Keskityin täysin pysymään Haxon perässä, enkä aikonut päästää pilkkujen täyttämää takamusta silmistäni. Yllättäen hermin edestä hyppäsikin tamma. Ei helvetti! En ehtinyt reagoimaan kunnolla, hyvä jos vauhtini hidastui yhtään, mutta ruunikkoa oli tilanteen päällä ja liikettäni hyväksikäyttäen tuo nappasi niskastani ja kohta olin selälläni maassa, lumi sentään hieman pehmentäen iskua.
Variana-Ticho
Ensin iskin tunneliaivoisen idiootin maahan ja sitten käännyin katsomaan vihaisesti pilkullista hermiä.
"Etkö ymmärtänyt viime kerrasta pysyä poissa?" ärähdin vihaisesti ja otin uhkaavan askeleen kohti arpinaamaa. Korvani kääntyivät taakse päin ja pian huomioni kokonaan. Ysan jäsen ei kauaa saanut huomiotani, maahan iskemäni hevonen näytti olevan valmis hyökkäämään minunkin kimppuuni.
"Sinuna miettisin kahdesti mitä teet seuraavaksi. Olen Tichon parhaimpia ellen paras soturi, iso kokosi ei ole kuin huonoksi sinulle" tuhahdin tympääntyneesti, pelon hipustakaan ei olemuksestani voinut huomata. Enkä minä todella pelännytkään. Nämä kaksi olivat vain vähä-älyisiä hermejä, heidät oli helppo voittaa, varsinkin kun olivat selvästi eri puolilla. Heitto maahan oli myös selvästi edes hieman vakuuttanut valkoisen andalusian, sillä tuo näytti selvästi miettivän seuraavaa liikettään.
"En tiedä mitä teidän kahden välillä on tapahtunut, eikä kiinnosta. Te molemmat häivytte helvettiin Tichon rajalta!" ärähdin, nyt katsoen molempia. Oreista tuntemattomampi lukitsi katseensa Haxoon, valmiina hyökkäämään jos väistyisin kaksikon väliltä. En antaisi sen tapahtua, en sen takia, että haluaisin suojella säälittävää ysalaista, mutta ettei tappelu syntyisi Tichon alueella.
Haxo - Hermi
Haxo huomasi suuntaavansa kohti laumojen välistä rajaa. Tuon mielessä oli käynyt johdattaa Jerry lähelle Violencea, mutta se tuntui liian riskialttiilta. Jos heidät huomattaisiin sotilaat tuskin jättäisivät Haxoa huomiotta, vaikka Jerry heille tärkeämpi olikin. Ja jos Haxo jäisi kiinni, hänet tapettaisiin. Tichon ja Aderlinin rajalla Haxolla oli paremmat mahdollisuudet päästä pois vahinhoittumattomana jos laumahevosia tulisi vastaan. Laukkaamisesta väsyneenä Haxo ei varmaankaan voisi tapella tai paeta heti uudestaan, joten oli parempi että vastapuoli edusti joukkoa joiden kalloihin meni puhe ja järki. Haxo ei tietenkään olettanut törmäävänsä kehenkään. Oli yö, eikä Haxo edes tiennyt miten laumat liikkuivat rajoilla. Haxo vain toivoi laumojen rajojen pelästyttävän Jerryn pois. Toisaalta Aderlinin ja Tichon rajamerkit saattaisivat merkitä yhtä vähän Jerrylle kuin ne merkitsivät Haxollekin.
Haxo käänsi päätään vilkaistakseen taakseen kun rajat tulivat vastaan. Hitto, Jerry tuli edelleen perässä. Toinen ei välttämättä edes huomannut missä he olivat. Olisiko sittenkin pitänyt suunnata violencelaisten luo, jättää edes jäljet jonnekin lähelle josta Jerry huomattaisiin. Haxo kirosi ja mietti jaksaisiko itse samaa tahtia violenceen asti ja toinen, jaksaisiko Jerry jahdata häntä. Kuinka kauan toinen pysyisi vihansa vallassa eikä käyttäisi päätään? Haxo suunnitteli kiertävänsä Tichon kautta koska siellä ei ollut ansoja. ***** ettei kukaan ysan jäsenistä tainnut tietää Jerryn hajua.
Miettiessään miten toimia, Haxon pienen vilkaisun ajan tuon sokea puoli oli vastuussa meno suunnasta. Homma sujui harmaalta silmältä niin hyvin, ettei Haxo tiennyt ollenkaan Varianan olevan edessäpäin lumisten puiden katveessa. Omassa kiihtyneisyydessään Haxo ei myöskään huomannut hajuja tai ääniä. Haxo käänsi katseensa eteenpäin ja ehti näyttää naamallaan perin yllättyneen ilmeen kun joku olikin edessä. Luultavasti Variana ehtisi itse väistää, jolloin Haxo syöksyi täysiä toisen ohi. Hitto, oliko Variana yksin? Yksinäinen ticholainen ei välttämättä säikyttäisi Jerryä. Haxo jarrutti ja kääntyi katsomaan mitä Jerry tilanteessa tekisi.
"Varo tuota!" Haxo huudahti kääntyessään, ollen itse valmis menemään kauemmas Jerrystä mikäli toinen oli yhä Haxon perässä. Haxo ei olettanut Varianan auttavan tai puolustavan Haxoa, mutta jos Jerry erehtyisi käymään Varianan kimppuun, ei Haxo voisi vain luikkia muualle.
Jerry-Hermi
Haxo oli nopea jaloistaan, tuo oli minua kevytrakenteisempi. Onnistuin kuitenkin pysymään tuon perässä, vaikka kiinni en häntä saanut. Olin kuitenkin kestävä, kuntoni oli hyvä viime aikaisten pakenemisien vuoksi. Pilkku turkki väsyisi kyllä aikanaan ja silloin tuo kokisi viimeiset hetkensä!
"Enemmän kuin sinä, en pakene säälittävän hiiren tavoin!" huusin perään, täysin tajuamatta, miten lähellä olimme Aderlinin rajaa ja näin ollen Violencen sotilaita.
Variana- Aderlin.
Olin vapaaehtoisesti mennyt vahtimaan rajaa toistaiseksi, etten törmäisi Jahariin tai Dianaan. Jahar oli isompi ongelma, en halunnut nähdä miten olin toista satuttanut. Niinpä seisoin rajalla, yksinäni ja ajatuksissani. Miten pysytyisin korvaamaan virheeni? Minun täytyisi tehdä jotain. Työtuntien lisäämien ei riittänyt, piti tehdä jotain, mitä en yleensä tehnyt. Se karsi monta ehdotusta pois. Nuorten soturienalkujen kanssa en hirveästi viettänyt aikaa. Ei minulla ollut teinejä vastaan mitään, mutta heillä oli suosikkiopettajansa ja minä en kuulunut niihin. Ehkä voisin kuitenkin yrittää. Ajatukseni katkasivat kun kuulin lähestyvän ryminän. Valmistauduin heti vastaanottamaan hyökkäyksen. Yksi... Ei, kaksi hevosta suuntasi suoraan tänne. Korvani liimaantuivat niskaan kiinni, kun ensimmäinen ori tuli näkyviin. Se ysalainen hermi, mitä helvettiä se nyt halusi? Vihainen ilmeeni muutuui järkyttyneeksi, kun tajusin, ettei ori aikonut hidastaa. Helvetti! Pitikö tässä itse kohta väistää, jos pilkkuturkki ei itse tajuaisi piakkoin hidastaa?
Haxo - Hermi
Harmi että knabbi oli maassa. Haxo ei ollut uskonut pääsevänsä Jerryn kaulaan kiinni ja toivoi että olisi jaloillaan. Koska silloin tuolla olisi ollut paremmat mahdollisuudet repäistä ikäväkin haava. Paikka ei harmillisesti ollut tappavimmasta päästä vaikka Haxon ote olikin varsin napakka. Tuntiessaan Jerryn horjahtavan ja siirtyvän hermin päältä pois, Haxo päästi irti ja kierähti poispäin Jerrystä. Pilkkuturkki ehti loikata jaloilleen ja katse Jerryyn suunnattuna Haxo vähän yllättyi ettei uutta hyökkäystä tullut.
"Hehe, ei kai sattunut?" Haxo naurahti virnistäen, kun toinen peruutti. Jos he todella tappelesivat, nyt Haxolla olisi mahdollisuus saada etulyöntiasema ja tappaa Jerry. Ajatus kävi mielessä aivan hetken ajan. Moni asia helpottuisi jos Jerry kuolisi. Mutta Haxo ei uskonut voivansa elää sellaisen teon kanssa, ja Jerryn kimppuun käyminen oli hermille liian iso riski. Joten, nopean virnistyksen jälkeen Haxo kääntyi ympäri ja kiihdytti täyteen laukkaan paetakseen.
"Mitä sinä muka tiedät sotilaana olemisesta?" Haxo huudahti perään, mutta ei irrottanut katsettaan menosuunnasta. Haxo sai jonkin verran etumatkaa, mutta toisen askelten äänet kertoivat tuolle että Jerry oli nopea. Tuskin nopeampi kuin Haxo, mutta Haxo keskittyi todella pinnistämään jaloistaan kaiken vauhdin. Kunhan Haxo ei vain tekisi mitään huonoa reittivalintaa, tai menettäisi tasapainoaan hangessa. Tai toivottavasti Jerry menettäisi kiinnostuksensa nopeasti.
12:09pm 07-22-2023
Uuden VK tyhjennys
Jerry-Hermi
Huomioni oli herpaantunut hermistä kokonaisuutena lukittautuen yhteen pieneen punaiseen verinoroon. Jopa pilkkuturkin sanat menivät ohi korvien. Niinpä isku kaulaan tuli yllätyksentä.
"Pas ka!" Ärähdin ja reaktionomaisesti nostin pääni. En ehtinyt kokonaan pois orin päältä kun sain osumaan mahaan, jolloin tasapainoni häiriintyi ja lähes kaaduin itse. Sain koottua itseni, riehtaistua itseni vapaaksi toisen hampaista(?), mutta isku mahaan oli ollut sen verran ilkeä, etten onnistunut heti hyökkämään takaisin ja jouduin peruuttamaan monta askelta. Nyt katseeni lukittui Haxon silmiin -tai no, silmään- vihaisena(?). Jos katse voisi tappaa, olisi arpinaama jo muhimassa maan alla. Ori sai mahdollisuuden karata, mutta jos toinen niin tekisin, niin lähtisin kiitolaukassa perään.
"Sinä kirottu nilviäinen! Tule takaisin ja tappele kuin kunnon sotilas!" karjuisin perään.
Haxo - Hermi
Jerry sai osakseen vain inhoavan katseen kun tuo puhui. Haxo luimisti korviaan ja jännitti lihaksiaan varautuneena kun Jerry siirtyi tuon päälle. Mitä hittoa toinen teki? Eihän Jerry edes katsonut Haxon kasvoja kohti.
"Olet idiootti kun edes luulet saavasi Dianan hengiltä", Haxo sanoi. Jerryn pään tullessa hitaasti lähemmäs, Haxo näki tilaisuutensa. Knabbi nykäisi päänsä ylöspäin, ja tähtäsi hampaansa kohti Jerryn kaulaa ehkä jopa kohti kurkkua. Samalla Haxo pyörähti nopeasti selälleen, voidakseen potkaista takajaloillaan Jerryä vatsaan.
Jerry-Hermi
Haxo oli selvästi alakynnessä, mutta silti tuo uskalsi puhua uhmaa äänessään. Viha tuon silmissä myös vaikutti aidommalta, täyteläisemmältä. Lauseiden sisältö oli kuitenkin säälittävä. Hän raukkamaiset yrityksensä vähätellä minua sai minut vain naurahtamaan omahyväisesti.
"Haluatko olla katsomassa vai? En olisi ajatellut sinun nauttivan kiduttamisesta" ilkeä virne kasvoillani katsoin lumeen romahtanutta hermiä ja seurasin tyytyväisenä verinoroa. Kauniin punainen, teki mieli nuolaista. Houkutteli myös tehdä haavasta suurempi. Asetuin osittain Haxon päälle seisomaan(?) katse kiinni verinorossa, miettien mitä tekisin sille. Kuinka kauniisti se värjäsi pilkukkaan turkin, se kiehtoi.
" Tiedätkö mikä tulee olemaan parhainta kun Diana kuolee. Veri. Nähdä miten punainen tahrii hänen valkoisen turkkinsa täysin, kun hän haukoo happea epätoivoisesti, sitä saamatta" kasvoni lähestyivät verinoroa hitaasti, katse edelleen siihen lukittuna.
Haxo - Hermi
Haxo ei ehtinyt hyvä jos ottaa askeltakaan, kun tuo tunsi Jerryn otteen jalassaan ja pilkkuturkin tasapaino meni. Haxo kaatui kyljelleen lumeen, joka onnekseen pehmensi laskeutumista. Aikaisemmasta puremasta pilkkuja pujotteleva verinoro näkyi selvästi valkeasta karvasta.
Hermiystävän? Jerryn sanat iskivät Haxon tajuntaan. Oliko Jerry vahingossa puhunut ohi suunsa. Ketä hermiä Jerry tarkoitti? Joku tuon vanhoista kavereista? Joku joka tunsi Dianankin? Dianalla ei tainnut olla hurjan läheisiä välejä juuri kehenkään hermiin. Paitsi.... Haxon ilme muuttui epäuskon kautta vihaiseksi. Ei se voinut olla niin. Mutta jos oli, Haxon pitäisi päästä täältä pois ja selvittää asia. Haxo yritti hypätä jaloilleen, mutta Jerryn isku sai tuon takaisin maahan. Haxo katsoi toista vihaisesti. Haxolla oli parempaa tekemistä kuin olla täällä ja enemmän tuo oli vihainen aavistustensa kohteelle, kuin Jerrylle.
"Tavalla tai toisella? Etkö edes itse mene hoitelemaan säälittävän vihasi kohdetta?" Haxo sanoi yllättävän vähättelevästi.
Jerry-Hermi
Kyllästyneenä katsoin Haxoa, kun hän vastusti hyökkäämästä. Sen sijaan toivoi kuolemaani. Yksi muiden joukossa. Avasin jo suuni, mutta en ehtinyt saada puheen vuoroa, kun pilkkuturkki yritti karata jälleen, toiseen suuntaan. En aikaillut, vaan hyökkäsin. Yritin saada otteen tuon takajalasta ja riuhtaista sen orin alta, niin että tuo iskeytyisi maahan vauhdista.
"Mielelläni tapaisinkin Deimoksen ja kertoisin hänelle Dianan olevan elossa. Varmasti pitäisi siitä. Mutta annan hermiystäväni hoitaa sen, joten valitettavasti pikku unelmasi taitaa jäädä pelkän mielikuvituksen varaan" Haxo saisi pienen puheeni aikana mahdollisuuden taas yrittää paeta, mutta jos tuo nousisi, olin heti valmiina iskemään orin takaisin maahan. Viittaus hermiin oli vain tarkoitus harhauttaa arpinaamaa, jottei tuo vahingossakaan yhdistäisi sanojani Beniin.
"Oli miten oli, Diana on mennyttä. Tavalla tai toisella hän tulee kärsimään ja lopulta kuolemaan kivuliaan hitaasti" viimeiset sanat olivat jälleen suodattamatonta raivoa, ääneni lähes täristen vihasta, muistuttaen murinaa.
Haxo - Hermi
Knabstrupper pääsi irti, mutta Jerry oli jo kiertänyt tuon eteen. Haxo pysähtyi ja perääntyi muutaman askelen. Pelkuri? Ei Haxo Jerryä pelännyt, vaikka ei tappeluun ryhtynytkään.
"En aio tapella kanssasi", Haxo tuhahti kun Jerry yritti yllyttää tuota käymään kimppuun.
"Jos noin kovasti haluat tappelua, etsi Violencelaisia. Toivottavasti ne löytävät sinut. Ei, toivottavasti Deimos löytää sinut ja revitte toisenne kappaleiksi. Häviäisitte molemmat *****päät tästä maailmasta", Haxo jatkoi vihaisemmin. Toisin kuin Jerry vaikutti toivovan, Haxo pyörähti ympäri pinkaistakseen taas toiseen suuntaan. Onneksi aukealla pakosuunnalla ei ollut niin väliä. Eri asia olisi jos Haxo olisi jäänyt jonnekin kiikkiin.
12:05pm 07-22-2023
Uuden VK tyhjennys
Jerry-Hermi
Ei vastausta, ei puheena tai fyysisesti. Ori yritti vain paeta. Säälittävä pelkuri. Onnistuin väistämään toisen iskun, joskin jouduin samalla päästämään irti orista. En kuitenkaan aikaillut, vaan syöksähdin tuon eteen, ettei arpinaama pääsisi karkuun.
"Millainen surullinen rääpäle pakenee häntä koipien välissä?" ärähdin halveksuen.
"Selvästi ajan myötä Dianan ystävien laatu on huonontunut. En ole yllättynyt, kukaan tervejärkinen ei enää yrittäisi ystävystyä sen huoran kanssa. Vaatii erittäin vähäistä ajatuksenjuoksua ja kunniaa, että jopa hermi välttelee tappelua. Missä on taistelutahtosi, kunniasi?" Suoristin itseni, enkä ottanutkaan yllättäen hyökkäysasentoa.
"Annan sinulle jopa etulyöntiaseman. Ole hyvä, iske vain" tuhahdin. #Tappamisestasi ei ole mitään iloa jos et taistele kunnolla vastaan# mietin mielessäni.
Haxo - Hermi
Vaikutti siltä että Haxon olisi aika luikkia muualle. Puheistaan huolimatta tuo piti Jerryä tarkasti silmällä, oli valmis. Jerryn sanat eivät antaneet mitään uutta tietoa. Haxo tiesi tuon kaiken, vaikka Jerry valottikin joitain pieniä yksityiskohtia. Haxo tiesi, muttei ymmärtänyt. Miksi Jerry oli viety takaisin Violenceen? Miksei Deimos ollut tappanut Jerryä? Kumpikaan noista asioista ei käynyt järkeen, ne Haxo olisi halunnut tietää. Mutta Jerry tuskin puhuisi enää mitään hyödyllistä.
Toisen hyökätessä kohti Haxo hypähti sivulle. Tuon kaviot liukuivat lumessa, jättäen jälkeensä jarrutusjäljen. Jerry tuli uudelleen kohti ja Haxo lähti pyörähtämään ympäri, poispäin hermistä. Knabbi tunsi toisen hampaiden paineen kaulansa sivulla lihaksen luona, mutta tuo nykäisi päätään kauemmas yrittäen repäistä itsensä irti ennen kuin Jerry saisi parempaa otetta. Takajalallaan Haxo potkaisi toista oria päin, tähdäten toisen jalkoihin. Haxo ei aikonut jäädä tappelemaan. Tuon vain pitäisi päästä irti ja saada etäisyyttä päästäkseen karkuun. Pään repiminen voisi saada kaulan mahdollisen haavan pahemmaksi, mutta se oli pieni murhe jonka riskin Haxo ottaisi mieluummin kuin odottaisi Jerryn pääsevän niskaan tai kurkkuun kiinni.
Jerry-Hermi
Mitä enemmän kirpputurkki puhui, sitä syvemmälle hän kaivoi kuoppaansa. Mitä enemmän hermi vakuuttelisi, ettei kertoisi Dianalle mitään, sitä varmempi olin, että arpinaaman päivät oli luetut. Lihakseni jännittyivät, mutta muuten olemukseni pysyi samana. Odotin hetkeä hyökätä. Kun ori olisi tarpeeksi kiinni omissa puheissaan, iskisin. Lähes jo syöksyin Haxon kimppuun, kun tuon sanat pysäyttivät minut. Ilkeä hymy nousi kasvoilleni. Ennen olimme puhuneet Dianan tunteista, asioista, joita oli vaikea todistaa. Mutta murhani, tai sen yritys, se oli teko ja kylmä fakta. Ja tamma oli valehdellut siitä ystävälleen.
"Ei edes minua? Olet enemmän pihalla kuin ymmärsinkään" ilmeeni muuttui näiden sanojan jälkeen taas kylmäksi.
"Koko Violence voi väittää toisin. Etenkin jos kysyt niiltä, jotka Dianan tunsivat Violencessa. Se katkera ämmä luuli tappaneensa, hukuttaneensa minut. Olinkin kuolleen näköinen, mutten kuollut. Herättyäni jouduin heti taistelemaan susien kanssa ja ehkä olisinkin kuollut, jos minua ei oltaisi Violenceen viety ja hoidettu kuntoon. Voit vain kuvitella kuinka järkyttynyt rakas Dianasi olikaan, kun olinkin elossa. Niin, hän jäikin kiinni murhayrityksestään. Viaton kuva alkoi särkyä" Otin askeleen lähemmäs hermiä, pää ylhäällä.
"Tiedätkö miksi en voi päästää irti menneisyydestä? Koska tein mitä tahansa, mikään ei korvaa sitä, mitä Diana ei vei minulta. Perheen, ystävät, kodin. En saa niitä takaisin. Joten on vain oikeutettua, että vien häneltä myös kaiken. Kodin, perheen... ystävät" viimeisen sanan kohdalla syöksyin vihaisena kohti pilkkuturkkia. Toisella oli mahdollisuus väistää, mutta jos niin kävisi, kääntyisin ja syöksyin heti perään uudestaan, tähdäten kaulaan.
Jerry-Hermi
Mitä enemmän kirpputurkki puhui, sitä syvemmälle hän kaivoi kuoppaansa. Mitä enemmän hermi vakuuttelisi, ettei kertoisi Dianalle mitään, sitä varmempi olin, että arpinaaman päivät oli luetut. Lihakseni jännittyivät, mutta muuten olemukseni pysyi samana. Odotin hetkeä hyökätä. Kun ori olisi tarpeeksi kiinni omissa puheissaan, iskisin. Lähes jo syöksyin Haxon kimppuun, kun tuon sanat pysäyttivät minut. Ilkeä hymy nousi kasvoilleni. Ennen olimme puhuneet Dianan tunteista, asioista, joita oli vaikea todistaa. Mutta murhani, tai sen yritys, se oli teko ja kylmä fakta. Ja tamma oli valehdellut siitä ystävälleen.
"Ei edes minua? Olet enemmän pihalla kuin ymmärsinkään" ilmeeni muuttui näiden sanojan jälkeen taas kylmäksi.
"Koko Violence voi väittää toisin. Etenkin jos kysyt niiltä, jotka Dianan tunsivat Violencessa. Se katkera ämmä luuli tappaneensa, hukuttaneensa minut. Olinkin kuolleen näköinen, mutten kuollut. Herättyäni jouduin heti taistelemaan susien kanssa ja ehkä olisinkin kuollut, jos minua ei oltaisi Violenceen viety ja hoidettu kuntoon. Voit vain kuvitella kuinka järkyttynyt rakas Dianasi olikaan, kun olinkin elossa. Niin, hän jäikin kiinni murhayrityksestään. Viaton kuva alkoi särkyä" Otin askeleen lähemmäs hermiä, pää ylhäällä.
"Tiedätkö miksi en voi päästää irti menneisyydestä? Koska tein mitä tahansa, mikään ei korvaa sitä, mitä Diana ei vei minulta. Perheen, ystävät, kodin. En saa niitä takaisin. Joten on vain oikeutettua, että vien häneltä myös kaiken. Kodin, perheen... ystävät" viimeisen sanan kohdalla syöksyin vihaisena kohti pilkkuturkkia. Toisella oli mahdollisuus väistää, mutta jos niin kävisi, kääntyisin ja syöksyin heti perään uudestaan, tähdäten kaulaan.
12:04pm 07-22-2023
Uuden VK tyhjennys
Jerry-Hermi
Täpläturkki hermostui, mutta vihaa ei huokunut niin kovin kuin minusta itsestäni. Hermi kielsi kaiken ja pysyi sokeana totuudelle. En tarvinnut uutta pelinappulaa, Ben riitti minulle. Mutta vaikka Haxo kielsi puheeni, kysyi hän lisää. Tämä paljasti, että sanani olivat iskeneet, jos ei herättäen epäillyn, mutta mielenkiinnon. Se riitti minulle. Halveksuva hymy nousi vihaisille kasvoille.
"Taidat aliarvioida älyni, jos luulet minun kertovan apulaisteni henkilöllisyyden. Saanen kuitenkin huomauttaa, Diana väittää pelkäävänsä minua niin kovin, ettei uskaltanut minua itse tappamaan, vaan yritti laittaa Deimoksen tekemään likaisen työnsä. Vaan kun olemme kaksin, on tarina toinen. Ei pelonhäivääkään, valmiina hyökkäämään. Ei hän tapa. Ei, se pilaisi hänen kallisarvoisen viattoman imagonsa. Et toki usko minua. Hän on manipuloinut ja valehdellut sinut pilalle. Onneksi kaikki eivät ole kaltaisiasi" Halveksuva ilme muuttui takaisin uhkaavaksi, mielessäni itseni kanssa keskustellen jättäisinkö Dianan ystävän henkiin. Houkutti saada Diana pelkäämään ja epäilemään muita, mutta kuinka todennäköistä oli, että Haxo aikoi kertoa edes Dianalle mitään? Varsinkaan niin, että Diana muuttuisi siitä vainoharhaiseksi. En myöskään ollut tappanut ketään hetkeen, pitäisi olla valmis kohdatessani Dianan uudelleen. Mutta jos ori kertoisi, jos Diana muuttuisi vainoharhaiseksi, nauttisin siitä todella.
Haxo - Hermi
Pilkkuturri luimisti korviaan kuunnellessaan Jerryn sanoja Dianasta. Toinen todella vihasi Dianaa. Mikä oli kummallista, mikä oikeus Jerryllä oli vihata tammaa? Okei, Haxo ei tiennyt kaksikon menneisyydestä hurjan tarkasti, mutta jos jollakulla oli oikeus olla vihainen, se ei ollut Jerry. Haxo kuitenkin mietti Jerryn sanoja. Dianan ystävät tuon puolella? Se oli varmasti valetta, ellei puhuttu jostain menneisyyden kavereista. Haxo ei ollut Jerryn puolella, eikä varmasti Joeykaan. Muita Dianan ystäviä Haxo ei oikein tiennytkään. Avuton? Diana oli kaikkea muuta kuin avuton, ja päinvastoin oli yrittänyt olla vetämättä muita mukaan omiin sotkuihinsa. Siinä tamma oli kylläkin epäonnistunut surkeasti, mutta ainakaan tuo ei ollut tarkoittanut. Harmi että Diana oli ehtinyt mennä jo Tichoon. Haxolla ei olisi mahdollisuutta puhua tamman kanssa, jotta Jerryn sanat saattaisivat valottua vähän enemmän. Tosin Jerrykin saattoi kertoa lisää, ollessaan noin vihaisessa mielentilassa. Haxo luimisti korviaan enemmän, kuin alkaisi suuttua.
"Mistä sinä oikein puhut? Diana ei ole mikään avuton huomionkerjääjä" Haxo kuopaisi maata kiihtyneenä. Tai siis muka kiihtyneenä, tuo vain esitti kuin Jerryn sanat olivat koskettaneet enemmänkin. Kuin Haxo ei voinut uskoa toisen sanoja. Ei tuo uskonutkaan.
"Keitä sinä tarkoitat? Kukaan meistä ei pettäisi Dianaa", Haxo jatkoi ja huiskautti ilmaa hännällään.
Jerry-Hermi
Lihakseni jännittyivät. Vanhan porukkani? Tietämättään ärsyttävä hermi oli paljastanut uutta informaatiota. Minulla oli ollut ryhmä johon kuuluin. Tai olin kuulunut, Haxo antoi kuvan, etteivät he enää kaivanneet minua. Tämä sai minut vihaisemmaksi, parissa sekunnissa ori oli saanut minuun jonkinlaista toivoa ja murskannut sen heti perään. Ei, en tarvinnut ryhmää. En enää, Ben auttaisi minua tappamaan Deimoksen, tappaisin Dianan ja tämän jälkeen voisin aloittaa elämäni alusta. Hankkisin vaikka sitten uuden ryhmän jos sellaista edes halusin. Myrkyllisen vihainen ilme ei kuitenkaan kadonnut. Nyt puhuttiin Dianasta.
"Hänellä on hyvä syy pelätä minua. Ehkä annan sinun sittenkin välittää viestin. Vain, että se lutka ymmärtää jotain erittäin tärkeää. Hän ei voi luottaa kehenkään. Ystävät, tai siis henkilöt, joita hän luulee ystävikseen, ovat minun puolellani. He näkevät millainen Diana todellisuudessa on. Kuinka hän vain esittää olevansa avuton pikku tamma, kun todellisuudessa hän ei pelkää, hän ei vain halua tehdä asialle mitään ylläpitääkseen viatonta esitystään ja antaa muiden hoitaa likaiset työt puolestaan. Joten jos et itse sitä ymmärrä tai suostu hyväksymään, niin ole hyvä vain, kerro Dianalle, että hän ei voi luottaa kehenkään. Hän ei voi tietää ketkä ovat todellisuudessa minun puolellani. Hän tietää etten valehtele" viha, suoranainen raivo tammaa kuului äänestäni, näkyi silmistäni ja huokui olemuksestani. Jos Diana olisi nyt seisonut edessäni, olisin jo katkaissun tuon kaulan sekunneissa. Jopa sokea olisi ymmärtänyt, kuinka aitoa vihani oli.
Haxo - Hermi
Knabstrupper naurahti lyhyesti. Olipa Jerry lyhytnäköinen. Ei tuon Haxoa tarvinnut pelätä, vaan tietoa. Haxo oli jo kerran ilmiantanut Jerryn sijainnin, vaikkakin valheellisen sellaisen. Mikään ei estäisi tuota tekemästä niin uudelleen. Oli itseasiassa harmi ettei Haxo tiennyt Vyrin ja Jennyn reittiä. He olisivat varmaan tiedosta iloisia. Haxo katsoi toista valkoista oria rauhallisena kun toinen uhitteli ja haukkui Dianaa. Ehei, Diana ei ollut yksin.
"Olen jo valinnut puoleni, paljon hyödyllisempi kuin sinun surkuhupaisa seurasi", Haxo sanoi.
"Vai ajattelit etsiä vanhan porukkasi takaisin? Lähtevätköhän enää sinun mukaan?", Haxo jatkoi mietteliäänä. Tuo ei muistanut kuin muutaman nimen lapsuudestaan, mutta Jerryn ei tarvinnut tietää ettei Haxo ollut tavannut porukasta oikein ketään aikuisena tai edes tiennyt kaikkia. Haxo ei siis varmaan tunnistaisi yhtäkään jos joku niistä tulisi joskus vastaan.
"Viestinviejä? Sinulleko? Millaisen viestin muka antaisit Dianan ystävälle?" Haxo lisäsi yllättyneenä. Tuo ohitti täysin tappamisuhkailut, nehän olivat jo odotettavissa. Tietenkään Haxo ei unohtanut varovaisuutta, vaan oli valmis säntäämään poispäin jos Jerryltä loppui itsensä ilmaisuun sanat kesken. Koska Jerry ei ollut vielä yrittänyt saada vikkelää knabbia kiinni, luotti Haxo siihen että hermi halusi porista vielä lisää. Se kelpasi Haxolle, toisen sanat alkoivat olla jopa kiinnostavia.
Jerry-hermi
Kun täpläturkki avasi suuren suunsa, tunnistin Dianan ystävän. Nimeä en muistanut enkä välittänyt muistaa. Ilkeä hymy kuitenkin nousi kasvoilleni.
"Sinustako minun pitäisi olla huolissani? Säälittävästä kirppukasasta?" halveksuen katsoin oria.
"Ihme ettei huorasi ole seurassasi. Diana on niin avuton yksinään. Vai ymmärsitkö sinäkin vihdoin hänen todellisen luonteensa? Hyvä sinulle. Huonompi juttu, että törmäsit minuun" viimeinen lause muuttui halveksuvasta ja ilkkuvasta selväksi uhkaukseksi.
"Tiedätkös, olisit voinut toimia viestinviejänä. Pysyä hengissä. Mutta nyt haluan tappaa jonkun ja sinä osuit juuri sopivasti paikalle. Noh Dianan entiset ystävät ovat paljon avuliaampia kuin sinä. Kyllä joku heistä voi välittää viestin. Olisi kannattanut vaihtaa puolta niin kuin muutkin" sanani eivät ehkä antaneet todellista kuvaa, mutta varmasti ärsyttivät tarpeeksi oria päästäkseni hänen ihonsa alle, leikkien toisen mielellä.
12:02pm 07-22-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo - Hermi
Vaalean hermin luimistuvat korvat saivat jo Haxon pysähtymään. Ei siksi että toisen eleet olisivat tuota huolestuttaneet. Tällainen reaktio hermeiltä ei ollut mitenkään outoa, yleensä lähes kaikki ensin joko säikähtivät tai suuttuivat. Yleensä kaikki myös leppyivät pienen sanan vaihdon jälkeen. Hermin käännyttyä kohti, Haxo höristi yllättyneenä korviaan. Vaikka ikävän kirkas aurinko lankesikin Haxolle epäedullisesti etsityn hermin takaa, tunnisti Haxo toisen. Ei ihan se johon Haxo odottaisi törmäävänsä. Tai edes haluaisi törmätä.
"En minä halua tapella. Enkä kyllä etsi ruokaakaan", Haxo totesi rauhallisesti. Tuo oli tarpeeksi kaukana, että ehtisi väistää tai kääntyä karkuun, jos Jerry halusi tapella.
"Sinun luulisi olevan tarkempi siitä kuka sinut näkee Jerry", Haxo jatkoi, luimistelevaa hermioria katsoen.
Jerry-hermi
Etsien edes sammaltuppoa lumen alta, jäi ympäristö vähemmälle huomiolle. Inhottava tunne kuitenkin sai nostamaan pääni. Tunne, että joku katsoi. Katsoin ympärilleni ja näin lähestyvän(?) pilkullisen orin. Korani liimaantuivan niskaan kiinni, halusin vain syödä ilman häiriötä. Sekin oli ilmeisesti liikaa pyydetty. Kuka oikein oli edes tähän aikaan liikkeellä? Arpikasvoinen hermi ilmeisesti.
"Pysähdyppäs heti siihen" ärähdin tunkeilijalle, pää nousten korkealle, keho ryhdissä ja koko olemukseni uhkaava, valmiina hyökkäämään jos on tarvis. Joku voisi todeta näyttäväni komealta täydenkuun valon hiipuessa takanani auringon tieltä. Komea ehkä, mutta sitäkin vaarallisempi.
"Voin luvata, että et halua taistella kanssani. Etsi ruokasi jostain muualta" sanoin halveksuvasti oletettavasti säälittävälle pelkurille.
Haxo - Hermi
Knabstrupper puhui vielä hetken Jennyn ja Vyrin kanssa. Olisi puhunut myös Frankin kanssa, mutta violencelaisen sosiaalisuuakiintiö taisi olla täynnä. Frank pysyi vain etäällä ja mulkoili kolmikkoa vähän väliä hoputtavasti.
"Minusta tuntuu ettei Ray muuttanut mieltään", Jenny tuhahti loppuun, kun oli valittanut ruunikosta. Tamma vaikutti olevan edelleen tuohtunut tilanteesta, mikä ei ollut Haxon mielestä hyvä juttu.
"Ei varmaan, mutta ymmärrän teidän molempien pointit", Haxo sanoi sovittelevasti. Tuon mielestä suhteita ei saanut tai edes voinut estää, mutta ne todella loivat vaaran.
"Pitäkää sitten huoli ettei hän saa syytä epäillä teitä enempää", Haxo jatkoi leikkisämmin, vaikka tarkoittikin sanojaan.
"Voitaisiinko jo liikkua?" Frank valitti taustalla. Kuin jokin kärsimätön pikkuvarsa. Haxoa huvitti, mutta tuo ei sanoisi mietteitään Frankille. Toinen oli liian kuumaverinen vitseille.
"Lähdetään vain. Meillä tulee kohta kiire", Vyr vastasi toverilleen. Samalla Jenny otti askelen Haxoa kohti ja vähän yllätykseksi halasi pilkullista oria. Toivottavasti se ei häirinnyt Vyriä.
"Yritä pysyä poissa vaikeuksista", Tumma tamma sanoi naurahtaen, kun otti askelen taaksepäin.
"Hah, yritäpä estää minua", Haxo naurahti ja katsoi sitten kiusoittelevasti Vyriä. Vyr luimisti korviaan kun Haxo käveli lähemmäs.
"Ei kai sua ujostuta?" Haxo virnisti ja luikerteli halaamaan vaivaantunutta violencelaista. Toisen epämukavuus oli hauskaa. Turhautunut huokaus riitti vastaukseksi ja Haxo peruutti kauemmas.
"Kiitos vielä kerran. Ilman teitä en olisi elossa", Haxo sanoi hymyillen.
"Alkakaa mennä ennen kuin myöhästytte", tuo lisäsi ja nopeiden hyvästien jälkeen kolmikko hävisi pimeään metsään. Jep, lähentymistä ei voinut estää, Haxo mietti katsellessaan tovereidensa perään. Haxo välitti heistä jokaisesta, kuin muistakin ysalaisista. Tuo tiesi jo kysymättäkin olevansa hankalassa paikassa jos hänen täytyisi joskus valita jonkun ja Ysan välillä. Olihan Haxo siinä nytkin Dianan kohdalla. Ehkä tamman liittyminen Ysaan ratkaisisi Haxon sisäisen ristiriidan. Kuka tietää, ehkä Diana oli jo rauhoittunut. Toisen reaktio oli kyllä ollut ymmärrettävä, mutta ehkä se oli jo ohitse.
Haxo lähti suuntaamaan kohti paikkaa jossa oli viimeksi hermiparantajan nähnyt. Suora tuon reitti tosin ei ollut, pitihän Haxon varoa Violencea ja vältellä muiden jäsenten jälkiä. Kauaa Haxo ei ehtinyt kulkea aamua kohti lipuvassa yössä, kun tuota vastaan tuli pieni aukea. Aukeassa itsessään ei ollut mitään ihmeellistä, mutta siellä oli joku, ja se sai Haxon pysähtymään. Vaalealta näyttävä hevonen näytti etsivän ruokaa. Se oli yksin joten se tuskin oli laumahevonen. Hmh, hermiseura saattaisi olla mukavaa, ehkä Haxo saisi juttukaverin. Haxo unohti varovaisuudeb ja lähti kävelemään toista hevosta kohti.
Jerry-Hermi
Olin kävellyt pitkän matkan etsien tammaa, joka olisi voinut paljastaa menneisyyteni. Valitettavasti etsintäni alkoi vaikuttaa turhalta. En sen ärsyttävän huoran lisäksi ollut törmännyt kehenkään muuhun, tosin osittain harkitusta. Mustanhopean tamman jälkeen olin todennut, että järkevämpää oli herättää mahdollisimman vähän huomiota. Pakkaset ja lumisateet eivät myöskään auttaneet. Saivat oloni kurjaksi, ärtyneeksi. Olin herkillä, joten vaikka törmäisinkin etsimääni tammaan, ei hän varmaan suostuisi helposti yhteistyöhön pelkän olemukseni kannalta. Muiden häiriköitten oli paras pysyä myös pois tieltäni. Nyt etsin siis rauhallista paikkaa mistä vielä löytyisi ruokaa. Violencen tuhoamat alueet olivat ajaneet hermitkin syömään tiheämmin, joten toisten hevosten välttelystä voisi tulla vaikeaa. Ehkä oli kuitenkin hyväkin päästä purkamaan patoutunutta agressiota.
12:01pm 07-22-2023
Uuden VK tyhjennys
Caligo-Aderlin
Mielenkiinto heränneenä seurasin johtajaani ulos leiristä. Askeleeni seurasivat tiukasti tamman asettamaa linjaa, mutta katseeni kartteli ympäristössä. Läheisillä puilla leikki oravia, ne kiitivät ylös ja alas, muuta pitkin ja hyppien oksalta toiselle toistensa perässä. Huvittavia otuksia. Katseeni palasi takaisin Carmeniin, kun hän pysähtyi, nyt saisin vihdoin tietää mitä minulle näytettäisiin. Keskustelu alkoi odottamattomalla tavalla, oikeastaan jopa huvitti. Naurahduksen myötä aloin katsella ympärilleni, oravat olivat seuranneet meitä tänne asti. Nyökkäsin niiden suhteen.
"Orava. Aiotko sytyttää karvapallon tuleen vai mitä oikein suunnittelet?" kysyin. Arvoituksena tuon olisi turha asiaansa pitää, toinen oli itse ehdottanut että paljastaisi minulle jotain. Tuskin se liittyi vähä-älyisten tupsukorvien satuttamiseen, mutta se oli ensimmäinen asia mikä mieleeni tuli. Kohde. Näköyhteys ja läheisyys viittasi fyysiseen tapahtumaan. Toinen tuskin alkaisi kertomaan tarinoita orvista tai muista pikkueläimistä. Olin kuitenkin valmis mihin vain ja jopa hieman haastavasti katsoin johtajaani, innolla odottaen mitä oli luvassa.
Jahar – Ticho
Vaikka Jahar ei Varianaa nähnytkään, katseen pois kääntäminen helpotti kuristavaa tunnetta kurkussa. Jahar puri hammasta, kun Variana puhui vielä. Miksei toinen voinut vain lähteä? Kehtasi vielä pyytää Jaharia ymmärtämään. Oliko Variana aivan täysi idiootti? Tamma oli tässä se jonka pitäisi ymmärtää. Mutta Variana saisi tehdä sen ihan yksin, selvästikään tamma ei ollut ikinä halunnutkaan Jaharin tukea yhtään mihinkään. Miten Variana saattoi tehdä näin? Varianan askelten kadottua Jahar vilkaisi suuntaan jossa tiesi pesän oven olevan ja veti värisevän henkäyksen. Variana ei ollut suremisen arvoinen, mutta Jahar ei voinut sille mitään että tuon silmät kostuivat.
Loppuyönä Jahar ei saanut unta, ori oli niin pettynyt ja vihainen. Jahar myös kidutti itseään ajatellessaan mukavia hetkiä joita oli Varianan kanssa kokenut. Kuinka oli pienen hetken ajatellut Varianasta jopa läheisemmin kuin... Kuinka Jahar saattoi olla niin typerä. Se kaikki tuntui niin typerältä nyt. Aamuun ei ollut pitkästi, ja aivan liian pian Jahar kuuli askelia. Se oli varmasti Susan.
”Huomenta”, tamman iloinen ääni tervehti. Jahar ei vastannut, katsoi vain pesän seinää. Tuo toivoi että Susankin menisi vain hiiteen. Jättäisi hänet rauhaan. Jahar ei ollut ehtinyt miettiä mitä tarkkalleen puhuisi Dianalle. Oliko Jaharin pakko? Juuri nyt ori ei olisi halunnut nousta ylös.
”Onko jokin huonosti?” Tamman huolestunut ääni suorastaan kuvotti, Jahar kuuli askelten tulevan lähemmäs.
”Älä koske minuun!” Jahar sihahti, ja näykkäisi ilmaa korvat niskassa. Susan pysähtyi, eikä Jahar nähnyt toisen hieman säikähtänyttä ilmettä. Ymmärrettävästi, Jahar harvoin korotti ääntään, tai käyttäytyi vähääkään aggressiivisesti. Susanin ilme muuttui huolestuneeksi.
”Jotain on tapahtunut. Onko kyse Varianasta?” Susan kysyi. Jahar ei vastannut, mutta ilmeisesti tuon ilme paljasti tarpeeksi.
”Jahar kerro minulle”, Susan pyysi. Toisen huoli tuntui aidolta, ja se repi jotain Jaharin sisällä. Koska Jahar olisi halunnut kertoa kuinka paljon nyt vihasi Varianaa, kuinka tamma oli pettänyt orin luottamuksen, kuinka saastainen ********* tamma Jaharin mielestä oli. Susan olisi mielellään kuunnellut sitä, ollut ymmärtäväinen ja tarjonnut lohtua. Sitä Jahar oikeastaan halusi. Mutta Susan ymmärtäisi sen väärin.
”Ei sen väliä”, Jahar pudisti päätään ja nousi jaloilleen.
”Jahar”
”Minun pitää päästä puhumaan Dianalle”, Jahar puhui päälle.
”Oletko ihan varma että”
”Älä sääli minua!” Jahar ärähti ja heilautti päätään tammaa kohti. Tietenkään se ei osunut, mutta Susan hypähti yllättyneenä hieman kauemmas.
”En minä sääli. Enkä epäile ettetkö pysty tekemään tehtävääsi. Tiedän että pystyt. Haluan vain auttaa, mutta sinä päätät mitä jaat minulle”, tamman ymmärtäväiset sanat tuntuivat puukoniskuilta rinnassa. Oikeasti Susan epäili hyvinkin paljon oliko viisasta päästää Jaharia noin vihaisena Dianan luokse. Mutta ei tamma sanoisi sitä harmaalle orille.
”Menäänkö? Muut eivät ole vielä hereillä”, Susan sanoi ja Jahar kuuli tuon tulevan lähemmäs, kyljen viereen. Hyvä, Susan tajusi olla puhumatta asiasta enempää. Jahar ei vastannut mitään vaan lähti kävelemään eteenpäin. Dianan pesällä oli tietenkin vartijoita jotka pysäyttivät kaksikon.
”Huomenta. Voinko puhua Dianan kanssa?” Jahar kysyi Noccolta, jonka tuo tunnisti hajusta.
”Miksi haluat puhua hänelle?” Nocco kysyi uteliaasti.
”Diana auttoi minut takaisin reviirilleni. Haluaisin kiittää häntä”, Jahar kertoi. Tuon tuskin tarvitsisi kummemmin todistella aikeitaan.
”Joo, mene vaan”, Nocco vastasi, eikä vaivautunut edes kertomaan oliko tamma hereillä. Ei se varmasti Noccoa kiinnostanut. Kunhan Susan veisi orin pesään, tuo itse lähtisi ulos jututtamaan vahteja, vaikka ei uskonutkaan niiden haluavan salakuunnella Jaharia.
11:57am 07-22-2023
Uuden VK tyhjennys
Variana-Ticho
Viha Jaharin äänessä lähes säikäytti. Se sai minut jopa kääntämään katseeni oriin, mutta se oli virhe. Sydämeeni sattui nähdä ori niin vihaisena, niin petettynä. Pakotin kuitenkin itseni kohtaamaan toisen vihan ja järkytyksen. Se muistuttaisi minut pitämään etäisyyteni muihin. Keskustelu ei enää jatkuisi. Oliko ollut virhe puhua suoraan? Jahar ei varmasti enää puhuisi Ysasta kanssani. Toinenhan ei voinut edes ajatella katsovansa suuntaani. Purin poskeni sisäpintaa estäen silmiäni vetistymästä. Näin oli parempi. Näin täytyi olla parempi.
"Toivon, että ymmärrät joskus miksi teen näin. Olen pahoillani jos satutin, se ei ollut tarkoitukseni. Olen jatkossa parempi" sanoin kylmästi, vaikka Jahar tuskin enää kuunteli. Katsoin vielä hetken hiljaa entistä parasta ystääväni. #En saa valua. En saa tehdä virheitä# muistutin itseäni ja käännyin poistuen luolasta. En kuitenkaan palannut omaani vaan kävelin ulos leiristä, syrjään. Poskestani vuoti jo verta suuhun, mutta vaikka kuinka yritin pitää silmiäni auki ja kuivina, lopulta ensimmäinen kyynel vei voiton.
#Hyvä on. Tämä yö, tämä hetki. Annan itselleni armoa, kenenkään tietämättä. Huomenna, kaikki on hyvin. Huomenna uusi parempi tie täydelliseksi johtajaksi alkaa# ajatuksen myötä yhä useampi kyynel alkoi valua poskeani pitkin, tippuen kuunvalossa kiiluvalle lumelle. Kukaan ei sanonut että ties olisi helppo, mutta kukaan ei ollut varoittanut, että tie voisi ohimenevän hetken tuntua väärältä, Sillä juuri nyt halusin palata takaisin luolaan ja perua sanani. En halunnut, että Jahariin sattui. Mutta en voinut tehdä mitään. Hän olisi viimeinen virheeni. Kärsisin siitä nyt ja sitten se olisi ohi.
Jahar - Ticho
Alku ei oikeastaan yllättynyt Jaharia, vaikka tuo uskoikin Varianan valehtelevan Ginasta. Heillä oli ollut tällaisia keskusteluja ennenkin, eikä Jahar edelleenkään ollut Varianan täydellisyyden puuskien fani. Jahar valmistautui puhumaan toisen ympäri, yrittämään näkemään asiat eri näkökulmasta. Mutta kun tamma jatkoi puhettaan, harmaan ori kasvoille levisi järkytys. Jahar painoi korvansa niskaan.
"Virhe?" Jahar sanoi niin vihaisesti, että oli vaikea uskoa äänen olevan Jaharin. Varianan sanat viilsivät vain pahemmin mitä enemmän Jahar mietti niitä.
"Sellaisenako pidät meidän ystävyyttämme?" Jahar jatkoi suorastaan raivoissaan. Tuo silmistä kuitenkin näki kuinka paljon tuo oli loukkaantunut.
"Kaikista hevosista luulin että sinä", Jahar vaikeni eikä saanut sanaa suustaan. Kaikista hevosista Jahar oli luullut Varianan olevan tuon tukena, iloitsevan tuon puolesta. Oliko tamma kokoajan ajatellut noin? Jaharilla tuli monta tapaa mieleen miten loukkaisi tammaa, mutta lopulta tuo vain veti kiihtyneesti henkeä.
"Antaa olla. Oli selvästi virhe luottaa sinuun. Painu helvettiin samanarvoisuutesi kanssa", Jahar tuhahti vihaisena ja käänsi päänsä kohti pesän seinää. Luottamuksella Jahar oikeastaan tarkoitti Ysaa. Tuon olisi turha yrittää saada Varianaan järkeä, eikä se juuri nyt oria edes kiinnostanut. Jaharin puolesta VAriana saattoi painua hiiteen.
Variana-Ticho
Korvani nousivat pystyyn yllättyneisyydestä. Jahar oli huomannut muuttuneen käytökseni, eikä ottanut sitä hyvin. Alkuyllätyksen jälkeen korvani taipuivat taakse, ori puhui niin tuttavallisesti. Miten minun pitäisi vastata? Olimme olleet läheisiä ystäviä, sitä en voinut peittää. Mutta ehkä hän ymmärtäisi. Jahar tiesi kuinka tärkeää minusta oli päästä upseeriksi ja olla hyvä johtaja tulevaisuudessa.
"Olisi pitänyt ennakoida, että otat tämän puheeksi. Hyvä on, puhun suoraan. Ei, tämä ei johdu siitä, mitä Ginan kanssa tapahtui, vaikkakin ymmärsin mitä minun pitäisi tehdä sillä hetkellä. Olet hyvä soturi ja arvostan tukeasi. Mutta en voi pistää sinua etuasemaan. Hyvä johtaja näkee kaikki alaisensa samanarvoisina. Ymmärsin silloin, että minun pitäisi olla parempi. Olin tehnyt paljon virheitä ja niin ei saa enää käydä. Joten tästä eteenpäin näen sinut siinä missä muutkin. Olet laumatoveri, etkä enempää. Toivottavasti ymmärrät etkä heittäydy vaikeaksi" vastasin, ääni pysyen neutraalina. Mutta vaikkei se äänessä tullut ilmi, niin oli asia silti vaikea todeta. Oikeastaan minun täytyi jopa kääntää katseeni muualle, sillä jos sanani satuttivat sotilasta, en halunnut nähdä sitä. Minulla oli vielä pitkä matka ennen kuin kaikki osat minussa ymmärtäisivät, mitä vaati olla hyvä johtaja. Mutta päällepäin en taisteluani näyttäisi.
11:53am 07-22-2023
Uuden VK tyhjennys
Jahar - Ticho
Variana ei ollut reagoinut Jaharin naurahdukseen, ja sokea ori oli huomannut sen. Jahar kuitenkin antoi sen kohdan olla, Variana paloi varmasti halusta tietää Ysasta enemmän. Mutta kun tamma ei reagoinut juuri mitenkään Jaharin parantumismahdollisuuksiin, Jahar ei voinut peittää pettynyttä ilmettään. Tamman neutraalius, ei vaan kylmyys oikeastaan loukkasi.
"Mikä sinua vaivaa? Luulin että olisit iloisempi puolestani", Jahar sanoi pettyneesti, ehkä pikkuisen syyttävästikin. Tuo luimisti korviaan, ja tajusi.
"Oletko sinä edelleen vihainen siitä Ginan jutusta?", Jahar kysyi. Jos tuo saisi arvata, Variana ei ollut edes puhunut Ginalle, tai ymmärtänyt mitä Jahar oli sanoillaan silloin tarkoittanut. Mutta Jahar ei sanoisi sitä nyt, se menisi varmaan liian paljon ihon alle.
Variana-Ticho
Kuka ihme minut oli tunnistanut jos ei Irion? Upseeri oli ollut ainoa, jonka olin matkallani tavannut, enkä varsinkaan nimeäni kertonut muille. Kysyisin myöhemmin, nyt oli tärkeämpää tietää ketkä Tichossa olivat pettäneet oman laumassa. En reagoinut Jaharin puhuessa Susanista. Minun täytyi pysyä neutraalina. Kuulessani Secron nimen, korvani liimaantuivat niskaan kiinni. Secro oli nopea jaloistaan ja oli monesti toiminut viestinviejänä. Olin pitänyt häntä laumamme yhtenä luotettavimmista hevosista. Oli myös naurettavaa, että Gary oli tarkkailijan asemassa, mutta koko ajan tuo olikin ollut vakoilija Ysalle eikä Ticholle.
"Pystyn kyllä pitämään itseni hallinnassa" tokaisin tympeänä. Toki olin heti valmis puolustamaan laumaani, tämä kuitenkin vaati kärsivällisyyttä jotta Ticho pysyisi turvassa. Että Jahar pysyisi turvassa. Orin turvallisuuteen liittyen
"Jos uskot, että hän todella voi auttaa sinua, se on hyvä. Nykyisessä tilanteessa Ticho tarvitsee mahdollisimman monta taistelukykyistä soturia" myöntelin neutraalin sävyyn, enkä innostunut Jaharin tavoin. Tietenkin halusin tuon parantuvan. Tietenkin halusin orin olevan kunnossa. Mutta olisinko ollut innoissani, jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu? Vain sen verran, mitä hyötyä he toivat Ticholle ja etteivät he kärsineet. Mutta en halaisi, en innostuisi. Ja niin kasvoilleni nousi vain pikainen helpottunut hymy, jonka annoin karata kasvoilleni vain, koska tiesin, ettei kukaan sitä nähnyt.
Jahar - Ticho
"Irion? Ei, ei ollut. Hänestäkin tosin puhuttiin", Jahar vastasi. Raymondin vitsailusta ihastumisesta, Jahar mietti kertoisiko sen Varianalle, jolloin tamma siirtyi jo eteenpäin aiheissa. Ehkä Jahar kertoisi, se ihastumisjuttu oli vain ollut vitsi.
"Sen he haluavat saada tietää. Täytyy pitää heitä silmällä, jos joku yrittää udella Vicenten suunnitelmia", Jahar vastasi. Ja ai niin, eihän Variana tiennyt ketä Ysaan kuului Tichon puolelta. Se olisikin hyvä tietää.
"Susan yllätti minutkin. Hän on ollut piikki lihassa eilisillasta lähtien, hyvin asiaton, eikä ole jättänyt minua rauhaa. Enkä minä sokeana oikein karkuunkaan pääse", lopun Jahar sanoi hieman naurahtaen, vaikka vaalean tamman lähentelyt tuota hermostuttikin. Susan luultavasti oletti jotain takaisin siitä että oli niin jalosydämisesti auttanut Jaharin kokouspaikalle.
"Garyn tiesitkin. Toinen yllätys oli Secro. Hänestä en olisi uskonut", Jaharin viimeinen, epäuskoinen lause oli valetta. Nimenomaan nyt tuo voisi uskoa hyväntahtoisen Secron haluavan kuulua Ysaan. Susan oli edelleen yllätys, tamma oli liian itsekäs.
"Me neljä olimme ainoat Tichosta. En tiedä onko jäseniä enemmänkin. Sitä minun pitää kysyä", Jahar kertoi.
"Muista pitää jäitä hatussa. Garystä ja Susanista et ole ehkä pitänyt ennenkään, mutta Secro ei saa huomata mitään muutosta siinä miten suhtaudut häneen", Jahar muistutti. Nuori ori kuului lauman ahkerimpiin, joten Jahar ja Variana olivat tuolle hyvin tuttuja. Pitäisikö hänen kertoa Dianasta? ei, oli liian suuri riski että Variana estäisi sen.
"Valitettavasti kokouksessa ei tullut ilmi juuri mitään hirveän hyödyllistä. Lohduttavaa on etteivät he tiedä mitä Vicente tekee, ja eivät voi puuttua siihen", Jahar kertoi kuin olisi hieman pahoillaan. Kuin vakoilukeikka olisi ollut turha.
"Yksi juttu tosin oli hyödyllinen. Se hermijäsen joka tuli meitä vastaan silloin rajalla, tietää jonkun parantajakykyisen. Siis yliluonnollisen kykyisen. Hän lupasi viedä minut sen parantajan luokse. Hän ehkä voisi palauttaa minun näköni", Jahar kertoi, eikä voinut peittää innostustaan.
Variana-Ticho
Jahar aluksi puolusteli päätöstään lähteä. Tuhahdin tyytymättömänä mutta pysyin hiljaa ja annoin orin selittää kokouksesta. Laumatoverini puhui hyvin ympäripyöreästi ja tiivistetysti kokouksesta. Oletin, että tiivistelmän jälkeen tuo jatkaisi yksityiskohtiin, kuten ketkä kaikki Tichossa kuuluivat Ysaan, mutta sen sijaan Jahar esitti minulla kysymyksen. Kokouksessa oli puhuttu minusta? Kuka minut oli tunnistanut? Irion? Ori oli vaikuttanut niin kunnolliselta sotilaalta tavattuamme, mutta se vain todisti, että kuka vain voisi olla osana tätä petosta.
"Oliko Irion siellä? Yllättävää..." mutisin viimeisen kommentin.
"Ja en, Vicente ei halunnut kertoa, hänellä oli kiire takaisin, varmaankin Deimoksen uhkailun vuoksi" vastasin. Jos olisin tiennyt, en ollut varma olisinko kertonut. Jokin Jaharin tavassa puhua Ysasta sai minut epäilemään.
"Ketkä kaikki Tichossa kuuluivat Ysaan? Susan ilmeisesti ainakin" ystävänä olisin piikitellyt vitsillä Susanin kiinnostuksesta, mutta nyt pidin ääneni ja olemukseni asiallisena. Jahar oli antamassa raporttia, tarkoituksemme ei ollut juoruilla. Juoruilu ei edistäisi Tichon hyvinvointia. Se ei tekisi minusta parempaa soturia. Niinpä, vaikka kaipasinkin yksityisempiä keskusteluja Jaharin kanssa, en voinut upota niihin. En voisi kohdella oria erilailla kuin muita.
Jahar - Ticho
Ori huokaisi helpotuksesta, Susan oli vihdoin ja viimein häipynyt. Tuo kuunteli Varianan sanoja, tietysti tamma oli pettynyt.
"Anteeksi", Jahar sanoi ensimmäisenä. Anteeksi ehkä huolesta, tai jostain. JAhar ei ollut oikeastaan koko aikana pelännyt henkensä puolesta. Nyt koko ajatus tuntui naurettavalta. Jahar muistutti itseään siitä mitä oli VAriana kanssa puhunut ja mitä mieltä tamma Ysasta oli.
"En voinut luottaa että he kertoisivat minulle kaiken. Mukaan lähteminen oli hyvä idea, koska paikalle tuleminen sokeana teki heihin vain vaikutuksen. En usko että he jättivät mitään puhumatta takiani", Jahar kertoi että uskoi ysalaisten luottavan häneen. Totta kai he luottivat. Jahar luimisti korviaan. Niin, mitä hän halusi kertoa Varianalle? yhtäkkiä Jaharista tuntui ettei halunnut kertoa mitään. Ei ainakaan omasta tehtävästään. Variana puuttuisi siihen.
"Siellä oli paikalla hevosia kaikista laumoista, sekä hermejä. Ei kovin montaa, ehkä vähän päälle kymmenen yhteensä. En tosin tiedä onko jäseniä enemmänkin, ja kaikki eivät vain tulleet paikalle", Jahar osti sanoillaan itselleen aikaa.
"He kertoivat Violencen suunnitelmista, mutta siinä ei ole juuri mitään uutta siihen mitä me jo tiedämme. Onneksi kukaan ticholaisista ei osannut kertoa Vicenten aikeista, mutta he haluavat saada ne selville. He tietävät myös että Diana on meillä, olivat siitä hyvin kiinnostuneita. Vaikuttaa että he haluavat toistaiseksi vain seurata mitä sodan kannalta tapahtuu", Jahar valehteli hieman lopussa.
"He halusivat myös tietää mistä Carmen ja Vicente puhuivat. Aderlinin jäsen oli tunnistanut sinut, ja kyseli tiedätkö sinä mitä Vicente kävi puhumassa. En tietenkään kertonut mitään. Tiedätkö sinä edes mitä Vicenten asia tarkalleen koski?" Jahar kysyi. Susan utelisi varmasti häneltä aamulla. Ja Jahar halusi itsekin tietää.
1:00am 07-15-2023
Uuden VK tyhjennys
Variana-Ticho
En ensin vastannut lusitanolle, mutta vilkaisin ulos. Susanin siluetti eteni kauemmas, koti tamman omaa pesää.
"Lähti" vastasin ja palasin peremmälle. Katsoin oria hetken hiljaa, helpottunut, ettei toisessa näkynyt aikaisempien kolhujen lisäksi mitään uusia. Kukaan ei ollut satuttanut Jaharia. Ilmeeni ei kuitenkaan kauan ollut tyytyväinen.
"Vastoin neuvojani menit kuitenkin kokoukseen. Toivottavasti oli sen arvoista. Mistä te puhuitte?" kysyin suoraan, seisoen Jaharin edessä. Oli hyvä, ettei ori nähnyt. Olin ärtynyt, mutta ääneni kuulosti lähes neutraalilta, hitunen tyytymättömyyttä. Ilmeeni sen sijaan katsoi ori erittäin syyllistävästi.
Variana-Ticho
Aikaisempien unien vuoksi minua ei houkuttanut mennä nukkumaan. Uni oli toki tärkeää, mutta jos sama kuvat jatkuisivat, en saisi unta kuitenkaan. Niinpä seisoin paikoillani, seurailen lumihiutaleita jotka tuulen mukana ********** oksilta leijuen hitaasti maahan. Suunnittelin mielessäni partioita, treenejä ja ruuanhankintaa. Aikaa kului, kuu liikkui hitaasti eteenpäin. Se ei kuitenkaan ehtinyt kadota latvojen taakse, kun aukiolla näkyi liikehdintää. Kuunvalo loi siluetit, mutta hämärässä oli vaikea nähdä tarkalleen ketkä olivat kyseessä. Ei Gina ainakaan. Ei, nämä olivat varmasti pettureita Ysan kokouksesta. Huomioni kääntyi Jaharin pesään, ori saisi huomenna tietää varmasti mitä kokouksesta oli käyty läpi. Tai sitten oli jo saanut tietää. Kaksi hevosta, erittäin lähekkäin lähestyivät pesää. Korvani liimaantuivat niskaan kiinni. Oliko se tumpio varoituksistani huolimatta mennyt kokoukseen. Pysyttelin oman pesäni suulla kunnes hahmot katosivat(?). Muut olivat jo omissa pesissään. Lähdin kävelemään kohti pesää kärttyisenä. Kuinka tyhmä Jahar oikein oli? Mennä sokeana pettureiden mukaan, järjetöntä! Olin jo lähes pesällä kun pysähdyin kuin seinään. Ei, en saisi olla näin tunteellinen. Mutta menisinkö nyt vai vasta aamulla? Käytös oli epäilyttävää, mutta tiesin Jaharin olevan vain vakoilija Ysassa. Toisaalta jos kokouksessa oli tapahtunut jotain erittäin tärkeää, olisi minun hyvä tietää siitä heti, jotta voisin tarvittaessa toimia nopeasti. Toisaalta olisinko kiinittänyt huomiota Jaharin paluuseen, jos... Ei. Tässä ei ollut järkeä. Minun oli hyvä tietää mahdollisimman nopeasti mitä oli tapahtunut. En kuitenkaan ehtinyt ottaa kuin yhden askeleen, kun Susan tuli yllättäen pesästä. SUSAN!? Tammako kuului Ysaan?! Katsoimme molemmat toisiamme yllättyneinä.
"Miksi sinä olet hereillä?" Susan kysyi kuiskien.
"Samaa voisin kysyä sinulta. Näin, että menit Jaharin kanssa pesään" sanoin syyttävästi. Täysin vastoin odotuksiani omahyväinen hymy nousi tamman kasvoille.
"Noh, hän on vapaa mies. Kävimme vain kuutamokävelyllä, se oli erittäin romanttista" tamma totesi.
"Yritätkö saada minut mustasukkaiseksi" naurahdin halveksuvasti.
"En tietenkään. Tehän olette VAIN kavereita" Susan hymähti. Anna kaikki kestää, luulin, että vaalea tamma oli jo päässyt yli Jaharista. Eikö tuolle tullut jo selväksi että Jahar ei ollut kiinostunut hänestä.
"Minulla on asiaa Jaharille" tuhahdin ja aioin ohittaa tamman. Susan tuli kuitenkin eteeni.
"Hänen täytyisi antaa levätä. Kävelymme venähti, hän on varmasti hyvin väsynyt" soturi huomautti, selvästi tuo ei vain halunnut päästää minua Jaharin lähelle.
"Yritä estää" tiuskaisin, tönäisin toisen pois tieltä ja menin sisään.
"Jahar" huhuilin. Ori oli varmasti kuullut Susanin puheet. Hän todistaisi ne vääräksi.
Jahar - Ticho/Ysa
Sokean soturin ei tarvinnut seisoskella kauaa itsekseen, kun tuo kuuli lähestyviä askelia. Korviaan höristäen Jahar käänsi päänsä niiden suuntaan, ja hajujen keskeltä Haxon tuoksu nousi esille vahvempana.
"Moi Jahar", knabbi tervehti Jaharia iloisesti.
"Hei taas", Jahar vastasi kohteliaasti.
"Pistähän Gary tai Secro vahtaamaan rajaa, yritän ilmaantua sinne jos löydän parantajan. Tosin minulla voi mennä siinä hetki ja..." Haxo aloitti puhumisen, ja Jahar osasi jo vähän odottaa ettei se välttämättä loppuisi heti. Haxo kertoi suunnitelmistaan etsiä parantajaa, ja kertoi muutenkin kokemuksestaan. Ja vähän muustakin, Haxo lähti herkästi sivuraiteille puheissaan.
"Miltä ensimmäinen kokous tuntui?" Tuo kysyi hieman kiusoittelevasti.
"Sanotaanko etten joutunut pettymään. Tämä oli aivan niin jännittävää kuin olin odottanutkin. En malta odottaa että pääsen takaisin Tichoon ja Dianan puheille", Jahar vastasi rauhallisesti, vaikka olikin oikeasti innoissaan. Se ei vain pokerinaamalta niin selkeästi näkynyt, ja joku voisi luulla tuon sanoja sarkastisiksi.
"Hienoa että olet noin omistautunut", Haxo naurahti, tuon huomion oli kiinnittänyt sivummalla ollut selkkaus, mutta Haxo päätti olla mainitsematta asiaa Jaharille ja jatkoi mukavien juttelua. Askelet kiinnittivät molempien huomion.
"Ai joko Ray lähti? No, näen hänet huomenna", Haxo ihmetteli kun ruunikkoa ei näkynyt.
"Kyllä, Daryon myös. Meidänkin pitää kohta mennä, mutta ajatelimme käydä esittäytymässä", Jenny sanoi ystävällisesti. Joukko rupatteli jonkin aikaa siitä kuinka kauan olivat Ysassa olleet ja mitä aate heille merkitsi. Jahar kuunteli hämmästyneenä. He kaikki olivat täysin eri taustoista, mutta ajoivat samaa asiaa ja ajattelivat tulevaisuudesta samalla tavalla. Eivät nämä hevoset olleet mitään ilkeämielisiä pettureita. He halusivat hyvää, saaren tilanne vain pakotti heidät pysymään piilossa. Jaharkin halusi tätä, kaikkien laumojen hevoset saattoivat tulla toimeen toistensa kanssa, olla jopa ystäviä. Ysan maalaama tulevaisuuden kuva tuntui tavoittelun arvoiselta.
Susan otti paikkansa Jaharin vieressä, ticholaisten pitäisi lähteä että ehtisivät ennen aamua kotiin. He eivät voineet kulkea kovin nopeasti. Haxo jäi vielä tyydyttämään uteliaisuuttaan välikohtauksesta violencelaisten kanssa, tosin alkoi kyselemään vasta kun ticholaiset olivat kuulomatkan ulkopuolella. Pakkanen oli kiristynyt, mutta Jaharilla ei ollut kylmä. Tuo oli täynnä intoa. Hänellä oli tärkeä tehtävä hoidettavanaan, ja hän voisi saada näkönsä takaisin. Sota voitaisiin estää. Jahar yritti hillitä yltiöpositiivisia ajatuksiaan, mutta ei voinut mitään sille että kaikki näytti valoisammalta, eikä se ettei Jahar sitä nähnyt, haitannut nyt yhtään. Leiri tuli aikanaan vastaan. Joukko toivotti toisilleen hyvää yötä, ja pujahti yksitellen leiriin. Lukuunottamatta Jaharia ja Susania, joka lähti johdattamaan harmaata oria kohti pesää.
Jenny - Violence npc
Ray antoi viimein periksi ja palasi omaksi itsekseen.
"Hienoa että pääsimme sopuun asiasta", Jenny sanoi hymyillen, ehkä hieman voitonriemuisesti vaikka yrittikin peittää sen.
"Meidänkin pitää lähteä pian. Turvallista matkaa Ray", Vyr sanoi kohteliaasti aderlinilaiselle, kun tuo kääntyi poistuakseen. Frank katsoi Rayn perään korviaan luimien, miettien aderlinilaisen suunnitelmaa.
"Minäkin jatkan matkaa", Daryon sanoi, kumarsi pikaisesti ja poistui pimeään metsään. Frank ja Jenny huikkasivat tuolle heipat ja koko joukko Susan mukaan lukien lähti kävelemään kohti Haxoa, Jaharia ja Secroa.
"Ray on idiootti", Susan ravasi Jennyn viereen supattamaan.
"Niin on", tumma tamma vastasi, ennen kuin nosti kasvoilleen hymyn heidän saapuessaan Ticholaisten ja hermin seuraan.
12:55am 07-15-2023
Uuden VK tyhjennys
Raymond-Aderlin/Ysa
Vyr avasi suunsa, ja sai pikaisen vilkaisun osaltani. Se kuitenkin palasi pikaisesti Jennyyn, tuon oli paras vahvistaa kumppaninsa sanat. Se kesti, mutta lopulta tamma lupasi lojaalisuutaan Ysalle myös eron hetkellä.
"Toivoin todella, että olette oikeassa. Olette kuitenkin osoittaneet olevanne erittäin lojaaleja Ysalle, joten luotan lupaukseenne" pidinkö edelleen siitä, että kaksikko oli yhdessä? En. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi suuri syy aloittaa tulisempaa väittelyä ja antaa tämän kehittyä kunnon riidaksi. Niinpä kunniallisuus ja arvokkuus palasi olemukseeni.
"Nämä ovat herkkiä aikoja, pienikin asia voi vaikuttaa paljon. Pysykää siis turvassa. Minun täytyy palata ennen kuin ensimmäiset Adrealiinissa heräävät" tämän totesin kaikille, katsoen jokaista jäsentä.
"Turvallista kotimatkaa kaikille. Nähdään toverit" hyvästelin vielä porukan ennen kuin käännyin Aderlinin suuntaan ja nostin laukan. Onnekis olin saanut koottua itseni. Jennyn kommentti epäonnistuneesta suhteestani oli iskenyt syvemmälle kuin olisin halunnut myöntää. Kirottu ämmä. Lydia siis, ei Jenny. Jennyä edelleen arvostin, vaikka tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun olimme napit vastakkain erimielisyyksistä. Mutta Lydia. Hän ei saisi vaikuttaa minuun. Hän ei vaikuttaisi enää minuun.
Jenny ja Vyr - Violence npc
Tummanruunikko tamma oli taittanut korvansa niskaan kuunnellessaan Rayn sanoja. Gary sai pisteet yrittäessään edes jotenkuten rauhoittaa tilannetta.
"Tietenkin. Emme ole mitään teinivarsoja", Vyr puuttui yllättäen puheeseen ja käveli Jennyn viereen. Tuo vilkaisi tammaa, joka tuijotti yhä tiiviisti Rayta. Jennyn teki mieli haukkua aderlinilainen alimpaan helvettiin, mutta hillitsi itsensä. Typerä kaikki tietävä määräilijä. Jenny veti rauhallisesti henkeä ja oikaisi korvansa, katsoen Raymondia nyt neutraalimmin.
"Totta kai voisimme. Ysa on tärkeämpi kuin suhteemme, vaikka se tuokin meille vain enemmän omistautumista asiallemme. Jos eroamme, haluamme silti yhä turvallisemman maailman", Jenny vastasi rauhallisesti, vaikka tuota ärsyttikin. Jennyn ei tarvinnut todistella mitään Raylle, jonka oma kapeakatseisuus aiheutti riitaa. Vyr nyökkäsi olevansa samaa mieltä.
"Eiköhän tämä asia ole jo käsitelty", Gary sanoi ja katsahti vaativasti Raymondia. Antaisi jo olla.
Raymond-Aderlin/Ysa
Kauan? Tämä oli siis koko ajan tapahtunut silmieni alla, muiden tiedossa, eikä kukaan kokenut asiakseen kertoa asiasta? Tietenkin Ysa toisi tulevaisuuden kaikille, ja kun olisimme saavuttaneet päämärämme, ei ollut enää väliä ketkä rakastuivat kehenkin. Korvani kuitenkin liimaantuivat niskaan kiinni ja ilmeeni muuttui vihaiseksi, kun Jenny otti suhteeni Lydiaan esille. Minäkö olin sen kussut?! LYDIA oli minut pettänyt, Lydia paljastui petturiksi! Minä olin pysynyt Ysalle lojaalina, vaikka entinen kumppanini oli anonut minua irtoutumaan.
"Ei huolehdittavaa? Te ette pysty takaamaan että suhteenne pysyy ehjänä. Riittää, että yksi salaisuus tulee ilmi, ja uskokaa vain, jokaisella on omia salaisuuksiaan. Ja kun niin tapahtuu pystyttekö muka täysin puhtain sydämmin lupaamaan, että se ei uhkaa Ysan turvallisuutta? Että ette kasva katkeriksi toisillenne ettekä suostu tekemään enää yhteistyötä? Minua ei teidän pikku romanssinne haittaa, vaan se mitä tapahtuu kun se päättyy. Ja SUsan älä edes yritä poistua tästä keskustelusta" huomioni kiinnittyi Ticholaiseen tammaan, joka oli astunut takavasemmalle, lähemmäs Jaharia.
"Jahar ei ole selvästi kiinnostunut, joten jätä hänet rauhaan ennen kuin teet hallaa aattellemme. Ja te kaksi vastatakaa. Lupaatteko koko sydämmestänne että kun"
"Jos" Gary huomautti koittaen estää väittelyä jatkumasta. Katsoin toista tuimasti mutte hengähdin syvään ja otin rauhalliseman lähestymistavan.
"JOS teidän suhteenne päättyy, voitteko taata, että se ei tule vaikuttamaan Ysaan laisinkaan? Että pystyisitte tekemään yhteistyötä edelleen ja arvostamaan toisianne tasavertaisina aatteen kannattajina?" kysyin vakavana, mutta viha oli äänestäni kadonnut. Kysymys oli osoitettu molemmille, mutta katseeni oli lukittu Jennyyn. Tamma oli jo nyt menettänyt minuun hermoni kun kyseenalaistin heidän suhdettaan. Se ei luvannut hyvää. Hän saisi olla erittäin vakuuttava, että uskoisin tuon myöntävän vastauksen.
Jenny - Violence/Ysa npc
"Nimenomaan. Vyr ja minä olemme olleet lojaaleja Ysalle ja toisillemme jo kauan, haluamme Ysan luovan niin saarelle kuin meille tulevaisuuden", Jenny jatkoi korvat luimussa. Tamma oli huomannut ettei Rayn ilme ollut muuttunut, joten toinen ei varmaankaan ollut muuttanut mieltään. Loppuunsa sillä, mitä Ray ajatteli, ei olisi Jennylle paljoa merkitystä. Jos toinen halusi olla idiootti, niin sitten olkoot.
"Se että sinä kusit parisuhteesi, ei oikeuta sinua kieltämään meitä lähentymästä jäsentemme kanssa, tai epäillä meidän uskollisuuttamme joten anna asian olla", Jenny sanoi tiukasti
"Hei, Ray vain ilmaisi huolensa asiasta. Mutta mitään huolehdittavaa ei ole", Gary puuttui sovittelevasti, Jennyn käydessä henkilökohtaisemmaksi.
Variana-Ticho
Vaikka Ginan lievästi outo käytös pyöri mielessäni, samoin parin päivän tapahtumat, vajosin lopulta uneen. Näin aniharvoin unia, ja vielä harvemmin unia, jotka jäisivät mieleen. Mutta kun vaivuin yhä syvemmälle uneen alkoivat kuvat tuntu yhä vain aidommalta. Se vaikutti enemmän muistolta, mitä se osittain olikin. Olin kävelemässä Tichon reviirillä ripakkaan tahtiin. En kuitenkaan ollut yksin. Jahar kulki vierelläni, olimme suuntaamassa rajalle. Puhuimme suhteista ja millaisia olisivat meille sopivat kumppanit. Jahar oli kiusaantunut, minä nauroin. Olin iloinen, rento. Tunteita jotka olivat luksusta. Lauman hyvinvointi ja mikä oli sille parhaaksi meni näiden positiivisten tunteiden edelle. Unessa olin kuitenkin eri mieltä. Katseeni oli jopa vakava kun puhuin unessa lauman hyvinvoinnin ja omien tunteiden tasapainottamisesta. Aihe josta en koskaan oikeassa elämässä varmasti keskustelisi. En saanut selvää, mitä Jahar asiaan vastasi, mutta katseeni pehmeni ja lempeästi hymyillen katsoin vähäpuheista soturia. Halusin selvästi sanoa jotain unessa, mutta se sai minut adhistumaan, eikä vain mielikuvituksessani vaan oikeassa elämässä. Hetkessä tilanne muuttui synkäksi. Metsä pimeni, Jahar katosi. Isäni seisoi edessäni tuomitseva katse lävistäen omani.
"Etkö sinä ikinä opi? Miten minun pitäisi olla ylpeä sinusta, jos koet niinkin helpon asian vaikeaksi? Yritä lapsoseni, ethän sinä edes yritä! Äitisi tulee surulliseksi jos et opi. Ethän halua, että muut näkevät äitisi surullisena?" tuomitsevat sanat eivät olleet vihaisia, mutta sitäkin pettyneempiä. Yritin saada sanoja suustani, mutta se ei onnistunut. Puristin silmäni tiukemmin kiinni.
"Sisko, sisko katso! Minä tein sen Variana" Geniana hihkaisi korvani vieressä.
"Katso nyt. Jopa siskosi osaa. Haluatko olla huonompi kuin oma siskosi?" isäni ääni tunkeutui Genianan heleiden hihkaisujen läpi kylmänä.
"Sisko? Variana? Miksi et odota minua?"
"Nopeammin, teidän pitäisi pysyä jo perässä"
"Voisit joskus miettiä miten sanot asiat"
Silmäni säpsähtivät auki, tämä ei ollut uni, tämä oli painajainen. Vilkuilin ympärilleni, mutta tietenkään kukaan muu ei ollut pesässäni. Ei Jahar, isäni tai siskoni. Ei kukaan laumatoveri. Olin yksin pimeydessä. Olinko hereillä? Olin. Kivi kylkeni alla pisti ikävästi, aidosti. Nousin ylös ja ja katsoin pientä harmaata kökköä. Kun olin mennyt nukkumaan, ei allani ollut mitään kiveä? Olinko liikkunut unissani?
"Voisinko vain saada edes hitusen unta tänä yönä" valitin hiljaa, mutta sen sijaan että olisin asettunut takaisin makuulle, kävelin pesäni reunalle ja katsoin kuunvalossa kimaltelevaa lumipeittoa aukiolla. Täysikuu. Ehkä se oli syy levottomalle yöllä. Eikä isäni ollut ahdistava. Hänen ansiostaan minusta oli tullut taitava soturi, kykenevä joskus vastaanottamaan johtajan aseman. Siskoni oli säälittävä, ei minun hänestäkään pitäisi ahdistua ja Jahar oli vain... Katseeni siirtyi parantajan pesälle. Jahar oli kunnossa, nukkuisi nyt tyytyväisenä. Unilla ei ollut merkitystä, tämä täysikuu vain häiritsi mieltäni.
12:53am 07-15-2023
Uuden VK tyhjennys
Raymond-Aderlin/Ysa
En välittänyt Susanin piikittelystä vaan vaatien katsoin Violencen soturikaksikkoa. Vyr ei edes pystynyt katsomaan minua silmiin, mutta Jenny oli toista maata. Kummankaan, ei minun tai tamman katse ollut vihainen, vielä. Oli kuitenkin selvää, etten pitänyt kuulemastani.
"Jenny, olet jo pitkään kuulunut aatteeseemme. Siksi olenkin yllättynyt, että kysyt tätä minulta" teitittely katosi puheestani.
"Tiedät mitä tuhoa romanssit aiheuttavat. Miten sokeaksi ne voivat saada älykkäimmänkin ja valppaimman hevosen. Romanssi on ollut syy Tichon ja Violencen väliseen sotaan, romanssi oli myös hävettävästi syy miksi aateemme aikoinaan paljastui. Ymmärrän, että tunteita on vaikea hallita, mutta niiden mukaan ei tarvitse edetä. Oletko siis sinä ja Vyr piilotelleet minulta jotain?" kysyin suoraan.
"Raymond, he eivät ole tehneet mitään väärää" Gary yritti rauhoitella.
"Ysa perustuu luottamukseen. Miten voi olla luottamusta, jos he piilottelevat asioita meiltä muilta?" nyt äänessäni oli hipaus syyttävää sävyä.
"Eivät he piilottele meiltä mitään. Vain sinulta, koska olet outo näiden asioiden suhteen" Frank huomautti.
"Frank, ei auta. Mitä tuo tyhjäpää tarkoittaa, on se, että sinä olet erittäin intenssiivinen asioista liittyen kumppaneihin ja romanttisiin tunteisiin. Ymmärrettävästi, koska entinen kumppanisi petti sinut. Mutta Jenny ja Vyr ovat molemmat lojaaleja Ysalaisia, olleet jo vuosia. He ovat järkeviä aikuisia, jotka osaavat pitää yksityiselämänsä erillään Ysan asioista. Eikö niin?" nyt Gary kääntyi Jennyn ja Vyrin puoleen. ITse en vakuuttunut. Siinä Gary oli kuitenkin osunut oikeaan, että Lydian petos oli syy, miksi näin romanssin sen todellisessa valossa. Se saattoi olla ihanaa hetken, mutta kun se loppuisi, kun vastaantuleva ongelma olisi tarpeeksi suuri ja romantiikka katoaisi, oli edessä vain tuhoa.
Jenny - Violence/Ysa npc
Kun kuulumisten vaihto alkoi, suuntasi Susan Jennyn luokse. Kaksikko ei kuitenkaan ehtinyt montaakaan sanaa vaihtaa, kun Ray kutsui Susanin luokseen. Jenny nyökkäsi ticholaiselle ystävällisesti, toinen voisi mennä ja suuntasi itse Vyrin luo, joka ollut puhumassa Secron ja Garyn kanssa.
"Käydään tervehtimässä Jaharia. Ja haluan puhua Haxolle myös", Jenny sanoi Vyrille. Haxo ja uusi ysalainen olivatkin yhdessä sivummalla. Jenny tai Vyrkään eivät kuitenkaan ehtineet ottaa askeltakaan siihen suuntaan, kun Susanin loukkaantunut ääni kiinnitti tuon huomion.
"Mitä nyt?" Vyr kysyi katsoen kummissaan sekä Rayta että Susania. Valittaa mistä?
"Raylla on jotain romansseja vastaan", Susan tuhahti ja käveli tuohtuneen näköisenä ohitse, jättäen kolmikon siihen.
"Romans...?" Vyr vaikeni kesken ihmettelevän lauseensa ja käänsi katseensa äkkiä sivulle ja luimisti korviaan selvästi nolostuneena. Edes tuon pikimusta turkki ei peittäisi violencelaisen punastumista. Jennyä aihe ei hätkähdyttänyt, vaan tuo katsoi Rayta korviaan luimien. Tamma oli heti asiasta perillä, olihan hänen keskustelunsa aiemmin Susanin kanssa koskenut samankaltaisia aiheita, tosin kohdistuen Susaniin ja uuteen tulokkaaseen. Ei ollut ensimmäinen kerta kun Jenny oli kuullut Susanin puhuvan Jaharista.
"Mitähän pahaa niissä on?" Jennyn ääni oli tiukka, mutta ei vihainen. Asia voisi kuitenkin muuttua, Rayn olisi parempi varoa sanojaan.
Raymond-Aderlin/Ysa
Koska en saanut sen suurempaa vastustusta idealleni eikä kukaan tuntunut parempaakaan ideaa keksivän, aikoisin edetä oman suunnitelmani mukaan. Ja jos se eteni liian hitaasti, oli minulla synkempi suunnitelma edelleen muistissa. Siitä en kuitenkaan puhuisi edes luotettavammille Ysan jäsenille. He eivät välttämättä hyväksyisi, vaikkei kyse ollutkaan tappamisesta. Lisäksi ratkaisevasta asiasta ei tiennyt kuin vain minä ja Lydia. Tamma oli ehkä unohtanut että tiesin, mutta jos tuo ei ymmärtäisi pian olla hiljaa, saisi hän katkeran muistutuksen.
"Tammi käy oikein hyvin. Nähkäämme siellä huomenna kun aurinko on korkeimmillaan. Jos vain mahdollista, malttakaa odottaa minua, saatan kohdata vaikeuksia lähteä" huomautin vielä ennen kuin nyökkäsin vanhan kuusen suuntaan.
"Olkaa hyvä, menkää vain. Kiitos mielipiteestänne" kehotin ja kolmikon perässä palasin kuusen aukiolle. Daryan kipitti vierelleni.
"Oletko varma, että voimme luottaa uuteen jäseneemme?" poni kysyi kuiskaten. Katseeni suuntui Jahariin ja Haxoon.
"Hän on toistaiseksi osoittanut olevansa suureksi hyödyksi. Mikä teitä huolestuttaa arvon toveri?" kysyin hämmilläni.
"Hmph, en tiedä. Hänessä on jotain epäilyttävää" Daryan hymähti.
"Saanen muistuttaa, että epäilitte myös arvon herra Vyriä kun hän liittyi joukkomme. Näet kyllä kuinka pitkälle hän on edennyt" huomautin.
"Hän oli Violencesta ja ennen väkivaltainen, minulla oli syyni epäillä häntä. Mutta tämä Jahar, hän on erilainen. Harkitseva. Ehkä liiankin"
"Liiankin harkitseva? Voiko sellaista edes olla? Varovaisuus, kunhan ei liiaksi, on vain hyväksi" huomautin.
"En osaa selittää paremmin. Mutta jos todella luotat häneen, etkä vain yritä epätoivoisesti kerätä uusia jäseniä, luotan sanaasi" poni tokaisi.
"Luotakaa häneen ja antaakaa mahdollisuus herralle. Hän saapui kokoukseen jopa sokeuduttuaan" huomautin, vaikkakin ponin kommentti olis iskenyt ikävästi. Ysan täytyisi kasvaa vaikuttaakseen paremmin. Jäsenet täytyisi kuitenkin valita tarkoin. Samassa Susan takertui näkökenttääni.
"Suonette anteeksi" sanoin Daryanille ja lähestyin tammaa.
"Susan, soisitteko hetken ennen kuin palaatte Tichoon?" kysyin. Epäröiden nuori soturi nyökkäsi ja seurasi minua hieman syrjemmälle.
"Haluaisin vain muistuttaa, että Ysan täytyy olla prioriteetti numero yksi. Teidän ei kannattaisi hankkia häiriötekijöitä" huomautin.
"Sanoisitko nyt vain suoraan mitä tarkoitat Raymond. Älä puhu noin kryptisesti" Susan tuhahti.
"Haluatte suoraa puhetta? Hyvä on. Unohtakaa kiinnostuksenne uutta jäsentämme kohtaan. Romanssit eivät ole hyväksi aattellemme. Toivottavasti ymmärrätte nyt" sanoin tiukemmin. Tamman korvat liimaantuivat niskaan kiinni.
"Ray, minun ihastukseni ei kuulu sinulle. Tietenkin Ysa on tärkein prioriteetti, mutta et voi kieltää meitä ihastumasta tai rakastumasta" Susan väittikin vastaan.
"Neiti on hyvä ja ym"
"Mitä olen sanonut neidittelystä" Susan keskeytti. Nyt omat korvani liimaantuivat niskaan kiinni.
"Susan. Kokemuksesta voin sanoa, että romanssit ovat vain uhka Ysalle. Kehotan kuuntelemaan neuvojani, tuskin haluat olla syy, miksi tämä kaikki kaatuu" huomautin. Näin Susanin ilmeestä, että tuo halusi sanoa jotain hyvin ilkeää minusta, mutta vaikeni. Ainakin melkein.
"Entäs Vyr ja Jenny? Miksi et heille valita asiasta?" Susan tuhahti kovempaan ääneen loukkaantuneena ja poistui seurastani. ANteeksi mitä? Katsoin ensin hämmentyneenä Susanin perään, mutta sitten siirsin katseeni Jennyyn ja Vyriin. Kaksikko oli ollut tarpeeksi lähellä, että varmasti kuuli Susanin viimeisen tuhahduksen.
"Mitä Susan tarkoittaa?" Oliko heillä joku? Ulkopuolisia? Toisensa?
12:52am 07-15-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo - Hermi/Ysa
Haxo virnisti pikkuisen kun Frank joutui luopumaan ideastaan.
"Puhumattakaan siitä, että jos joku Violecesta tappaa Aderlinin jäsenen, se aiheuttaa vain lisää jännitteitä laumojen välille. Sitä ei nyt tarvittaisi", Gary vahvisti Rayn sanoja. Frank ei vastannut asiaan mitään. Haxo höristi pilkullisia korviaan ruunikon suuntaan.
"Kävisikö se iso tammi soiden lähellä? Siitä minulla on lyhyempi matka kulkea Tichoon, tai Violencen uuden leirin läheisyyteen" hermi ehdotti.
"Luultavasti jo huomenna minulla on jotain raportoitavaa", Haxo vilkaisi Jaharin suuntaan. Huomenna voisi olla käynnissä ihan oikea sota.
"Onko sinulla vielä jotain mistä haluat puhua? Minun pitää ehtiä jutella vielä uudelle jäsenellemme", Haxo kysyi sitten.
Raymond-Aderlin/Ysa
Tietenkin minua huolestutti aika. Mutta jos Lydia tapettaisiin, minua syytettäisiin varmasti, ellei murhaaja jäisi kiinni silminnäkijöiden läsnäollessa. Se ei voisi olla kukaan Ysalainen siis, joten sellaista olisi vaikea järjestää. Lisäksi se ei estäisi jonkun silti epäilevän minun suunnitelleen kaiken.
"Lydialla ei ole mitään, mitä hän ei olisi jo voinut kertoa. Hän mainitsisi vain samat epäillyt mitä hänellä on koko ajan ollut. Ja Carmen ei vaikuttanut vihaiselta tai uhkaavalta kun hän vihjaili Ysasta. Joku voisi jopa väittää, että hän olisi halunnut tehdä yhteistyötä kanssamme, mutta siihen en usko" huomautin. Nyt katseeni muutui jopa hieman vihaiseksi kun Frank ehdotti jälleen tappamista.
"Herra on hyvä ja luopuu jo tuosta ajatuksesta. Murha, jos nyt suoraan puhutaan, pystyttäisin aina jäljittämään takaisin minuun. Jos ei todisteilla niin epäilyksillä sitten. Joten Lydia saa pitää henkensä" ei jäänyt epäilyksen varaan katseen tai äänen puolesta, että Frankin oli paras keksiä jotain muuta. Violencen soturi korvat luimussa tukki suunsa. Ilmeeni pehmeni ja suuntautui Haxoon.
"Koska minun täytyy olla varovaisempi todellisten tapaamisten suhteen, olisi ehkä tarkempi, että näen vain teitä Haxo, meidän olisi hyvä sopia tarkka paikka missä näkisimme sopivin väliajoin. Mielellään partioiden aikaan kun Lydia ei ole pitämässä minua silmällä" vaihdoin aihetta hieman.
Haxo - Hermi/Ysa
"Kuulostaa siltä että tuossa saattaa kestää pitkään, entä jos se ei ole tarpeeksi nopea?", Gary vastasi ensin.
"Ray tietenkin tuntee Lydian parhaiten, ja tuo voisi toimia mutta mitä jos hän vain jatkaa epäilystensä kertomista Carmenille ja Carmen päättää tehdä jotain ennen kuin saat suunnitelmasi päätökseen?" Haxo kysyi. Jhon toisi toki uskottavuutta mutta toimisiko se? Lydia tosin saattoi olla sellainen jolle merkitsi paljon mitä lauma hänestä ajatteli. Harmi ettei Haxo tuntenut tammaa paremmin.
"Antaa Rayn pelata peliään, jos se ei tunnu onnistuvan, niin on sitä nopeampiakin ratkaisuja", Frank sanoi.
"Jos kukaan on huomannut enemmän riitaa Lydian ja Rayn välillä, Lydian kuoleminen saattaisi herättää epäilyksiä. Ehkä parempi että Ray yrittää ensin omaa suunnitelmaansa", Gary muistutti.
Raymond-Aderlin/Ysa
Garyn tavoin omat korvani taittuivat taakse Frankin ehdottaessa fyysistä ongelman poistoa. Tappaminen ei ollut ongelma, mutta olin aivan liian suuri riski, että minut yhdistettäisiin siihen.
"Kiitos Haxo. No niin herrat, kuunelkaas. Tiedän miten pääsen Lydian ihon alle, on edes jotain hyötyä suhteestamme. Aiheutan tilanteita, jossa Lydia luulee saavansa minut kiinni. Esimerkiksi kun huomaan hänen katsovan, yritän piiloutua väkijoukkoon tai hiippailla pois leiristä. Todellisuudessa menen lopuksi juomaan tai syömään tai juttelemaan laumakavereille. Voin myös käyttää hyödykseni Jhonia, Lydian nykyistä miestä. Tyhmä kuin mato. Hidasälyinen, en ymmärrä miten hän näkee mitään siinä tyhjäpäässä. Joka tapauksessa, tulen läheiseksi hänen kanssaan. Tämä ärsyttää varmasti entistä kumppaniani ja lopulta hän räjähtää minulle keskellä leiriä täysin syytä. Jhon koittaa rauhoitella tilannetta, ja on puolellani, koska tänä aikana jätän Lydian itse täysin huomiotta. En ärsytä arvon neitiä näkyvästi tai edes puhu hänelle, joten en voi olla syyllinen. Kaikki oppivat, että Lydia on vain katkera ämmä jonka ilkeitä puheita minusta ei kannata ottaa todesta. Hän tekisi mitä vain, että saisi minut ongelmiin" selitin suunnitelmani perinpohjaisesti lojaalille kolmikolle. Gary näytti mietteliäältä, eikä ensin sanonut juuta taikka jaata. Oliko suunnitelmassani joku aukko? Katsahdin Haxoon ja Frankiin, oliko heillä jotain sanottavaa. Mielessäni oli ollut myös vielä ilkeämpi suunnitelma, mutta sen onnistuminen oli vaikeampi taata.
12:50am 07-15-2023
Uuden VK tyhjennys
Jahar ja Haxo - Ticho ja Hermi
Kokouksen käsiteltävät aiheet alkoivat ilmeisesti olla hoidettuja. Jostain syystä Ray pyysi kolmea osallistujaa sivummalle. Jahar kuunteli niiden suuntaan, mutta huomasi pian heidän olevan liian kaukana. Jahar luimisti pettyneenä korviaan, mutta tuo ei voisi mennä lähemmäs. Se herättäisi varmasti epäilyjä. Harmaa ori huomasi yllätyksekseen Susanin olevan yhä vieressään, vaikka kaksi muuta Ticholaista olikin hävinnyt aukealle.
"Mene vain vaihtamaan kuulumisia jos haluat, minä pärjään tässä", Jahar sanoi tammalle.
"Et sitten karkaa minnekään", Susan vastasi hiljaisemmin flirttailevasti ja käveli eteenpäin, kunnes Jahar ei enää pystynyt hahmottamaan tamman sijaintia. Jahar päästi pienen huokauksen. Tamman käytös ei ollut lusitanon mieleen, mutta täytyi myöntää että Jahar näki Susanin eri valossa nyt kun toinen oli paljastunut Ysan jäseneksi. Ilman Susania Jahar ei olisi päässyt paikalle ollenkaan. Se tietenkin merkitsi Jaharille paljon, mutta Susanilla taisi olla ihan eri motiivit auttaa Jaharia. Tuosta tuntui ettei Susan jättäisi häntä ihan heti rauhaan. Jahar jäi paikoilleen ja kertasi mielessään aiheita joista he olivat keskustelleet. Tuo ei viitsinyt siirtyä lähemmäs keskusteluja, sehän olisi töykeää.
Frank nosti päänsä vähän yllättyneenä, mutta ravasi Raymondin luokse. Lähempänä olleet Haxo ja Gary olivatkin jo siirtyneet perustajan luo.
"Tiedän että pidät kaiken maailman tempuista, mutta kyllä Lydian saisi hoidettua perinteiselläkin tavalla", violencelainen totesi ykskantaan. Gary katsahti tuota korviaan luimistaen.
"Ja sinäkö sen tekisit?" Tuo kysyi vähän tiukasti.
"En välttämättä, mutta ei olisi ensimmäinen joka kuolisi laumani takia", Frank ohitti toisen piikittelyn.
"Annetaanko Rayn ensin kertoa oma suunnitelmansa?" Haxo kysyi sovittelevasti ja kaksi muuta oria käänsivät huomionsa Rayhin.
Raymond- Aderlin/Ysa
Haxo, lojaali viestinviejäni suostui ehdotukseen ensimmäisenä. Tätä seurasi myöntyvien lausahduksien aalto. Susanin sanat iskivät ikävästi korvaan. Tamma tuntui tänään olevan kaikkia esille tuotuja tammoja kohtaan katkeria tunteita. Tietenkin valehteleva ämmä olisi aina valehteleva ämmä, mutta muiden paljon neutraalimpien kommenttien jälkeen Susanin negatiivisempi loisti kuin kesäaurinko kirkkaalla taivaalla. Tai parempi kuvaus taisi olla metsäpalon ensimmäiset liekit pimeässä metsässä. Jahar suuntasi kannan takaisin myönteiseksi ja vahvisti, että Dianasta todella voisi olla Ysan jäseneksi. Hmm, ehkä olinkin saanut väärän kuvan vaaleasta arpiturkista. Myönettäköön, että tamma oli osunut ikävästi paikalle, kun Lydia oli minulle ilkeillyt, en ollut ehkä itsekään parhaimmassa valossa. Seuraavan kerran kun kohtaisimme, täytyisi minun antaa parempi kuva, etenkin, jos kaunottaresta tulisi rakkaan Ysan jäsen.
"Hyvin keskittya Daryan, olkaa ylpeä itsestänne. Yö on ollut pitkä ja moni kaipaa varmaankin jo nukkumaan ja pois pakkasesta. Vaihtakaa toki ensin kuulumisia toistenne kanssa, jos niin tohditte. Gary, Haxo ja Frank, tohtisinko pyytää teitä seuraani hieman sivummalle?" kysyin avoimesti. Daryan oli jo aikoja sitten todennut, että häntä ei kiinnostanut Ysan ulkopuoliset ongelmat, mutta muuten kolmikko oli Ysan pysyvimpiä jäseniä. Jennykin oli ollut jo pitkään, mutta olin oppinut, ettei hänen kanssaan kannattanut puhua Lydiasta. Kukaan siis tuskin ihmetteli kehotustani ja jos Jahar asiaa ihmetteli, varmasti muut Ticholaiset tai Ysalaiset asian hänelle selittäisivät, vaikka eivät tienneetkään aiheen olevan juuri Lydia. Daryan vilkaisi suuntaani hieman mietteliäänä, mutta ei kyseenalaistanut, vaan suuntasi huomionsa Vyriin ja Jennyyn. Itse kävelin hieman kauemmas vanhasta kuusesta, sen verran, että hiljaisempaa puhetta ei sinne asti kuuluisi.
"Hyvät herrat. En halunnut huolestuttaa muita liiaksi, sillä asia on ratkaistavissa, mutta epäilen vahvasti, että Lydia on Carmenin epäilyjen takana. Neiti on viime kuukausina ollut erityisen kärttyinen ja tarkkaavainen kanssani. En voi fyysisessä mielessä huolehtia, että hän jättää minut ja Ysan rauhaan, kaikki arvaisivat heti minun käyneen häneen käsiksi. Voin kuitenkin pelata psyykkisesti. Minulla on jo eräs suunnitelma mielessä, mutta haluaisin kuulla teidän mielipiteenne ja ideanne. Te tiedätte menneisyyteni Lydian kanssa" aloitin.
Jahar ja Haxo – Ticho/Hermi/Ysa
Susanin katse kävi tuimana Raymondissa, mikä tosin varmaan vain vahvisti ihotautisen orin mietteitä. Aihe vaihtui takaisin Dianaan. Haxo höristi korviaan. Tuo osaisi kyllä vastata. Jep, Diana sopisi hyvin Ysaan, joskin vakoilu ja kaiken politiikan ja mahdollisen vaaran keskelle meno ei välttämättä ollut tamman ykkösprioriteetti nyt. Diana ei myöskään pitäisi hämärähommista, Ysan kaikki toimet eivät olleet lumen puhtoisia. Mutta luonteensa puolesta Diana sopisi täydellisesti. Ja tamma varmasti pitäisi asian omana tietonaan, jos kieltäytyisikin.
”Hänen vahtimisensa olisi paljon helpompaa ja hän on monessa kohtaa varsin tärkeässä roolissa. Kannatan”, Haxo kommentoi toisen hermin ehdotusta. Tuo ei sanoisi mitään Dianan sopivuudesta Ysaan, tuonhan ei pitänyt tuntea Dianaa kovin hyvin.
”Diana ei kyllä erikoisemmin kannattanut väkivaltaa kun asui vielä Violencessa, juttelin hänelle useamman kerran. Minusta hän oli ystävällinen tamma, joka otti työnsä tosissaan”, Jenny kertoi myöntyvän kantansa. Vyr nyökkäsi, vaikka eihän tuo ollut hurjasti Dianan kanssa tekemisissä. Ehkä partio tai jokin työtehtävä sinne tai tänne.
”Minustakin harkinnan arvoinen idea. Dianan soveltuvuuden arvioiminen on ticholaisten harteilla”, Vyr sanoi ja katsoi sitten joukon vaaleampia jäseniä.
”Hyvähän se on selvittää ettei hän vain ole valehteleva ämmä”, Susan naurahti ja vilkaisi laumansa jäseniä.
”Minusta pelkästään se että hän on valmis uhraamaan itsensä vieraan lauman puolesta, ja että hän suostui johdattamaan minut takaisin Tichon rajalle, vaikka hänen olisi kannattanut välttää koko aluetta, vahvistaa pointin. Yritämme udella mitä hän todella haluaa”, Jahar sanoi oman kantansa. Secro ja Gary nyökyttelivät hyväksyvästi ilman kommenttia, eihän heistä kumpikaan tiennyt hirveästi valkoisesta tammasta.
”Kuulostaa kuin hän kokisi jopa syyllisyyttä saaren nykyisestä tilanteesta. Joka tapauksessa, Dianan päämäärä on selvästi sodan estäminen. Tehän voitte kaupitella Ysaa nimenomaan joukkona joka on kasattu tätä sotaa estämään, vaikka tietenkin aatteemme tavoite ulottuu oikeasti laajemmalle. Yhteyden saaminen Dianaan vaikuttaa tärkeältä, annetaan hänelle hyvä motiivi tulla meidän puolellemme. Eiköhän ajan kanssa selviä olisiko hän todella saaren yhdistymisen kannalla”, Haxo jatkoi.
”Niinpä, nyt ensin kuitenkin täytyy saada tietää mitä hänelle aiotaan tehdä, ja jos se ei sovi meille, keksiä keino pitää hänet hengissä ja saada hänet vakuuttumaan ettei uhriutuminen ole nyt oikea vaihtoehto”, Jahar lisäsi. Tuolla alkoi jo olla ideaa mitä Dianalle sanoa ja hoppu päästä leiriin ennen aamua, ennen kuin tammalle ehdittäisiin tehdä mitään Ysan suunnitelmia häiritsevää. Kaikki vaikuttivat olevan idean kannalla, joskin Susan ja Frank olivat ehkä neutraalimpia mielipiteessään. Ei kumpikaan nyt suoraan ideaa tyrmännytkään.
Raymond-ADerlin/ysa
Jaharin kertoman tiedot eivät avustaneet paljastamaan miksi Susanin reaktio oli ollut niin negatiivinen, eikä valitettavasti myöskään sitä, mitä Carmen ja Vicente olivat keskenään puhuneet.¨Haxon kuvailu antoi myös ymmärtää, ettei neiti Variana sopinut Ysan jäseneksi, toki jo aikaisemmin mainittu lojaalisuus olisi jo ollut ongelma. Susan avasi yllättäen suunsa, kysyen Irionista, upseeristani. Tammalla oli erittäin hyviä kysymyksiä, mutta tiesin niihin jo vastauksen.
"En usko Irionin tietävän. Hän on toki lojaali laumalleen eikä pidä minusta, mutta hän oli yhtä ihmeissään tapahtumista. Pahoittelen myös, ihastus oli ehkä turhan vahva sana. Pikku linnut toki laulevat pienemmästäkin suuri rakkaustarinoita, mutta jos arvon upseeria on uskominen, on kyse vain arvostuksesta, mikä myönnettäköön kyllä on harvinaista kun puhutaan toisen lauman soturista. Kuvailunne perusteella neiti Variana ja upseerini Irion ovat hyvin samanlaisia. Irion on kuitenkin aivan liian lojaali laumalleen, että kertoisi toisen lauman soturille salaisuuksia. Epäilemättä tilanne on sama myös käännettynä. Joten pahoittelen Susan, mutta suunnitelmanne ei onnistu" enkä nyt puhunut tamman ideasta, vaikka päälinpäin se siltä vaikutti. Selvästi Tichon soturilla oli ollut jotain mielessään, ehkä häiritä Jaharia. Ori oli ainakin reagoinut negatiivisesti Susanin sanoihin.
"Saanko keskeyttää?" Daryan avasi suunsa tarkkailtuaan tilannetta pitkään.
"Ole hyvä vain" kunnioittavasti nyökkäsin erakon suuntaan.
"Jos Diana kerran on niin suuri osa suunnitelmiamme... Olisiko hänen mahdollista liittyä Ysaan? Jahar sanoi, että hän on yllättävän jalo. Jos hän todella haluaa estää sodan, eikö se kerro hänen tavoittelevan samaa kuin aatteemme? Tietenkin häntä täytyisi ensin seurata, mutta eikö se olisi harkitsemisen arvoinen idea?" viimeisen kysymyksen tummahko hermi esitti kaikille. Pysyin hiljaa ja päätin ensin seurata jokaisen reaktion ehdotukseen.
12:02pm 06-23-2023
Uuden VK tyhjennys
Jahar - Ticho/Ysa
Raymondin raportti Aderlinista sai joukon vakavaksi. Carmen oli vaikuttanut varmasti monesta järkevältä, vaikkakin ankaralta johtajalta. Ja nyt tamma olikin tappanut omia laumalaisiaan? Miksi? Mitä Carmen aikoi? Oli huolestuttavaa ettei kahden lauman johtajien aikeita oikeastaan tiedetty lainkaan. Haxo kuunteli tarkkaavaisena, vaikka aiheet eivät olleet tuolle uusia, ja tuo tiesi kenestä nimeltä mainitsemattomasta Ray puhui. Aderlinissa Ysa oli paljastunut kerran, mutta Ray oli tehnyt ison työn vakuuttaakseen kaikki ettei Ysaa ollut enää olemassa. Haxo mietti myös muita Ysan jäseniä, mitä niille tehtiin, jos ne eivät olleet enää uskollisia.
Jahar kuunteli myös tarkkana, yrittäen muistaa mahdollisimman paljon mitä kukin oli kertonut. Ilmeisesti Ysassa ei tiedetty, että myös Tichossa tiedettiin aatteesta. Hyvä, Jahar olisi turvassa ainakin vielä. Harmaan orin ajatukset palasivat Varianaan, joka toisena tiesi hämäristä kokoontumisista. Tamma oli käyttäytynyt oudosti parantajan luona. Jahar ei tiennyt halusiko keskustella Varianan kanssa Ysasta, jos tummanruunikko oli yhä samalla, etäisellä tuulella. Mutta toisaalta, Jahar tunsi tarvitsevansa toisen mielipidettä, jotakuta Ysan ulkopuolelta jolle puhua.
Susan ei onnistunut peittämään inhon ilmettään, ja tuo käänsi katseensa poispäin. Jahar siis yllättyi, kun tuon toisella puolella seisova Secro ystävällisesti ilmoitti kaikkien taas tuijottavan Jaharia.
"Jahar", nuori ori kuiskasi, saaden orin hätkähtämään ja nostamaan päätään. Variana, mitä Jaharin piti Varianasta kertoa? Ja mitä Ray oli äsken sanonut? Jonkun upseerin ihastus? Kuka upseeri? Jahar luimisti korviaan. Se Irionko? Mitä ihmettä? Variana vain nauraisi tuommoisille puheille. Vai nauraisiko? Variana ei ikinä ollut tuttavallinen tai edes järin ystävällinen toisen lauman jäsenille, joten mihin upseeri olisi edes ihastunut? Jättikö laumatoveri jotain kertomatta? Jahar tunsi hyvin epämiellyttävän tunteen, joka oli sekoitus epäilystä, ja kateuttakin. Asiaa ei helpottanut että Jaharia luultavasti tuijotettiin, ja orin pitäisi vastata jotain.
"Variana on yksi laumamme parhaista sotureista. Ahkerin ainakin. Työskentelen hänen kanssaan paljon, joten tunnen hänet myös aika hyvin", Jahar kertoi, kuin puhuisi vain työkaverista. Ei ystävästä, joka tiesi mitä Ysa puuhasi.
"Haxon viestin saatuamme, paikalla oli siis harmillisesti myös Variana, ajattelimme että Vicenteä on hyvä varoittaa mahdollisimman pian. Vihjata että Deimos voisi käyttää kykyään jos Vicente menee rajalle. Variana lähti hakemaan Vicenten takaisin Aderlinista", Jahar jatkoi.
"Ysa ja Haxo ovat varmasti turvassa, Haxo tuskin jäi Varianan mieleen muuna kuin juoruilevana herminä", Jahar jatkoi.
"Se tamma oli sangen äkäinen ja ärsyttävä. Hän onneksi lähti hetimiten, jolloin sain puhua Jaharin kanssa kaksin ja kertoa tarkemmin viestin sisällön, ja niin", Haxo kommentoi väliin. Jahar nyökkäsi, tuo ei ollut itsekään tiennyt vielä silloin Haxon olevan jäsen.
"Vicente tosin palasi myöhemmin, eikä Variana kertonut mitään siitä oliko hän kuullut Carmenin ja Vicenten keskustelua", Jahar joutui kertomaan huonot uutiset. Vicenten ja Carmenin keskustelusta ei ollut selvyyttä.
"Mahtaisiko se upseeri tietää?" Susan kysyi yllättäen ja vilkaisi Jaharia. Jokin tamman äänessä sai Jaharille sellaisen tunteen, että tamma nosti upseerin esille Jaharin kiusaksi. Se ei nyt haitannut, koska JAharkin halusi tietää tästä upseerista lisää.
"Ja vai ihastus? Varianaan on hankala ihastua. Onkohan tunne molemminpuolinen? Saisiko Varianan puhumaan upseerin kanssa ja keräämään tietoja?" Susan jatkoi, ja sanat iskivät hyvin. Jahar luimisti korviaan, Variana ei pettäisi laumaansa sillä tavalla.
Raymond-Aderlin/Ysa
Oli hyvä, että tilanteen seuraajia oli molemmin puolin. Ja toki olisi ysalle hyödyksi, jos jäsen ei olisi sokea. Sokeus toi ainoastaan hyötyä silloin, kun muut aliarvioivat toisen sen vuoksi. Mutta Jahar tuskin oli vuorokauden sisään tottunut elämään ilman näköä, joten tuon taidot todellisuudessakin olivat varmasti rajalliset. Vyr koki tarpeelliseksi vaihtaa aihetta, hyvä. Nyt voisin kertoa Aderlinista.
"Tosiaan, niin kuin kävi ilmi, Diana ei enää ole Aderlinissa. On haastavaa tietää aikooko Ticho kertoa Aderlinille löydöstään. Vicente kuitenkin jo kerran aikasemmin vieraili Aderlinissa. En tiedä mitä hän ja Carmen puhuivat, mutta pian sen jälkeen joku salamurhasi Carmenin neuvonantajat. En epäilisi vaikka johtaja itse olisi tämän kaiken takana, mutta varmaksi en voi todeta mitään. Miksi tuon tämän esille, on huoli, että Carmen suunittelee jotain suurta, mistä minä en ole perillä. Lauman syrjittynä on vaikeaa päästä lähelle tärkeitä keskusteluita. Toinen huoli on, että Carmen lähes suoraan ilmaisi epäilevänsä Ysan olemassa olosta. Tästä syystä minun täytyy olla erityisen varovainen jatkossa. Uskon tietäväni, kuka tämän epäilyksensiemenen on arvon johtajaani istuttanut ja hoidan hänet itse. Kuitenkin pyytäisin teitä, hyvät toverini, pitämään silmällä, ettei tämä epäilyksen siemen leviä muualle. Carmenilla ei ole todisteita rakkaasta aatteestamme eikä hän uhkaillut minua. Uskon siis että toistaiseksi olemme turvassa" selitin.
"Mistä tulikin mieleen. Vicenten kävi hakemassa eräs tamma, Variana nimeltään. En ottaisi häntä muuten puheeksi, ajattelin hänen olevan vain upseerini turha ihastus, mutta sitten mietin. Tämä tamma saattaa tietää, mitä Carmen ja Vicente puhuivat keskenään. Onko kukaan teistä läheinen kyseisen tamman kanssa?" viimeinen kysymys oli osoitettu Ticholaisille. Katseet jälleen kääntyivät Jahariin, Susanin ilmeessä pieni hipaus inhoa. Jahas. Seuraamme oli saapunut hyvinkin hyödyllinen yksilö, ilmeisesti.
Haxo ja Jahar - Ysa/Hermi/Ticho
"Me pidämme korvat auki sen varalta että Deimos saa hänestä jotain vihiä", Jenny sanoi, ennen kuin Haxo ehti vastaamaan. Haxo nyökkäsi violencelaisille, mutta kuten Raykin mietti, oli varmasti moni taho joka yrittäisi saada parantajan puolelleen tai vangita tuon kyvyn takia.
"Yritän löytää hänet. Toivottavasti hän suostuu auttamaan Jaharia", Haxo vastasi. Ticholaiset näyttivät ilahtuneilta Jaharin parantumismahdollisuudesta. Jahar yritti hillitä tunteitaan. saattoi olla ettei hermiä löytyisi, tai ettei tuo suostuisi auttamaan. Mutta Jahar ei saanut sammutettua toivonkipinää. Hän voisi saada näkönsä takaisin. Hänen ei tarvitsisi olla enää hyödytön. Susan katsoi Jaharia innoissaan ja ihailevasti, saisihan tuon ihastus elämänsä takaisin.
"Onko kenelläkään muita ilmoitettavia asioita?" Vyr kysyi, katse hevosia kiertäen.
12:01pm 06-23-2023
Uuden VK tyhjennys
Variana-Ticho
Heron petturuus, Jaharin sokeutuminen ja Vicenten pettyminen eivät riittäneet selvästi päivän tapahtumiin. Diana oli saapunut leiriin. Koin parhaaksi pysyä kauempana tilanteesta, valkoisen tamman näkeminen saisi minut vain vihaiseksi. Huora oli saattanut koko laumani vaaraan. Sellaista ei voinut antaa anteeksi. Niinpä olin poistunut ja käynyt yksin kiertämässä reviiriä. Saavuin vasta yöllä takaisin leiriin. Aukio oli tyhjä, muut olivat nukkumassa. Niin olisi Jaharkin. Katsoin luolaa, jossa ori nukkuisi. Saikohan tuo unta? Toiselle oli varmasti vaikeaa olla tekemättä mitään. Ja nyt hän ei päässyt Ysan kokoukseenkaan. Toinen oli varmasti ärsyyntynyt.
#Hän pärjää kyllä# muistutin itseäni, oli aika mennä nukkumaan. Aikeeni kuitenkin keskytyivät, kun kävi ilmi, etten ollut ainoa, joka oli hereillä. Gina asteli ulos pesästään, suunnaten kohti uloskäyntiä. Tamma ei huomannut minua. Korvani taipuivat taakse, mitä tuo suunnitteli. Lähdin seuraamaan toista ulos, tämä oli liian epäilyttävää. Tamma ei matkannut kauaa, pysähtyi paikassa, jonka pimeässäkin tunnistin. Palanut metsä. Tamma nosti katseensa ylös, toisen ääriviivat näkyivät hyvin kuunvalossa. Hetken päästä kuului hiljaista niiskutusta. Itkikö Gina? Huolestuin ja otin jo askeleenkin, mutta pysäytin itseni. En edelleen tiennyt mitä Gina teki täällä. Vain koska Gina oli yrittänyt kovasti olla ystäväni, ei tarkoittanut, että minun pitäisi unohtaa toisen epäilyttävä käytös. Mutta täytyi minun myöntää, että toisen katsominen oli inhottavaa. Katsoin palanutta metsää mielummin, mutta sekään ei johtanut positiiviseen tulokseen. Olin käynyt täällä monta kertaa, mutta Ginan aiheuttama surullinen tunnelma sai tajuamaan jotain synkkää. Täällä isäni oli syntynyt, liekkien keskellä. Täällä hänen emonsa oli kuollut. Vicente oli menettänyt perheensä. Täältä alkoi myös minun tarinani. Ilman suurta paloa, en olisi syntynyt. Isäni ei olisi tavannut emoani. Siskoni ei olisi syntynyt. Siskoni ei olisi kuollut. Puristin silmäni tiukasti kiinni ja hengitin syvään. Sain muistutuksen, miksi en saanut antaa henkilökohtaisten tunteiden ottaa minusta valtaa. Minä en murtuisi niin kuin siskoni. Kun avasin silmäni jälleen, katse oli kylmempi. Vilkaisin vielä kerran niiskuttavaan Ginaan, tällä kertaa ei pilkahdustakaan säälistä. Poistuin paikalta, tamma vain suri. Minun pitäisi saada unta, että olisin paras versio itsestäni.
Raymond-Aderlin/Ysa
Haxon tarinassa oli pitkä alku, mutta turhan pikkutarkkaan ei pilkukas toveri alkanut kuvailemaan. Sivussa tuli myös ilmi, että aikaisemmin mainittu Fari ei kaihtanut tappamista. Mikäköhän oli ollut tamman motiivi? No, sillä ei nyt ollut väliä. Mielenkiintoni oli hieman kuihtunut kun Joey oli todettu Ysaan sopimattomaksi. Jerrystä puhuttaessa luimistin korviani. Hmmm, jos Jerryä ei kerran löytynyt taistelukuopilta, pitikö friisiläinen minuakin valehtelijana ja petturina? Olinhan sentään kaivanut toisesta tietoa sen verukkeella. Kuitenkin rauhassa kuuntelin koko tarinan, ja onneksi näin tein. Joey ei ehkä itse olisi hyödyksi, mutta hänen tuttunsa erittäin. Parantavia kykyjä? Deimos ei saisi tähän henkilöön päästä käsiksi. Friisiläinen oli tarpeekis voimakas ja vaikutusvaltainen ilmankin.
"Haxo, olisiko teidän mahdollista löytää tämä mystinen parantaja uudestaan? Ilman ystäväänne Joeyta. Jos onnistumme luomaan jatkuvan yhteyden häneen, voisimme huolehtia, ettei Deimos löydä häntä" kommentoin kunhan hermi oli ensin saanut vastattua uudelle jäsenellemme. Deimos ei olisi myös ainoa riskimme. Jerry, taistelukuopat, kuka tahansa joka käyttäisi kykyä pahaan. Ollakseen voittamaton, jotta voisi vallata koko saaren pelon valtaan ja näin ollen itselleen. Vilkaisin pitkästä aikaa Jaharin suuntaan jälleen, korvat taipuen hieman taaksepäin nähdessäni miten Susan katsoi Jaharia. Varomaton tamma. Täytyisi keskustella ticholaisen kanssa kaksin. Tästä ei saisi tulla ongelmaa.
Faijer-Violence
Areksen selitys kävi ehkä järkeen, mutta nyt olin liian vihainen hyväksymään sitä. Liian ärtynyt, liian huonossa kunnossa. Safiiran nimi ei myöskään helpottanut oloani. Ämmä oli tämän kaiken aiheuttanut kun Ancelikan oli tänne raahannut. En kuitenkaan voinut haukkua valkoista tammaa, nämä kaksi tappaisivat minut hetkessä jos sanoisin mitään pahaa Safiirasta. Lisäksi jouduin keskittymään pystyssä pysymiseen. Lopulta joudin puristamaan silmäni kiinni pistävästä kivusta. Ares ehdotti että menisin hoitamaan itseni, mutta en halunnut jättää Ancelikaa yksin. En enää. En voisi päästää tammaa silmistäni. Avasin silmäni jälleen, nyt katse kohdistuen nukkuvaan ystävääni. Tammaan jota rakastin niin paljon. Jonka vuoksi olin valmis kuolemaan. #'Me suojelemme ja autamme toisiamme! Eikö niin?'# olin pettänyt Ancelikan. En sitä ikinä antaisi itselleni anteeksi.
"Kun hän herää, haette minut. Toivottavasti voin luottaa siihen" äänestäni kuuli kuinka vähän todellisuudessa luotin viestin rientävän luokseni tarvittaessa. Mutta katsahdettuani vielä kerran huolissani, avoimen surullisesti Ancelikaa, poistuin kuopasta. Olin suuntaamassa takaisin parantajalle, todella aioin ottaa Areksen neuvosta vaarin. Minusta ei ollut paljoa hyötyä kun pysyin pystyssä juuri ja juuri.
"Hei poju! Siinähän sinä taas" aikaisempi hyypiö palasi häiritsemään. En vastannut, pidin katseeni lukittuna parantajan kuopassa. Taistelija ei kuitenkaan luovuttanut, vaan tunkeutui eteeni.
"Et näytä olevan hyvässä hapessa. Haluaisitko jotain joka helpottaisi?" tuo kysyi ärsyttävän ystävällisesti. Yritin ohittaa komean hermin, mutta tuo ei päästänyt minua ohitseen.
"Noh noh, minnes yrität karata? Tässähän minä vain tarjoan ystävällisesti apuani" Kehtasiko tuo torua minua?! Ei helvetti. Mutta nyt ei pitänyt aiheuttaa kohtausta.
"En tiedä mitä haluat, mutta en tarvitse apuasi" ärisin hampaitteni välistä.
"Parantaja ei ole kuopassaan. Ei hän voi antaa mitään kipuusi nyt heti" ori tokaisi kun tuon ohitin. Etsisin itse sitten omat yrttini.
"Mutta jos sinulla kova kiire on, niin minulle on jäänyt ylimääräistä kipulääkettä, jos haluat"
"Ja miksihän luottaisin sinuun? Haluatte vain kaikki tappaa toisenne, mikään ei estäisi sinua myrkyttämästä minua" kurkistin parantajan kuoppaan. Ketään ei näkynyt. Helvetti.
"Oh väitäkö ettei meillä ole moraaleja? Noh, olet ehkä oikeassa. Noh, jos muutat mielesi, niin tässä. Yhden lehden jo pitäisi riittää" ori heitti eteeni maahan pienen nipun leveitä lehtiä. Mulkaisin toista, en minä niin tyhmä ollut. En kuitenkaan ehtinyt kieltäytyä, kun ori jo poistui paikalta. Samalla lävistävä kipu iski jälleen pahemmin päässäni. Yritin nähdä, mutta minua eilen hoitannutta parantajaa ei näkynyt missään. Katseeni palasi lehtinippuun. Ne eivät näyttäneet miltään myrkyllisen kasvin lehdiltä, joita tiesin. Jos ottaisin vain pienen palan yhdestä lehdestä, minulla tuskin tapahtuisi mitään. Lehtien varsissa oli jo puremajäljet, niistä puristunut mehu ei ainakaan siis tappaisi. Kipu ei hellittäisi seisomalla. Nappasin lehti nipun ja kävelin parantajan kuoppaan, samalle sammalpedille mistä olin tänään herännyt. Katsoin nippua tiiviisti. Kestäisinkö tätä kipua siihen asti, että parantaja saapuisi? Vai kannattiko minun yrittää helpottaa oloani itse?
Haxo - Hermi/Ysa
Knabstrupper käänteli korviaan mietteissään. Miten tuo voisi lyhentää tarinaansa? Entä jos Haxo vain puhuisi nopeammin?
"Joey on liian kapeakatseinen Ysalle", Haxo vahvisti Frankin sanoihin. "Mutta hän ei ole aivan kamala. Tunnen hänet Solasta", Haxo kertoi.
"Kaikki alkoi siitä kun minä jouduin taistelukuopille. En siis vapaasta tahdostani. Pääsin sieltä kuitenkin karkuun. Paikka on täynnä hirveitä tyyppejä, hehän tappavat huvikseen. Ajattelin että niiden elämästä voisi tehdä vaikeampaa, joten menin Deimoksen puheille. Valehtelin Jerryn olevan mahdollisesti taistelukuopalla, ja lähdin johdattamaan heitä sinne. Deimos olisi varmasti hyökännyt sinne jos Jerry olisis siellä. Ajattelin liueta hyvän hetken tullen pois paikalta. Noo perselleenhän se meni, Deimos ei hyökännyt, ja kun minä otin hatkat, se Fari sai minut kiinni. Meinasi tappaa. Onneksi ei, sitten Deimos mursi toisen etujalkani", Haxo kohotti uutta jalkaansa. Murtuneiden luiden muisto ei ollut mukava.
"Sitten minusta tuli kauppatavara. Minut annettiin taistelukuopan tuomarille, ja Deimos sai tarkistaa onko Jerry paikalla. Kun tuomari oli viemässä minua kuopille, Violencen jäsenemme ja myös Joey tulivat auttamaan. Myöhemmin jäin Joeyn seuraan, kun teidän piti palata lauman luo", Haxo kertoi. Sori Frank, tarina ei ollut lyhyt.
"Joey on oikein lojaali tyyppi, mutta ei pidä laumoista. Tosin hänen tuttunsa on meille äärettömän hyödyllinen. Joey vei minut erään hermin luo, jolla on parantamiskyky. Hän sai korjattua luuni, muuten en olisi välttämättä edes päässyt kokoukseen. Ainakin silloin hän myös majaili aika lähellä Tichoa", Haxo vilkaisi harmaata ticholaista. Jahar oli kuunnellut muiden puheita keskittyneesti. Violencen raportti huolestutti tuota, vaikka hurjasti uutta tietoa ei tullutkaan. Hermeistä puhuttaessa JAhar ei tunnistanut paikkoja tai nimiä. Haxon tarinan loppu sai Jaharin kuitenkin kohottamaan päätään.
"Voiko hän parantaa minut?" Jahar kysyi, sokea katse etsiytyen HAxon äänen suuntaan. Haxo kohautti lapojaan, kunnes tajusi ettei Jahar nähnyt elettä.
"En tiedä. Mutta luulisin että hän auttaisi. Olinhan minäkin ventovieras", Haxo kertoi.
Messages: 136 until 150 of 1143.
Number of pages: 77 Newer789[10]111213Older