihmetellä ääneen. Käänsin katseeni maahan. Jos kolmikko seurassani keskuteli, jätin sen huomiotta. Katseeni nousi vasta kun silmäkulmaani pisti lähestyvät kaviot. Kolme uutta hevosta saapui paikalle. Olivatko he saattajiani? Kaikki tammoja, ehkä parempi niin. Orit tässä laumassa olivat antaneet ahdistavan kuvan.
5:59pm 07-27-2023
Uuden VK tyhjennys
Jahar - Ticho
Susanin avustuksella Jahar aloitti joukon keräämisen. Ilman Susanin silmiä henkilöiden etsiminen olisi ollut varsin hankalaa Jaharille, tuo ei erottanut yksittäisiö pesiä, eikä hajuaisti ollut parhaimmillaan tuoksujen sekamelskaisessa leirissä. Secro ja Gary tietenkin. He lähtivät heti Sterian pesää kohti. Heidän ei tarvitsisi vielä tietää mitä Dianan kanssa oli käynyt, vaikka lähempänä seisoneen Secron kasvoilla oli käynyt hyvin ihmettelevä ja huolestunut ilme. Jahar lupasi selittää myöhemmin.
"Ketä sitten?" Susan kysyi, "ei Varianaa." Tamma oli osannut arvata ketä Jahar mietti, koska harmaan soturin pää kääntyi mustanruunikon tamman pesälle päin.
"Hänellä oli työ nuorten kanssa joten selvästi ei", Jahar sanoi. Susan ei sanonut mitään, mutta siristi silmiään pisteliäästi kun Jahar esitti ettei muka ollut edes harkinnut Varianaa.
"Olisiko Linnea, Ella ja Carol? Olisi varmaan hyvä että mukana on tammojakin", Jahar ehdotti.
"Sinun tehtäväsi, sinä päätät", Susan vastasi, mutta hymyili sitten, "he suostuvat varmasti." Jahar hymyili lyhyesti takaisin.
"Näkyykö heitä?" Jahar kysyi. Susan oli hetkeb hiljaa ja tamman kääntäessä päänsä pois, hävisi se Jaharin näköpiiristä. Siis tarkasta näköpiiristä.
"Linnea on tuolla", Susan sanoi ja lähti johdattamaan Jaharia sinnepäin.
"Hän varmaati tietää missä ne kaksi on", Jahar lisäsi. Kaksikko oli kavereita, ja löytymisen helpottumisen vuoksi Jahar oli heidät valinnutkin. Linnea ymmärsi tehtäväb tärkeyden ja lähti hakemaan Carolia ja Ellaa. Noniin, viisi hevosta, plus Vicente ja Diana. Jahar olisi halunnut johtajan turvaksi enemmän, mutta Susan oli oikeassa siinä että mitä enemmän väkeä tulisi, sitä huonommin Violence voisi reagoida. Jahar ja Susan palasivat Sterian pesälle.
"Steria ja Diana ovat täällä" susan varoitti etukäteen. Tai he olivat Vicenten pesällä, mutta se oli melkein Sterian pesän vieressä. Jahar käänsi korvansa taakse vakavana. Linnea, Ella ja Carol tulivatkin pian paikalle myös, Secro ja Gary olivat jo odottamassa.
Diana-Koditon
Olin tovin saanut olla rauhassa, yksin. Käsittelin viime aikaisia tapahtumia mielessäni ja mietin, miten aikoisin reagoida, kun näkisin Deimoksen. Kyseenalaistin kykyäni hallita reaktiotani millään tavoin, monimutkaisten tunteiden aalto vyöryisi ylitseni varmasti kun näkisin jälleen nuo siniset silmät, joita ennen olin niin rakastavasti katsonut. Oliko siis turhaa edes yrittää ennakoida eleitäni, katsettani tai puheitani? Ehkä. Mutta täysin valmistautumatta en friisiläisen eteen voisi astella.
"Diana?" Tichon varajohtajan pää kurkisti sisälle. Nousin ylös, oliko aika?
"Hyvä, olet täällä. Oletko valmis? Emme lähde ihan vielä, mutta sinun olisi hyvä valmistautua. Lisäksi voisit kertoa, minne katosit. Ymmärrät varmasti, että käytöksesi oli hyvin epäilyttävää" tamma asteli sisään, hän ei varmasti olisi kuunnellut jos olisin tuota pyytänyt poistumaan.
"En tiedä voinko olla koskaan valmis... Mutta yritän parhaani. Ja pahoittelen, tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa huolta. Minun vain täytyi... päättää vanhoja polkuja ennen kuin kohtaisin Deimoksen. Pyydän, ettet kysele enempää, sillä jos joudun puhumaan asiasta minä" jouduin pysäyttämään itseni ja purin poskeni sisäpintaa, etten itkisi.
"Minä romahdan. Enkä voi olla palasina maassa, jos aion kohdata Deimoksen" vastasin.
"Hyvä on. Kunhan tekosi eivät vaikuta lopputulokseen" asiallisesti Steria ei reagoinut hetkelliseen taukoon puheessani.
"Menenkö paikalle Vicenten kanssa kaksin?" niin saattoi olla parempi.
"Pieni ryhmä saattaa teidät, emme tietenkään jätä johtajaamme yksin vioelencelaisten armoille. Sinun on myös hyvä tietää, että Vicente on päättänyt ottaa upseerimme Kentin mukaan. Viime aikaisten tapahtumien vuoksi huolehdimme, ettei hän ole lähelläsi, joten siitä voit olla huoleti. En tiedä miksi hän tulee mukaan, mutta Vicente oli varma päätöksestään. Älä anna tämän vaikuttaa" korvani taipuivat taakse, mutta en ollut uutisesta järkyttynyt, lähinnä vain ärtynyt että joutuisin kestämään sellaisen kus ipään seuraa valmiiksi vaikeassa tilanteessa. Mutta Vicente oli viisas. Hänellä oli varmasti syynsä ottaa Kent mukaan, enkä asemassani voisi niitä kyseenalaistaa.
"Tulehan. Vicente haluaa sinut luokseen ja kokoamamme saattajajoukkokin saapuu sinne varmasti piekkoin, jolloin käymme läpi suunnitelman, miten toimimme. Muista, että meidän tehtävämme on vain varmistaa, ettei sotaa synny. Me emme sekaannu sinun ja Deimoksen... öm.. Tunteelliseen puoleen" Steria sopi varajohtajan asemaan. Tuo oli asiallinen, vakaa ja vankka. Luotettavan oloinen. Ja vaikeasta asiastakin puhuttaessa tuo yritti parhaansa mukaan keksiä sopivat ja neutraalit sanat. Yritin keskittyä tuon olemukseen ja sen mielenkiintoisuuteen kuin hänen sanoihinsa. En halunnut miettiä Deimosta liikaa ja antaa tunteiden ottaa minusta vielä valtaa. Minun täytyisi pysyä vahvana niin pitkään kuin vain voisin. Niinpä vain nyökkäsin tammalle ja poistuimme pesästä, suunnaten kohti Vicenten omaa.
Variana-Ticho
Nuoret seurasivat kiltisi perässä mutta keskustelivat hihittäen keskenään. Yritin olla keskittymättä nuorten keskusteluun, mutta tietenkin minun ja Jaharin välikohtaus oli nuorista hyvin mielenkiintoinen puheenaihe eikä nimeni jäänyt kuulematta. Yritin olla välittämättä, mutta sitten korvaani kantautui jotain häiritsevää.
"Minä kuulin, että Jahar on jo tunnustanut rakkautensa, mutta Varianalla ei ole sydäntä eikä siksi voi tuntea rakkautta ja vastata Jaharin tunteisiin. Hän on yksinkertaisesti kykenemätön tuntemaan" pysähdyin kuin seinään ja käännyin korvat niskassa kiinni katsomaan kuka oli tuollaista päästänyt suustaan. Varsan nähdessäni jähmetyin ja järkyttynyt ilmeeni sai kaikkien varsojen katseen osakseen. Omani oli lukittunut päättömiä huhuja pölöttävään mustaruunikon.
"A-anteeksi. En minä" varsa sai mutistua. Katseeni kääntyi muualle.
"Ei sillä väliä. Mutta jotta hiljenette, minun ja Jaharin välillä ei ole koskaan ollut mitään. Se mitä tapahtui sisäänkäynnillä oli vahinko ja ei tarkoita mitään. Minulla on tunteita, mutta hyvä soturi osaa hallita niitä. Pian tekin opitte niin" sanoin vakavana ja käännyin takaisin johtajamaan minipartiota. Välillä kuitenkin salakavalasti vilkaisin taakseni, mustanruunikon varsan suuntaan. Miten paljon hänen ulkonäkönsä muistuttikaan siskoani...
5:59pm 07-27-2023
Uuden VK tyhjennys
Jahar - Ticho
Susanin avustuksella Jahar aloitti joukon keräämisen. Ilman Susanin silmiä henkilöiden etsiminen olisi ollut varsin hankalaa Jaharille, tuo ei erottanut yksittäisiö pesiä, eikä hajuaisti ollut parhaimmillaan tuoksujen sekamelskaisessa leirissä. Secro ja Gary tietenkin. He lähtivät heti Sterian pesää kohti. Heidän ei tarvitsisi vielä tietää mitä Dianan kanssa oli käynyt, vaikka lähempänä seisoneen Secron kasvoilla oli käynyt hyvin ihmettelevä ja huolestunut ilme. Jahar lupasi selittää myöhemmin.
"Ketä sitten?" Susan kysyi, "ei Varianaa." Tamma oli osannut arvata ketä Jahar mietti, koska harmaan soturin pää kääntyi mustanruunikon tamman pesälle päin.
"Hänellä oli työ nuorten kanssa joten selvästi ei", Jahar sanoi. Susan ei sanonut mitään, mutta siristi silmiään pisteliäästi kun Jahar esitti ettei muka ollut edes harkinnut Varianaa.
"Olisiko Linnea, Ella ja Carol? Olisi varmaan hyvä että mukana on tammojakin", Jahar ehdotti.
"Sinun tehtäväsi, sinä päätät", Susan vastasi, mutta hymyili sitten, "he suostuvat varmasti." Jahar hymyili lyhyesti takaisin.
"Näkyykö heitä?" Jahar kysyi. Susan oli hetkeb hiljaa ja tamman kääntäessä päänsä pois, hävisi se Jaharin näköpiiristä. Siis tarkasta näköpiiristä.
"Linnea on tuolla", Susan sanoi ja lähti johdattamaan Jaharia sinnepäin.
"Hän varmaati tietää missä ne kaksi on", Jahar lisäsi. Kaksikko oli kavereita, ja löytymisen helpottumisen vuoksi Jahar oli heidät valinnutkin. Linnea ymmärsi tehtäväb tärkeyden ja lähti hakemaan Carolia ja Ellaa. Noniin, viisi hevosta, plus Vicente ja Diana. Jahar olisi halunnut johtajan turvaksi enemmän, mutta Susan oli oikeassa siinä että mitä enemmän väkeä tulisi, sitä huonommin Violence voisi reagoida. Jahar ja Susan palasivat Sterian pesälle.
"Steria ja Diana ovat täällä" susan varoitti etukäteen. Tai he olivat Vicenten pesällä, mutta se oli melkein Sterian pesän vieressä. Jahar käänsi korvansa taakse vakavana. Linnea, Ella ja Carol tulivatkin pian paikalle myös, Secro ja Gary olivat jo odottamassa.
Diana-Koditon
Olin tovin saanut olla rauhassa, yksin. Käsittelin viime aikaisia tapahtumia mielessäni ja mietin, miten aikoisin reagoida, kun näkisin Deimoksen. Kyseenalaistin kykyäni hallita reaktiotani millään tavoin, monimutkaisten tunteiden aalto vyöryisi ylitseni varmasti kun näkisin jälleen nuo siniset silmät, joita ennen olin niin rakastavasti katsonut. Oliko siis turhaa edes yrittää ennakoida eleitäni, katsettani tai puheitani? Ehkä. Mutta täysin valmistautumatta en friisiläisen eteen voisi astella.
"Diana?" Tichon varajohtajan pää kurkisti sisälle. Nousin ylös, oliko aika?
"Hyvä, olet täällä. Oletko valmis? Emme lähde ihan vielä, mutta sinun olisi hyvä valmistautua. Lisäksi voisit kertoa, minne katosit. Ymmärrät varmasti, että käytöksesi oli hyvin epäilyttävää" tamma asteli sisään, hän ei varmasti olisi kuunnellut jos olisin tuota pyytänyt poistumaan.
"En tiedä voinko olla koskaan valmis... Mutta yritän parhaani. Ja pahoittelen, tarkoitukseni ei ollut aiheuttaa huolta. Minun vain täytyi... päättää vanhoja polkuja ennen kuin kohtaisin Deimoksen. Pyydän, ettet kysele enempää, sillä jos joudun puhumaan asiasta minä" jouduin pysäyttämään itseni ja purin poskeni sisäpintaa, etten itkisi.
"Minä romahdan. Enkä voi olla palasina maassa, jos aion kohdata Deimoksen" vastasin.
"Hyvä on. Kunhan tekosi eivät vaikuta lopputulokseen" asiallisesti Steria ei reagoinut hetkelliseen taukoon puheessani.
"Menenkö paikalle Vicenten kanssa kaksin?" niin saattoi olla parempi.
"Pieni ryhmä saattaa teidät, emme tietenkään jätä johtajaamme yksin vioelencelaisten armoille. Sinun on myös hyvä tietää, että Vicente on päättänyt ottaa upseerimme Kentin mukaan. Viime aikaisten tapahtumien vuoksi huolehdimme, ettei hän ole lähelläsi, joten siitä voit olla huoleti. En tiedä miksi hän tulee mukaan, mutta Vicente oli varma päätöksestään. Älä anna tämän vaikuttaa" korvani taipuivat taakse, mutta en ollut uutisesta järkyttynyt, lähinnä vain ärtynyt että joutuisin kestämään sellaisen kus ipään seuraa valmiiksi vaikeassa tilanteessa. Mutta Vicente oli viisas. Hänellä oli varmasti syynsä ottaa Kent mukaan, enkä asemassani voisi niitä kyseenalaistaa.
"Tulehan. Vicente haluaa sinut luokseen ja kokoamamme saattajajoukkokin saapuu sinne varmasti piekkoin, jolloin käymme läpi suunnitelman, miten toimimme. Muista, että meidän tehtävämme on vain varmistaa, ettei sotaa synny. Me emme sekaannu sinun ja Deimoksen... öm.. Tunteelliseen puoleen" Steria sopi varajohtajan asemaan. Tuo oli asiallinen, vakaa ja vankka. Luotettavan oloinen. Ja vaikeasta asiastakin puhuttaessa tuo yritti parhaansa mukaan keksiä sopivat ja neutraalit sanat. Yritin keskittyä tuon olemukseen ja sen mielenkiintoisuuteen kuin hänen sanoihinsa. En halunnut miettiä Deimosta liikaa ja antaa tunteiden ottaa minusta vielä valtaa. Minun täytyisi pysyä vahvana niin pitkään kuin vain voisin. Niinpä vain nyökkäsin tammalle ja poistuimme pesästä, suunnaten kohti Vicenten omaa.
Variana-Ticho
Nuoret seurasivat kiltisi perässä mutta keskustelivat hihittäen keskenään. Yritin olla keskittymättä nuorten keskusteluun, mutta tietenkin minun ja Jaharin välikohtaus oli nuorista hyvin mielenkiintoinen puheenaihe eikä nimeni jäänyt kuulematta. Yritin olla välittämättä, mutta sitten korvaani kantautui jotain häiritsevää.
"Minä kuulin, että Jahar on jo tunnustanut rakkautensa, mutta Varianalla ei ole sydäntä eikä siksi voi tuntea rakkautta ja vastata Jaharin tunteisiin. Hän on yksinkertaisesti kykenemätön tuntemaan" pysähdyin kuin seinään ja käännyin korvat niskassa kiinni katsomaan kuka oli tuollaista päästänyt suustaan. Varsan nähdessäni jähmetyin ja järkyttynyt ilmeeni sai kaikkien varsojen katseen osakseen. Omani oli lukittunut päättömiä huhuja pölöttävään mustaruunikon.
"A-anteeksi. En minä" varsa sai mutistua. Katseeni kääntyi muualle.
"Ei sillä väliä. Mutta jotta hiljenette, minun ja Jaharin välillä ei ole koskaan ollut mitään. Se mitä tapahtui sisäänkäynnillä oli vahinko ja ei tarkoita mitään. Minulla on tunteita, mutta hyvä soturi osaa hallita niitä. Pian tekin opitte niin" sanoin vakavana ja käännyin takaisin johtajamaan minipartiota. Välillä kuitenkin salakavalasti vilkaisin taakseni, mustanruunikon varsan suuntaan. Miten paljon hänen ulkonäkönsä muistuttikaan siskoani...
Messages: 91 until 105 of 1143.
Number of pages: 77 Newer456[7]8910Older