Toisin kuin Coen, Haxo nukahti nopeasti, tyytyväisenä ja jossain pilvilinnoissa hyppien unien maailmassa. Harmi ettei tuo muistanut uniaan kun tuo heräsi. Coenin ei sittenkään tarvinnut herättää Haxoa, sillä tuo heräsi ihan itse. Haxo avasi silmänsä, mutta ei liikuttanut päätään. Oli ihanaa herätä Coenin vieressä, mutta knabin ajatukset kääntyivät Ysaan. Haxo oli kuluttanut koko eilisen päivän… Mutta Diana oli elossa, joten sen selvittäminen ei ollut enää ensimmäinen prioriteetti. Violencessa tyypit saisivat kyllä selville mitä tamma tekisi seuraavaksi. Eihän Haxon ollut mitään järkeä lähteä raportoimaan vain yhtä tietoa? Oli paljon kätevämpää odottaa lisää kerrottavaa ja sitten… Oikeasti Haxo keksi vain tekosyitä venyttääkseen oloaan Coenin kanssa. Ja mitä hän tekisi sitten kun olisi aika lähteä? Ottaisiko hän Coenin mukaan? Entä jos Coenilla oli jo omat suunnitelmansa tälle päivälle? Haxo ei oikein tiennyt mitä tekisi, mutta ihan ensimmäisenä tuo nosti päänsä ja tarkisti oliko Coen vielä unessa.
Deimos ja Kayo – Violence
Varsa vilkaisi isäänsä kysyvänä Dianan selityksen jälkeen. Oliko tuo tosi? Deimos oli nostanut päänsä maasta ja nyökkäsi vahvistukseksi. Hyvin selitetty.
”Me pärjäämme kyllä”, Deimos vastasi tammalle. Kayo nyökkäsi myös päätään.
”Onko ruuan löytäminen vaikeaa?” Kayo aloitti kyselyn.
”Ei ole. Talvella vähän vaikeampaa mutta nyt keväällä ja kesällä se on helppo homma. Dianalla ei mene kauaa”, Deimos vastasi. Kayon katse käväisi Dianassa, siis jos tamma olisi vielä paikalla. Jos ei, vilkaisi varsa suuntaan jonne tamma oli mennyt.
”Minne me mennään?” Seuraava kysymys. Deimos ei luultavasti saisi nauttia hiljaisuudesta.
”Kotiin”, ori vastasi.
”Ai…” varsa sanoi pettyneesti, ”onko emo siellä myös?” Kayo kysyi pienen tauon jälkeen. Deimos luimisti korviaan. Nyt ei ollut hyvä hetki tälle keskustelulle. ”Entä se valkoinen ori? Tuleeko sekin kotiin?” Kayo lisäsi yllättäen. Mielessään varsa yritti muistaa oliko nähnyt kyseistä hevosta aiemmin leirissä.
”Mikä valkoinen ori?” Ei ehkä ollut viisasta viedä keskustelua enempää eilisiin tapahtumiin, mutta Deimos ei voinut mitään. Kayo näytti ihan säpsähtävän kysymystä.
”Ei mikään…” varsa sanoi vaikeana ja laski katseensa maahan. Oliko tuo sanonut jotain väärää?
”Kävikö se Car… siis emosi kimppuun?” Deimos kysyi.
”Joo”, Kayo vastasi epävarmana. Emo ei kyllä ollut puhunut mitään tästä. Deimos mietti hetken, voisiko?
”Oliko sillä musta harja?” Deimos kysyi. Varsan ei tarvinnut edes vastata, koska Kayon katse nousi yllättyneenä Deimoksen kasvoihin. Se kertoi tarpeeksi. Niinpä tietenkin.
”Se ei ainakaan tule kotiin. Ja em… Sopiiko jos tästä puhutaan myöhemmin? Sitten kotona?” Deimos kysyi. Kayo nyökkäsi. Oliko tuo pulassa? Ei ainakaan vielä vaikuttanut siltä. Kertoisiko isä emolle? Deimos toivoi että Diana palaisi pian ruuan kanssa. Se voisi piristää varsaa ja saada ajatukset muualle.
Coen-Hermi
"Olen kerta kaikkiaan kauhuissani mitä teet minulle" hymähdin hu*****neena.
"Ja sinähän niitä kyvyllisiä tiesit, luulisi että edes yhdellä olisi sellainen taito" mietiskelin, joskin en tosissani. Ajan pysäyttäminen, se kuulosti jostain syystä täysin naurettavalta kyvyltä, joltain täysin mahdottomalta. En oikein tiennyt miksi se tuntui menevän rajan yli, omanikin oli niin yliluonnollinen. Lämpö sykki sisälläni, kun Haxo kietoitui entistä lähemmäs. Ei tämä voinut olla väärin, mikään väärä ei tuntunut näin hyvältä. Eihän? Ja jos joku pysäyttäisi ajan, minun ei tarvitsisi kohdata todellisuutta. Sitä faktaa, että jos Elaine saisi koskaan tietää, satuttaisi tieto tammaa. Sitä en halunnut. Elaine oli ihana, kaunis, hauska. Hän oli täydellinen kokonaisuus... mutta laumalainen. Hän ei ymmärtänyt hermien elämäntapaa. Enkä minä ymmärtänyt laumalaisten. En ennen pitänyt sitä niin suurena kuiluna, mutta tämä päivä Haxon kanssa oli muistuttanut, miten helppoa se voisi olla. Miten vapaata, jos molemmat olivat hermejä. Ei tarvinnut salata, ei pelätä paljastuvansa. Lisäksi Haxo oli jäänyt. Hän oli nähnyt hirveimmän puolen minusta ja jäänyt. Ja minua inhotti, etten voinut olla täysin varma, että Elaine olisi vastaavassa tilanteessa jäänyt. Uskoin, että hän olisi pitänyt minua hirviönä. Ymmärrettävästi. Haxon kehotus herättää ironisesti herätti minut omista ikävistä ajatuksistani.
"Vai meinasit vetää kesähorroksen" naurahdin.
"Herätän kyllä" lisäsin ja annoin pikaisen pusun tuon kaulalle. Nostin pääni hetkeksi pois säältä ja laskin sen lähemmäs Haxon omaa.
"Hyvää yötä" kuiskasin ja kosketin orin turpaa hennosti ennen kuin nostin pääni takaisin toisen säälle ja suljin silmäni. Uni ei kuitenkaan iskenyt, vaan syyllinen tunto puristaen rintaani ja ikävät ajatukset yrittäen tunkeutua positiivisen harson läpi.
8:42am 12-23-2023
Uuden VK tyhjennys
Diana-Hermi
Hu*****nut ja pehmeä hymy nousi kasvoilleni, hyvä että Kayo oli saanut unta. Emon menettämisen jälkeen ei olisi ollut ihme jos pikkuinen olisi nähnyt painajaisia tai ollut liian ahdistunut nukkumaan. Deimoksen vastausta jännitin, mutta friisi vastasi itsensäkin kohdalla myöntävästi.
"Hmm sammal taitaa olla parempaa. Jollain niityllä voisi myös olla kuivia heinänkorsia jos V- Jos kaikkea ei ole tuhottu hermien puolelta" yhdyin Deimoksen mietteisiin. Kayo oli syy, miksi en suoraan todennut Violencen tuhonneet ison alueen hermien puolelta. Tilanne kuitenkin muistutti myös eilisestä ideastani. Uusi alku. Kayolle olisi ehkä liian outoa jos käyttäytyisin täysin vieraasti, joten oli helpompi esittää, että Deimos ja minä olimme tuttuja jotka olivat sattumalta törmänneet. Ei täysin ventovieraita. Myönettäköön, että se olisi myös itselleni helpompaa. Ennen kuin ehdin kääntyä etsiäkseni friisikaksikolle ruokaa, Kayo esitti yllättävän kysymyksen.
"Aamupala? Hmm se on päivän ensimmäinen ruoka-annos. Se syödään yleensä aamulla, eli auringon noustessa" vastasin, yrittäen keksiä mahdollisimman yksinkertaisen tavan selittää käsite. Oli ehkä hieman outoa, ettei Carmilla ollut koskaan moista selittänyt pojalleen, mutta se ei ollut minun asiani puuttua. Tai no, en voisi edes puuttua enää. Nämä asiat kuuluivat nyt Deimokselle.
"Selviättekö te kaksin tässä jos minä käyn etsimässä teille ruokaa?" löytäisin yksinäni nopeammin maittavampaa ruokaa kuin jos joutuisin huolehtimaan sekä varsata että Deimoksesta.
"Aamupalan jälkeen meidän kyllä täytyy sitten heti lähteä liikkeelle. Isäsi tarvitsee hoitoa" lopun selitys oli Kayolle. Ystävällinen hymyni muuttui hieman huolestuneeksi kun katseeni liukui haavaan mustassa lihaksikkaassa kaulassa. Kyllä puolituttukin oli tuollaisesta huolissaan, eikö niin?
Haxo – Hermi
”Hihi, varo vain mitä kaikkea olen keksinyt pääsi menoksi”, Haxo naurahti.
”Ehkä tämä yö voisi tosiaan jatkua ikuisuuden, et sattumoisin tietäisi ketään joka osaa pysäyttää ajan”, Haxo sanoi virnistäen, kun Coen laski päänsä knabin säälle. Pilkkuturkki laski päänsä maahan, mutta kaarsi kaulansa niin, että tuon poski osui Coenin jalkoihin. Pitihän sitä oikein kääriytyä toisen ympärille. Pelkkä toisen haukotuksen kuuleminen sai tuon oudon tavan tarttumaan Haxoonkin. Miksi haukotus olikin niin tarttuva?
”Joo, minusta tuntuu että voisin nukkua vaikka vuoden. Muista herättää minut aamulla, olisi harmi jos kesä menisi ohi”, Haxo vastasi toisen unisiin sanoihin.
”Eli hyvää yötä?” Knabbi sanoi sitten hieman kysyvästi, jos Coen todella halusi alkaa jo nukkumaan.
Deimos ja Kayo – Violence
Dianakaan ei vaikuttanut muistavan varmasti mitä oli syönyt ensimmäisen kerran. Luultavasti kovin moni ei muistanut moista, tapahtuivathan tämmeiset asiat yleensä todella nuorena. Kayo höristi korviaan kuullessaan oudon sanan. Mikä oli aamupala? Varsan mielessä muodostui jostain syystä kuva auringosta josta halkesi osa pois. Kukaan ei ollut ikinä kutsunut päivän ensimmäistä ateriaa siksi tai ainakaan Kayo ei muistanut. Säännöllinen ruokarytmi oli muutenkin Kayolle vähän vieras käsite, Carmilla kun oli tullut ja mennyt milloin lystäsi. Sitä Kayon elämä oikeastaan oli tähän asti ollut. Odottamista ja yksinoloa, emo kävi luona milloin kävi ja oli yleensä huonolla tuulella. Oikeastaan kaikki kiva mitä oli tapahtunut, oli tapahtunut jonkun muun seurassa kuin Carmillan. Eikä Kayo ollut oikein muiden hoidossa kuin Carmillan ystävien, luultavasti siksi että he olisivat tamman puolella jos varsa sanoisi jotain mitä ei pitäisi.
”Kayo ainakin nukkui kuin tukki ja taisit nähdä jotain unta. Ainakin liikuit siihen malliin”, Deimos vastasi varsan puolesta. Kayo luimisti korviaan.
”Sori…” varsa pahoitteli.
”Hmh? Ei se mitään, kaikki näkevät joskus unia”, Deimos sanoi ja muisto omasta unesta kävi mielessä.
”Sain minäkin nukuttua. Ja mitä aamupalaan tulee, tuoretta heinää ei varmaan oikein löydy, joten pitää varmaan tyytyä sammaleeseen ja oksiin”, Deimos jatkoi. Kayolle ensimmäiseksi kokemukseksi heinä olisi varmaan mieluisin, mutta ei voinut mitään. Etsisivätkö he jotain matkan varrelta vai nyt heti?
”Mikä se aamupala on?” Kayo päätti kysyä. Varsa tunsi oikeastaan uteliasta jännitystä tulevasta, varsinkin kun tuolla ei ollut hajuakaan mistä oli kyse ja mitä tulisi tapahtumaan. Deimos vilkaisi varsaa hämmentyneenä, oikeastiko penska kysyi tuota?
Diana-Hermi
Pitkään jaksoin taistella unta vastaan, korvat valppaana kuunellen ympäristöä. Lopulta päivän tapahtumat ja matkaaminen veivät voiton ja silmäni sulkeutuivat raskaina. Yöni oli lähes uneton. Pieniä pätkiä siellä sun täällä jostain täysin tunnistamattomista tilanteista. Vaan eräs uni palasi jälleen, uni joka oli useampana yönä ilmestynyt sen jälkeen kun olin paennut Tichosta. Uni Deimoksesta, meistä niityllä. Se taisi olla enemmän muisto kuin uni, mutta itselleni oli aina tullut turvallinen olo unessa ja näin ollen oikeassakin maailmassa. Ja jälleen aamun noustessa, unohtuisi uni mielestäni. Minut herätti Deimoksen ja Kayon puheensorina, joskin pidin silmiäni kiinni vielä hetken. Vasta kun Deimos esitti kysymyksensä avasin silmäni, haukottelin ja venyttelin kaulaani samalla prosessoiden mitä minulta olikaan kysytty.
"Jaa a. Olisiko ollut heinää tai sammalta" totesin kääntäen katseeni friisiläiskaksikkoon. Oli oikeastaan hieman huvittavaa kuinka paljon Kayo näytti isältään. Olin myös iloinen huomatessani, ettei Kayo näyttänyt nyt niin pelokkaalta. Tuo todella taisi vain säikähtää kykyäni. Nousin varoen ylös, haava kaulassani tuottaen ikävää kipua. Pysähdyin ja käänsin katseeni suuntaan, jossa Jerryn ruho makaisi. Ravistelin ikävät ajatukset pois mielestäni ja nostin ystävällisen hymyn.
"Mitäs te pojat haluatte aamupalaksi? Ja nukuitteko hyvin?" kysyin kaksikolta. Deimoksen nukkuminen huolestutti enemmän, oli varmasti vaikea saada unta keppi kaulassa. Täytyisi päästä Violenceen mahdollisimman nopeasti, että Deimos saisi hoitoa.
Coen-Hermi
Hetken vain pysyin paikoillani ja katsoin Haxoa tyytyväisenä. Ori oli kyllä kertakaikkiaan komea ilmestys. Haxon kutsu vierelle sai minut ottamaan vilkaisun ennen kuin siirryin hänen vierelleen makaamaan, nauttien ympäröivästä lämmöstä. Yleensä minä olin selän takana, joten tämä oli mieluisaa vaihtelua.
"Ensin hukutat ja sitten aiheutat lämpöhalvauksen, miten ikinä pysyn hengissä" virnistin ja hieraisin turpaani tuon lapaa vasten.
"Hmm, mutta kuolen sitten kuumuuteen, tähän voisi jäädä vaikka iäksi" hymisin tyytyväisenä perään ja asetin pääni orin sään päälle. Haukotus pääsi suustani.
"Mitäs sanot, pitäisikö sitä alkaa nukkumaan? Itselläni ainakin on ollut paljon matkaamista tänään, tekisi hyvää saada pari hetkeä unta" totesin, äänestäni kuuluen lievä unisuus. Toki oli äsköinen aktikin varmasti hieman väsyttänyt entisestään, kuntoilua kun oli.
Haxo – Hermi
Tunne oli molemminpuolinen. Haxo huokaisi tyytyväisenä Coenin sanat kuullessaan ja tuntiessaan toisen kosketuksen. Coenin siirtyessä eteenpäin, Haxo antautui täysin tunteelle jonka toinen sai aikaan, odottaen innolla tulevaa. Coenin ei tarvinnut tehdä paljoa saadaksee Haxon syttymään. Knabbi siveli hellästi Coenin kylkeä, ja pian lautasia, siirtäen samalla omaakin häntäänsä.
//Skippedilil
Haxo tasasi hengitystään ja katsoi Coenia hymyillen. Kuun valo teki tummemmasta orista vain komeamman näköisen. Tietyt tarpeet oli ehkä tyydytetty, mutta Haxo kaipasi toista yhä lähelleen. Haxo asettui makuulleen luolan seinän viereen ja nyökkäsi vihjaavasti kylkensä viereen.
”Henkilökohtainen lämmitin palveluksessanne”, Haxo virnisti ja jatkoi. ”teen varmaksi että saat vielä jonkin lämpöhalvauksen” Haxo naurahti. Ainakaan tuosta itsestään ei tuntunut että kylminkään pakkanen saisi aikaan vilun väristyksiä
8:41am 12-23-2023
Uuden VK tyhjennys
Deimos ja Kayo
”Hyvää yötä”, Deimos vastasi, vaikka pohtikin mitä Diana oli aikonut sanoa. Tuo ei kuitenkaan viitsinyt kysyä. Deimos laski päänsä maahan, ja hieman yllättävää kyllä, sai unen päästä kiinni jonkin aikaa makoiltuaan. Seuraavan kerran kun friisi avasi silmänsä, tuo ymmärsi olevansa unessa. Deimos katseli ympärilleen ja yllättyi kun ei nähnyt ympärillään metsää, vaan öisen taivaan. Joitain tähtiä näkyi harmaiden pilvien takaa, mutta suuren osan valosta antoi sirppimäinen kuu, jonka päälle pitkulainen pilvi yritti kiriä. Deimoksen oli pakko olla jossain korkealla, kun taivas näkyi näin selkeästi. Hieman hämmentyneenä Deimos katsoi ympärilleen, kunnes vilkaisi alas, ja jähmettyi. Deimos ei pitänyt itseään korkeanpaikan kammoisena, mutta nyt vatsassa muljahti ikävästi, kun friisi näki puiden latvat aivan liian kaukana alapuolellaan. Deimos ei ehtinyt prosessoimaan enempää, kun tunsi *********** Tunne vatsanpohjassa alkoi käydä sietämättömäksi ja tuuli sai silmät vetistymään. Kauhistuneena Deimos katsoi kuinka puut lähestyivät aina vain nopeammalla vauhdilla. Ei menisi kauaa ennen kuin tuo osuisi maahan.
Deimos nosti päätään äkisti, mitä katui heti kaulan antaessa niin vihaisen palautteen että friisiläinen irvisti hiukan. ********** tunne jatkui vielä hetken ajan, vaikka Deimos tunsikin viileän maan vatsansa alla. Pelkkää unta. Olettaenkin olevan vielä yö, Deimos vilkaisi taivaalle, ja luimisti korviaan. Outo sattuma, mutta kuu oli samanlainen sirppi. Pilvi tosin peitti sen jo melkein kokonaan. Hieman levotonta tunnetta tuntien ori vilkaisi Dianaa ja sitten Kayoa, kumpikin näytti nukkuvan tai ainakaan Deimos ei huomannut jos jompikumpi oli hereillä. Deimos laski päänsä maahan ja yritti rentoutua uudelleen sulkien silmänsä. Tuolla kuitenkin oli tunne, ettei unta tulisi enää uudelleen. Eikä se tullutkaan, haavojen ja vammojen särky häiritsi liikaa. Deimos piti kuitenkin silmänsä suljettuina ja antoi kehonsa levätä.
Deimoksen katse kääntyi mustaan varsaan kun tuo tunsi pienokaisen liikahtavan vieressä. Jos Diana oli hereillä, Deimos ei ollut huomannut.
”Nukutti vissiin hyvin”, Deimos kommentoi kun kyljellään löhöävä varsa venytteli tyytyväisen oloisena. Aikuisen äänen kuullessaan Kayo kierähti nopeasti jaloilleen, pienen välimatkan päähän, mutta nyökkäsi reippaasti.
”Joo, on aika kiva nukkua jonkun vieressä”, varsa sanoi. Okei.. vähän outo lause sanoa, mutta Deimos pisti sen piikkiin että Kayo oli varsa. Oikeasti Kayo mietti sitä, ettei emo nukkunut Kayon vieressä, tai jos nukkui samassa luolassa, ei Kayo ollut saanut tulla viereen asti. Jos oli, emo potki. Niin kuin aina. Deimos ei ehtinyt kuitenkaan vastata kun varsin kovaääninen murina kuului varsan vatsasta. Kayo luimisti korviaan ja katsoi aikuiseen vähän hermostuneena.
”Sama täällä”, Deimos totesi ja luimisti korviaan. Nälkä kyllä oli, mutta ori ei uskonut voivansa syödä oikein mitään murtuneella leualla. Deimos saisi pitää dieettiä varmaan hyvän aikaa.
”Minä en ole ikinä syönyt aikuisten ruokaa”, Kayo muisti mitä oli puhunut Haxon ja Coenin kanssa.
”Ai etkö? Sitten sinulla on jännä aamu edessä”, Deimos vastasi.
”Mitä sinä söit ensimmäisen kerran?” Varsan kysymys vähän yllätti.
”Ööö… En kyllä muista. Diana?” Deimos käänsi katsettaan sen verran mitä pystyi tamman suuntaan. Oliko toinen hereillä?
”Muistatko sinä mitä söit ihan ensimmäisen kerran varsana?” Deimos kysyi. Kayo katsahti valkoiseen tammaan. Isän pitäessä päänsä maassa, ei tuon kaula ollut tarpeeksi korkealla että Kayo voisi mennä piiloon. Tosin, nyt ei tuntunut että tarvitsisikaan.
Diana-Hermi
Tiesin, että ideani oli hieman hupsu ja outo, mutta se antoi minulle aikaa. Minun ei tarvinnut torjua Deimosta eikä täysin lupautua olla hänen vierellään. Näkisin oliko meidän välillä enää mitään, mitään mistä voisi rakentaa kunnollisen ja toimivan suhteen. Olin kuitenkin iloinen että Deimos lähti edes vitsillä mukaan.
"Siinä olet oikeassa. Huomennakin mielenkiintoinen päivä ja sinä varsinkin tarvitset lepoa" sanoin ja laskin pääni maahan. En kuitenkaan sulkenut vielä silmiä. En ollut varma voisinko sulkea silmiäni koko yönä. Ajatukset päässäni pyörivät aivan liian nopeaan tahtiin.
"Deimos..." aloitin, mutta sitten epäröin. Ei nyt, orin pitäisi saada nukuttua.
"Hyvää yötä" toivotinkin siis alkuperäisten ajatusteni sijaan ja väläytin vielä pehmeän hymyn fiisiläiselle ennen kuin suuntasin katseeni suoraan eteenpäin, pimeään metsään. Huomenna. Huomenna veisin Deimoksen Violenceen ja saisin ehkä vihdoin pari vastausta mielessäni pyöriviin kysymyksiin.
Coen-Hermi
"Sittenhän meitä on kaksi" hymähdin hu*****neesti, omakin hengitys muuttuen raskaammaksi. Luolassa irtaannuin Haxosta hetkeksi, liuttaakseni turpaani toisen poskea pitkin kohti korvaa.
"Haluan sinut" kuiskasin orin korvaan ja lähdin liuttamaan turpaani tuon kaulaa pitkin ja sitten selkää, pysähtyen välissä hetkeksi säälle rapsuttamaan. Muistot järven tapahtumista palasivat mieleeni ja saivat minut innostumaan vain lisää ja se näkyi varmasti myös Haxolle. Häntäni hieman korkealla, raskas hengitys ja tyytyväinen matala ääni karaten kurkustani ei jättänyt paljon arvailun varaa. Eikä minultakaan jäänyt huomaamatta kuinka Haxokin halusi tulevaa. Oli ehkä jo myöhä ja normaalisti harkitsin tähän aikaan jo rauhottumista ja pedille asettumista, mutta nyt nukkua ehtisi myöhemminkin. Paljon myöhemmin.
Haxo – Hermi
Coenin tullessa lähelle, Haxo ei voinut olla tyytyväisempi. Knabbi jatkoi toisen suutelemista, tuntui ettei Haxo saisi ikinä tarpeekseen. Ikävä kohtaaminen Dianan kanssa oli hävinnyt jonnekin mielenperukoille ja sydän pamppaillen Haxo suuntasi kohti luolaa, tiiviisti Coenin kyljessä kiinni.
”Teet minut vielä hulluksi, oikeaksi mielipuoleksi”, Haxo virnisti suudelmien välissä ja tunsi hengityksensä muuttuvan raskaammaksi. Lammen luona tapahtunut ei jäisikään yhdeksi kerraksi, eikä Haxo voinut olla miettimättä voisiko Coenista tulla jotain pysyvämpää. Haxon täytyi myöntää haluavansa sitä kovasti. Mutta nyt oli aika keskittyä täysin siemauksin Coeniin. Haxo painautui kevyesti päistärikköä vasten, ja antoi häntänsä hipelöidä toisen mustia takajalkoja.
Deimos – Violence
Odottavana ja no, kärsimättömänäkin Deimos kuunteli mitä Diana vastaisi. Tamman katse kuitenkin laskeutui takaisin maahan, mikä sai Deimoksen hivenen pettymään. Diana ei tiennyt vieläkään vastaustaan. Miksei Diana voinut nähdä tilannetta kuten Deimos näki? Miksei tamma tajunnut että he kuuluivat yhteen, että Diana… Deimos painoi hampaansa kevyesti yhteen, oikeastaan leuan valituskipu auttoi katkaisemaan ajatukset jotka menivät kovin nopeasti pakkomielteiseen suuntaan. Niin ei saanut ajatella. Se pelästyttäisi tamman pois. Deimos ei voisi ikinä sanoa ajatuksiaan ääneen Dianalle, vaikka ymmärsikin nyt mikä niissä oli pielessä.
”Mitä?” Deimos sanoi aidon hämmentyneenä, kuullessaan mitä Diana sanoi. Tamman sanat saivat Deimoksen naurahtamaan epäuskoisena. Silmät suljettuna Deimos pudisti epäuskoisena päätään, niin hölmöä. Friisi laski päänsä maahan, tyytyväisenä että Diana oli tullut lähemmäs. Kyljen viereen tietenkin olisi ollut paras.
”Hei Diana, olen Deimos”, Deimos virnisti mukana, mutta ei voinut olla pudistamatta päätään.
”Meillä on ollut aivan liian pitkä päivä, pitäisikö vihdoin oikeasti yrittää levätä?” Deimos kysyi. Tuo oli ainakin itse jo väsynyt, vaikka ei tiennytkään riittäisikö se peittoamaan häiritsevän kivun. Joka tapauksessa, jos he eivät yrittäisi nukkua, kukaan heistä ei pötkisi kovin pitkälle huomenna.
6:04pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Diana-Hermi
Toivoa. Vain pilkahdus, mutta silti, toivoa. Kai Deimos itseni lailla halusi että toivo muuttuisi todeksi. Taisimme vain toivoa tällä hetkellä eri asioita. Deimos toivoi, että palaisin hänen luokseen -niin kuin hän oli sanonut, tiesin mitä hän halusi-, mutta minä toivoin, etten tehnyt suurta virhettä. Ehkä en tehnyt. Deimos halusi yrittää. Deimoksen sanat jopa loivat kuvan että hän olisi valmis tekemään sen eteen töitä. Olisiko se tarpeeksi?
"Minä..." keskeyttäen itseni, epävarmana katsoin sinisiin silmiin, sydämmeni lyönnit nopeutuen. Katseeni laskeutui hetkeksi jälleen välimatkaan välillämme. Mieleeni tuli hetki kun olin tavannut Deimoksen ensimmäisen kerran. Safiira partioineen olivat piirittäneet minut. Miten ikinä päädyimme tähän?
"Mitä jos aloitamme alusta? Ehkä hieman ystävällisemmin kuin viimeksi? Hei, olen Diana" naurahdin ja lopetin ystävälliseen hymyyn. Kävelin lähemmäs, mutta jätin soveliaan hajuraon välillemme kun laskeuduin makaamaan.
Deimos – Violence
”Olet oikeassa”, Deimos vastasi rauhallisemmin. Diana oli oikeassa siinä että Deimos olisi hylännyt Carmillan ja Kayon sillä sekunnilla kun olisi saanut tietää. Tappanut kaikki jotka olivat tienneet. Friisi kirosi mielessään että se ämmä oli jo kuollut, koska Deimos olisi halunnut hakata Carmillan. Joeysta puhuminen hieman hämmensi, Deimos ei muistanut nähneensä päistärikköä. Harmi ettei ollut. Mutta tietenkään Deimos ei sanoisi sitä Dianalle.
”Ehkä Carmilla yritti ajatella vain Kayon parasta”, Deimos sanoi sitten, kuin se olisi ollut tuon ajatusten punainen lanka kokoajan. Friisi vilkaisi Kayoa, eikä ollut edelleenkään varma mitä ajatella varsasta. Täysin merkityksetön ipana ei kuitenkaan enää ollut. Deimoksen katse kuitenkin kohosi takaisin Dianaan ja siinä oli pilkahdus toivoa. Oliko tämä turhaa toivoa, ehkä, ainakin niin kauan kuin Diana oli leirin seinien väärällä puolella. Deimos hengitti syvään, tajutessaan mihin suuntaan tuon ajatukset olivat taas menossa. Diana oli vapaa tekemään mitä halusi, Deimos ei saisi ajatella tammasta kuin jostain omistusesineestä. Deimoksen piti valmistautua siihen että Diana saattaisikin haluta lähteä. Deimoksen piti olla varma että antoi tamman lähteä. Samaan aikaan Deimos halusi vaatia ja pakottaa Dianan mukaansa, samaan aikaan ei. Samaan aikaan Deimos halusi antaa Dianalle mahdollisuuden lähteä rauhassa, mutta samalla ei. Deimos huokaisi hiljaa, ja räpäytti silmiään, katseen aiemman kovuuden pehmentyessä.
”Minäkään en saa sinua mielestäni. Ja sinä tiedät mitä minä haluan”, Deimos vastasi, alkamatta toistamaan itseään.
”Me saamme tämän kyllä toimimaan, jos sinä vain haluat niin. Minä haluan yrittää”, Deimos sanoi lempeämmin ja jopa hymyili hiukan. Piti olla kärsivällinen, Deimos ei voisi hoputtaa Dianaa antamaan vastauksensa. Piti antaa aikaa, vaikka se saikin orin sydämen vääntelehtimään menetyksen pelosta.
Diana-Hermi
Korvani kääntyivät taakse, negatiivinen reaktio palautti maan tasalle, muistuttaen Deimoksen ikävästä puolesta.
"Deimos, minä en halunnut, että kukaan kertoo minusta. Tällä saarella on useampi hevonen joka tiesi minun olevan elossa, eivätkä kertoneet" mielessäni kävi Violencen soturit joille Haxo oli puhunut. Saisinkohan koskaan selville, ketkä olivat kyseessä?
"Kuten Haxo. Tiedän mitä sinä ja joukkosi teitte hänelle. Ja lähes Joyelle" ääneni oli pistävä, varoittava. Orin kannatti harkita tarkkaan miten reagoisi. Pidin ääneni kuitenkin edelleen verrattain hiljaisena Kayon tähden.
"Joka tapauksessa, et voi suuttua kenellekään, joka piti minut salassa, et kun minä olin se joka pyysi etteivät he kerro kenellekään. Tai no, en tietenkään Carmillaa, hän halusi ehkä jopa minua enemmän pitää huolen siitä, ettet saa kuulla, että olen elossa. Voitko syyttää häntä? Teillä on varsa yhdessä. Tietenkin hän pelkäsi että hylkäät hänet heti jos saisit kuulla minusta. En pitänyt hänestä, mutta en voi syyttää häntä siitä, että hän halusi pitää perheen kasassa. Huolehtia ettet hylkää Kayoa" kaikki mitä puhuin Carmillasta olivat itsellenikin yllätys, nyt vasta ymmärtäen kuinka peloissaan ilkeä tamma saattoi todellisuudessaan olla. Emot kun yleensä olivat hyvin suojelevaisia varsojaan kohtaan. Tekivät niiden eteen mitä vain. Katseeni laskeutui sinisistä silmistä maahan välissämme. Etäisyys. Olisiko se nykyään aina siinä? Huokaisin syvään. Ehkä Haxo oli ollut oikeassa. Ehkä minun olisi pitänyt pysyä poissa. Ei siksi, että Deimos olisi tappanut minut, vaan etten särkisi omaa sydäntäni. Sillä tällä hetkellä tuntui siltä, että tein niin joka tapauksessa mitä ikinä päätin. Korvani kääntyivät taakse, kun pilkullinen hermi tuli mieleeni, kuinka tuo oli pettänyt luottamukseni, kuinka hän oli juoninut minut vastaan ystävineen ja... Ei, Haxo oli väärässä! Hän oli yrittänyt manipuloida minut, ajattelemaan pahinta Deimoksesta. Ehkä osa näistä myrkyllisistä siemenistä juurtuivat edelleen mielessäni. Ehkä Deimos oli todella entinen itsensä nyt kun kyky oli poissa. Nyt kun Jerry oli poissa. Nyt kun olimme jälleen samassa paikassa samaan aikaan.
"Olet kusipää... Mutta kusipää jota en saa pois mielestäni" katseeni nousi hitaasti Deimoksen sinisiin silmiin, epävarmana omasta päätöksestäni. En todella enää tiennyt mikä oli oikein ja mikä väärin. Mutta osa minusta todella halusi palata takaisin tuttuun ja turvalliseen. Kysymys vain oli, oliko se todella turvallista?
Deimos – Violence
”Ei tässä mitään”, Deimos vastasi väliin. Kärähtäneitä kohti ei enää kuin vähän pistellyt. Dianan kehuessa Deimos vain hymähti. Jotain oli pitänyt tehdä. Deimos ei ehkä pitänyt varsoista, mutta ei se tarkoittanut ettei friisi pärjäisi niiden kanssa. Olihan Deimoksella ollut Lucy. Varsan luottamus ei tuntunut kovin suurelta saavutukselta. Olihan ipana juuri lähtenyt kahden tuntemattoman mukaan. Tai kun Kayo oli yrittänyt jutella sudelle. Kayo oli varsa, varsat luottivat sokeasti kaikkiin, eivät tajunneet mistään mitään ja tekivät tyhmiä asioita. Deimos vilkaisi varsaa, mutta kyljelleen kellahtanut luukasa ei näyttänyt häiriintyvän rahtustakaan ympäriltä kuuluvista äänistä.
”Mitä?” Deimoksen katse singahti takaisin valkoiseen tammaan, kun Diana pääsi sanojensa loppuun. Deimos ei varonut ääntään, mutta onneksi varsa ei herännyt, tuntui vain nytkähtävän orin jalan vieressä.
”Te olette tavanneet?” Deimos luimisti korviaan, mutta tajusi sentään vähän madaltaa ääntään. Eikä Deimos tarkoittanut Kayon tapaamista, vaan Carmillan.
”Kummasti Carmilla ei ole maininnut asiasta mitään”, Deimos siristi silmiään ärtyneenä. Tuo ei viitsinyt edes yllättyä, sillä miksi Carmilla olisi kertonut hänelle Dianasta.
iana-Hermi
Avuttomana jouduin katsomaan, miten musta aine kiemurteli edelleen Kayon ja Deimoksen ympärillä. Halusin lähestyä, mutta joka kerta kun edes hievahdin kaksikon suuntaan, kyky näytti valmiilta iskemään minuun takaisin. Deimos näytti kuitenkin pärjäävän hyvin. Orihan oli jopa lähes isällinen, mitä en koskaan uskonut näkeväni. Kun aine oli kadonnut näkyvistä ja Deimos edelleen rauhoittelu varsaansa, pieni varovainen hymy nousi kasvoilleni ja pieni lämmin tunne ympäröi sydämeni. Tämä oli se puoli friisiläisestä, mitä moni muu ei ollut nähnyt. Se puoli joka oli ollut iso syy siihen miksi olin oriin rakastunut alunperin. Enkä nyt puhunut isällisistä vaistoista, vaan lempeästä suojelevaisuudesta. Pehmeydestä, jota moni ei nähnyt. Ulkopuolelta moni saattoi nähdä ylisuojelevan ja kusipäisen orin, mutta minä olin aikoinaan nähnyt jotain enemmän. Tämä puoli oli se, mistä pieni ääni pääni sisällä ei suostunut luopumaan edes kun Deimos oli lähes tappanut minut. Puoli joka sai minut epäröimään mitä tehdä hänen kanssaan nyt, kun Jerry ja kyky olivat poissa. Voisivatko asiat todella palata samaan vanhaan? Hymyni peittyi huolestuneen ilmeen alle kun Deimos esitti kysymyksensä, mutta pienen hetken ori oli saattanut nähdä lempeän ilmeeni.
"Minun pitäisi kysyä sitä sinulta" kuiskasin ja katsoin hetken epäröiden välimatkaa välillämme. Kuin peläten, että jokin jälleen hyökkäisi jalkojeni kimppuun, otin varovaisen askeleen. Kun mitään ei tapahtunut, uskalsin edetä vielä lähemmäs. Nyt jätin kuitenkin selvästi aikaisempaa suuremman välimatkan.
"Hoidit tilanteen hyvin. Hän luottaa sinuun" sanoin hiljaa, varoen ettei varsa vain heräisi. Ilmeeni muuttui kuitenkin vakavammaksi.
"Kayo ei taida pitää minusta. Hänen emonsa on varmaan kertonut minusta jotain. Kun tapasimme, hän oli niin puhelias ja utelias. Ainakin siihen asti, kunnes Carmilla saapui..." huokaisin tajuamatta itsekään kertovani informaatiota, mistä Deimos ei vielä tiennyt mitään.
6:01pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Deimos ja Kayo – Violence
Friisiläisori tunsi myös, kuinka polte muuttui kovemmaksi varsan panikoidessa enemmän. Deimos luimisti korviaan, ipana piti saada lopettamaan jotenkin.
”Kayo, sinun pitää rauhoittua!” Deimos sanoi varsalle.
”En minä pysty”, varsa vastasi jopa hieman kipakasti kun isä vaati mahdottomia. Kayon tunne heijastui kyvyn kautta Deimokseen, saaden orin irvistämään.
”Pystytpäs”, Deimoksen ääni oli enemmän käsky kuin rohkaiseva kehotus.
”Katso minua, älä sitä. Hengitä syvään”, Deimos puhui pojalleen rauhallisemmin, vaikka tuon ääni pysyikin tiukkana. Kayo tuijotti friisiä korvat luimussa. Ei se toimisi, ei se auttaisi, vastentahtoiset ajatukset pyörivät varsan päässä, mutta tuo ei sanonut ajatuksiaan ääneen. Kayo yritti, jolloin tuon tiuhaan tahtiin kohoilevien kylkien liike rauhoittui hieman. Deimos tunsi polttavan tunteen lieventyvän hieman, lämpötilan laskeutuvan epämukavaksi kuumuudeksi.
”Hyvä. Se ei satu enää. Katsot vain minua”, Deimos jatkoi. Kului vielä pieni hetki, kunnes mustat lonkerot alkoivat vetäytyä takaisin, häviten yksitellen näkyvistä.
”Hyvä”, Deimos toisti huojentuneena, ”se meni pois. Kaikki hyvin.” Kayo kipitti kaksikon välimatkan umpeen ja painoi päänsä mustan harjan sekaan. Se vähän yllätti Deimoksen, mutta ei tuo kehdannut varsaa poiskaan hätistää.
”Mikä se oli?” varsan ääni oli edelleen pelokas, mikä sai Deimoksen vilkaisemaan varuillaan ympäristöä. Mikään ei kuitenkaan liikkunut.
”Se taisi olla kyky”, Deimos vastasi, yrittäen pohtia mitä hiivattia äskeinen oli ollut.
”Minä en halua mitään tyhmää kykyä”, Kayo vastasi valittaen, laskeutuen samalla makuulleen maahan. No ei varmasti tuon jälkeen.
”Tiedän. Se meni jo pois, eikä tule enää takaisin”, Deimos valehteli rauhoittavasti, vilkaisten ohimennen Dianaa. Tamma vaikutti olevan ainakin päällisin puolin kunnossa. Hyvä- ”Kaikki on hyvin, olet nyt turvassa”, ori jatkoi puhumista. Kayo oli laskenut päänsäkin maahan, ja pikkuvarsoille tutulla tavalla vajosi silmänräpäyksessä tajuttomuutta lähentelevään syvään uneen.
”Täällä ei ole mitään pe… Nukahditko sinä?” Deimos keskeytti sanansa kun tuon katse osui varsaan. Koska Kayo ei vastannut, oli vastaus siis myöntävä. Ehkä parempikin näin.
”Oletko kunnossa?” Deimos käänsi huomionsa viimein Dianaan. Paikkoja mihin varsan kyky oli osunut, kirveli vielä jonkin verran, mutta niiden kipu helpottui pikkuhiljaa.
Diana-Hermi
"Kayo, lopeta tuo!" Deimoksen komennus pysäytti minut kuin seinään. Kayoko tämän aiheutti? Musta aine kietoutui nyt sekä etu- että takajalkojani pitkin. Purin hampaitani yhteen, tietämättä mitä tehdä. Kipu paheni, mitä enemmän Kayo alkoi panikoimaan(?), polttava lonkero tiukentuen ympärilläni, etenkin kun yritin ottaa vielä yhden askeleen kohti Deimosta ja Kayoa. Irvistin kivusta, jalkani melkein pettäen alta ja jouduin peruuttamaan. Kun olin useamman metrin päässä isästä ja pojasta, aine menetti tehonsa ja kiemurteli takaisin. Pysyin hiljaa, peläten että pahentaisin tilannetta. Kauhua täynnä katseeni oli lukittautunut mustiin friisiläisiin. Jalkojani kirveli edelleen, samoin mahani alustaa, minne aine oli ehtinyt jo kiemurrella, kuten myös pientä osaa kaulaani.
Coen-Hermi
"Ehkä minä sinne, juuri ja juuri" hymähdin, häntäni osuen orin omaan. Etenin ripeää tahtia ja kun Haxo pysähtyi en odotellut vaan kurottauduin suudelmaan. Lämmin aalto jälleen vyöryi ylitseni, rentouttaen viimeisetkin jännittyneet lihakset ja Haxossa edelleen kiinni lähdin etenemään kohti luolaa(?).
"Vastustamaton tosiaan" murahdin tyytyväisenä suudelmien välissä. Jälleen Haxo täytti ajatukseni täysin, Elaine, äsköiset tapahtumat ja kykyni luoma uhkaava paino kadoten täysin mielestäni. Edessäni oleva komistus oli kaikki mitä halusin tällä hetkellä. Mitä halusin hengittää, tuntea, koskea. Tähdille kiitos, että varsan isä oli löytynyt, sillä nyt ei olisi häiriötekijöitä. Ei ketään muuta kuin me. Tähän tunteeseen halusin vajota, uppoutua täysin enkä koskaan nousta pinnalle.
Deimos ja Kayo– Violence
Friisiläinen ei makuullaan pystynyt tekemään oikein mitään estääkseen mustia olentoja kiipeämästä selälle ja kietoutumasta kaulan ympärille. Kipu sai friisin irvistämään. Olento ehkä näytti paljon levitaatiolta, mutta Deimos tiesi jo ettei tämä ollut sama. Deimos käänsi päätään Kayon suuntaan, vain huomatakseen että myös varsa oli kääriytynyt mustaan aineeseen.
”Kayo!” friisi huudahti ja kurotti turpaansa varsaa kohti, auttaakseen pikkumustaa pääsemään eroon aineesta. Paikoillaan, hieman kumarassa asennossa seisova Kayo ei reagoinut isänsä ääneen, mutta Deimoksen koskettaessa varsan kylkeä, musta aine ei siitä pitänyt. Uusi noro ilmestyi Kayon kyljestä ja oli hetkessä polttanut Deimoksen kasvoja. Friisi ravisti päätään kivusta, vaikka se aiheuttikin vain lisää kipua kaulassa. Kasvoihin koskenut aine kuitenkin ****** onneksi maahan, ennen kuin se oli ehtinyt silmiin asti. Samalla Deimos tajusi. Musta mönjä tuli Kayosta! Oliko varsalla kyky?! Miksei Deimos tiennyt asiasta?!
”Kayo, lopeta tuo!” Deimos käski, vaikka tiesi varsin hyvin ettei penska välttämättä pystynyt.
”Kayo!” Deimos huusi lujemmin, jolloin Kayo avasi kiinni puristetut silmänsä. Järkytys ja paniikki nousivat nopeasti päällimmäisiksi tunteiksi varsan kasvoilla, eikä pikkuinen saanut pidettyä kyyneleitä enää kurissa.
”Isä!” Kayo vingahti hätäisenä ja yritti nostaa jalkojaan päästäkseen lähemmäs. Jalat tuntuivat kuitenkin juurtuneen kiinni maahan, vähän samaan tapaan kuin olisi suohon uponnut. Kyky varsan ympärillä sattui kyllä myös Kayoon, mutta luultavasti musta aine jätti pahimman terän niihin, keitä se yritti saada pois varsan luolta.
Haxo – Hermi
Sitä Haxokin pohti, malttaisiko pysyä erossa Coenista niin kauan? Toisen hihitys tarttui ja sai Haxon naurahtamaan.
”Tässä aika lähellä olisi yksi luola. Jaksaisitkohan malttaa sinne asti?” Haxo virnisti. Sinne he ehkä mahtuisivat kahdestaan. Melko lähekkäin pitäisi kuitenkin olla, joskaan se ei ollut yhtään huono juttu. Haxo lähti suuntaamaan luolan luokse, eikä matkassa tosiaan mennyt kovin kauaa, nyt kun he pystyivät liikkumaan nopeammin. Luolan tullessa näkyviin, Haxo pysähtyi ja kääntyi Coenia kohti. Hymy kasvoillaan Haxo käveli lähemmäs valmiina antamaan komistukselle pusun.
Diana-Hermi¨
Deimoksen silmissä luottamuksen menettäminen tuskin olisi niin hirveää, kuin mitä se oli itselleni, mutta Haxo oli yrittänyt ja pitkään aikaa myös onnistunut pitämään minut kaukana Deimoksesta, vieläpä Joeyn kanssa. Historia oli todistanut, ettei Deimos katsonut hyvällä niitä, jotka yrittävät viedä minut pois hänen luotaan. Se että ori oli lähtenyt perääni kuullessaan vain huhun minusta jonkun toisen kanssa kertoi tarpeeksi. Ja vaikka olin loukkaantunut ja Haxo oli minua syvästi satuttanut, en halunnut Deimoksen tappavan entistä ystävääni. En halunnut niin käyvän uudestaan. Katseeni pysyi ystävällisenä ja pehmeänä vaikka Kayo ei minulle halunnutkaan vastata. Olihan varsa juuri menettänyt emonsa, joten hän taisi vain tarvita aikaa. Deimos totesi saman asian ja niin astuin hieman kauemmas Deimoksesta ja Kayosta. Olin jo asettumassa makaamaan, nousten heti takaisin ylös Deimoksen huomatessa jotain erikoista. Jotain mitä en itse erottanut. Kysyvä ilme kasvoillani käännyin katsomaan Deimosta, silmäni rävähtäen auki äkisti. Mitä helvettiä nuo olivat!? Korvani liimaantuivat niskaan kiinni ja olin jo ottamassa askelta kohti Deimosta auttaakseni, kun musta... mikälie lähestyikin minua. Se toi ikävällä tavalla mieleen levitaation. Oliko se palannut? Ei tämä oli jotain erillaista, synkempää ja... Kivuliaampaa! Peruutin pikaisesti kun musta olento kietoutui jalkojeni ympärilleni. Se todella poltti! Peruuttaminen ei auttanut, aine kiipesi jalkaani pitkin kohti kaulaani. Polttava kipu jaloissa sai minut nousemaan pystyyn, kuin se olisi voinut auttaa asiaa. Löin ilmaa kavioillani, tietämättä mitä muuta voisin tehdä. Samalla peruutin ja aine irtosi jaloistani, palaten samaa tietä kuin mistä oli tullut.
"Kayo! Tule tänne turvaan!" Huusin varsalle. Tulin lähemmäs Deimosta ja Kayoa jotta voisin auttaa heidät turvaan, mutta aine yritti jälleen hyökätä mikä pakotti minut peruuttamaan.
"Deimos!" huusin huolissani. Mitä ori voisi tehdä? Purin hampaani yhteen ja lähdin uudestaan lähestymään friisiläistä. Irvisti kivusta, kun aine palasi jalkojeni ympärille. Minun täytyisi saada Deimos pois olennon ulottuvilta.
Coen-Hermi
"Ehkä. Se kyllä näytti olevan ******** kunnossa, näitkö sen oksan sen kaulassa? En kyllä itse kaipaisi sellaista koristetta" kylmät väreet kulkivat selkääni pitkin kuin vain ajattelin kuinka paljon moinen sattuisi. Ikävät mielikuvat katosivat Haxon virneen ja vihjailevien sanojen myötä, omillekin kasvoilleni nousi flirttaileva puolihymy.
"En voi kieltää, että olisi minua vähän harmittanut, jos et olisi päässyt näyttämään kuinka vastustamaton oletkaan" hitaasti liu'utin turpaani pitkin pilkullista kaulaa.
"Maltankohan odottaa siihen asti että löydämme yösijan" hihitin.
5:58pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo - Hermi
Knabbi hymyili kiitollisena Coenille, kun toinen ei tuominnut. Päistärikkö ei myöskään ollut aikeissa lähteä pois Haxon luolta, vaikka Haxo tuntui olevan tänään melkoinen draamamagneetti.
"Joo oli", Haxo vastasi Coenille, kun siniharmaa hermi kysyi friisiläisestä.
"Hän taisi olla liian haavoittunut tekemään mitään, edes käyttämään kykyään. Hyvä meille, olin ihan yllättynyt ettei meitä tapettu siihen paikkaan. Ehkä Deimoskin osaa käyttäytyä varsan, tai Dianan tähden" Haxo sanoi rennommin ja tunsi helpotusta kun ikävä tilanne oli vihdoin ohitse. Asiat olisivat voineet mennä pieleen pahan kerran. Sitten Haxo virnisti.
"Näyttää ettei meidän tarvitsekaan olla lapsenlikkana tänä yönä. Meillehän jäi aikaa tehdä vaikka mitä kivaa", Haxo sanoi leikkisästi ja sipaisi ohimennen Coenin kaulaa. Yö Coenin kanssa kuulosti ajatuksena hauskalta, mutta myös jännittävältä.
Coen-Hermi
"Hei, ei se mitään. Jokaisella on menneisyytensä joka voi ottaa kiinni, en tuomitse. Se varsa on nyt isänsä luona, se on tärkeintä. Pääsee turvallisesti kotiiin. Täytyy myös kysyä, että ymmärsinkö oikein, mutta oliko se maassa makaava friisiläinen se Violencen johtaja Deimos? Ei näyttänyt niin pelottavalta kuin mitä kaikki huhut kertovat" naurahdin, yrittäen muuttaa tilannetta rennommaksi. Mietin myös mitä nyt kävisi. Aikoisimmeko etsiä parempaa suojaa, nyt kun ei tarvinnut miettiä väsynyttä varsaa? Ja vielä tärkeämpi kysymys, viettäisimmekö yön yhdessä? Pelkkä ajatus sai hymyn huulilleni vaikka koitinkin sitä vähän estellä.
Deimos ja Kayo – Violence
”Ai se on jotain niin kamalaa? Nyt varsinkin kiinnostaa”, Deimos vastasi. Ori olisi jatkanut ettei etsisi Haxoa ja tappaisi tuota, mutta Dianan huomio oli jo Kayossa, joten Deimos ei keskeyttänyt. Friisin korva kääntyi varsan suuntaan, Kayo kun oli sellaisessa paikassa ettei toiseen katsominen oikein onnistunut. Varsa ei edes vastannut Dianalle, mikä sai Deimoksen luimistamaan molemmat korvansa.
”Reipastu jo”, Deimos käski, mutta Kayosta isän sanat tuntuivat vain painostavilta.
”Diana vain suojeli meitä äsken, eikä tuo valo tee mitään pahaa”, Deimos jatkoi, uskoen syiden olevan samat kuin mitä Dianakin uskoi. Kayo ei varmaan ollut ikinä nähnyt mitään kykyjä. Viimeksi kun Deimos oli varsaa nähnyt, Kayo oli ollut hyvinkin reipas ja puhelias, ei tällainen tuppisuu. Mutta no, kai penskalle saattoi antaa vähän armoa, ottaen huomioon millainen päivä varsalla luultavasti oli takana. Kayo taisi itseasiassa olla vielä nuorempi, kuin mitä Deimos ja Phobos olivat olleet, kun vanhemmat kuolivat. Koska varsa oli melkein kiinni Deimoksen kaulassa, friisi tunsi kuinka varsa pudisti taas päätään, eikä edelleenkään vastannut. Deimos käänsi hieman tympääntyneen katseensa Dianaan. Varsat olivat siedettäviä kun ne pysyivät reippaina ja kohteliaina, kaikki muu oli ärsyttävää.
”Ehkä tarvitset vain vähän aikaa, onhan sinulla ollut pitkä päivä takana”, Deimos sanoi kuitenkin pehmeämmin, vaikka se ei Kayon oloa yhtään helpottanutkaan. Normaalisti Dianan silmät olisivat olleet varsalle uteliaisuuden kohde, ja Kayo olisi kysynyt jo sata kysymystä niihin liittyen. Eikä tamman huutaminenkaan ollut syy, varsa oli loppuunsa aika tottunut tiuskimiseen ja huutoihin, vaikka ne tietenkin aiheuttivat pahan mielen. Kayo tunsi sydämensä pamppailevan ja hengityksensä kiihtyvän. Miksi tuo valkoinen tamma oli täällä? Tiesikö isä että Kayo oli silloin aiemmin nähnyt tamman? Miksei isä ollut vihainen? Miksei tuo tamma mennyt pois? Entä sitten kun emo saisi tietää?... Kayo alkoi täristä miettiessään kuinka vihainen emo olisi. Emo hakkaisi varsan hengiltä. Varsan mielessä pyöri kotiluola, ja vihaisen Carmillan kasvot. Kayo puristi silmänsä kiinni ja yritti pidättää kyyneleitä. Jos Kayo itkisi, aikuiset suuttuisivat.
”Sinua taitaa myös väsyttää, aika mennä nukku… Mikä tuo on?” Deimos jatkoi, mutta höristi sitten valpastuneena korviaan. Ihan kuin jokin olisi liikkunut, mutta mitä lähemmäksi se tuli, sitä hämmentyneempi Deimos oli. Ihan kuin varjoja, mutta ilman mitään mistä varjo voisi tulla. Mikäli Diana käänsi katseensa, luultavasti Deimoksen näkemät liikkeet häviäisivät. Ori ei ollut edes huomannut, että kuusen, tai hevosten itsensä langettamat varjot olivat hävinneet. Sitten friisiläinen tunsi jotain polttavaa kaulansa ympärillä.
”Mitä hit toa?!” Kipu tuli niin yllättäen, että Deimos ihan hypähti makuullaan, vaikka se ei paljoa oria liikuttanutkaan kauemmas varsasta. Nopeasti kipu tuntui jalkojen ympärillä ja vatsassa. Deimos oli kääntämässä päätään katsoakseen Kayoon, kun huomasi maassa jonkin sysimustan liikkuvan kohti Kayon pelon alkulähdettä, Dianaa. Melkein kuin mustaa nestettä, tarpeeksi kuumaa että loska alkoi höyrytä.
”Varo, se polttaa!” Deimos varoitti, vaikka varmaan Diana huomaisi sen pian itsekin.
Diana ja Coen
Vasta Haxon toteamus sai Coenin rentoutumaan ja asettui pois Haxon edestä. Päistärikkö nyökkäsi pilkkuturkille, väläytti vielä pikaisen ystävällisen hymyn Kayolle ja lähti Haxon perään. Diana pysyi niin pitkään hiljaa kun kaksikko näkyi. Vasta kun hermiorit olivat kadonneet puiden taakse, kääntyi valkoinen tamma Deimoksen ja Kayon suuntaan.
"En tiedä voinko luottaa siihen, ettet... hankkiudu hänestä eroon jos kerron" Diana kaunisteli sanojaan seuraan liittyneen varsan vuoksi. Tamma laski päätään ja nosti ystävällisen hymyn kasvoilleen, huomio kiinnittyen Kayoon.
"Olen pahoillani, että joudut näkemään tuon Kayo. Tarkoitukseni ei ollut säikäyttää" Diana uskoi, että hänen vihaisuutensa oli syy miksi varsa näytti pelkäävän tammaa. Diana myös varovaisen askeleen lähemmäs. Kun varsa piiloutui täysin(?), Diana alkoi potemaan huonoa omatuntoa. Hänen olisi täytynyt pysyä rauhallisempana varsan tähden. Diana ei myöskään voinut olla miettimättä varsan pelkäävän häntä silmiensä tähden. Diana laski katseensa, peruutti askeleen ja asettui maahan.
"En aio satuttaa, lupaan sen" Diana vielä totesi rauhallisesti, silmät suljettuna, ettei varsan tarvinnut nähdä hänen lievästi hohtavia silmiään. Jos Deimos oli jotain tähän väliin todennut, ei Diana ollut huomioinutkaan friisiläisoria.
Vähän kaikki
Niin Deimos kuin Haxokin jännittyivät ja luimistivat korviaan, kun Coen äkkiä siirtyikin Haxon eteen. Mitä ihmettä päistärikkö teki?! Haxo villkaisi hermostuneena Dianaa ja sitten Deimosta, huojentuen siitä, ettei Coen ollut käyttänyt kykyään kumpaankaan, tai ettei Deimos ollut käyttänyt kykyään. Mikä oli vähän erikoista, Vyrin kertoman ja mitä Haxo oli itse nähnyt, levitaatio oli aina Deimoksen kaulalla. Nyt sitä ei näkynyt. Kun selvisi, että Coen oli säikähtänyt Dianan silmiä, molemmat, musta ja pilkullinen ori rentoutuivat hieman. Deimos kuitenkin katsoi Coenia uteliaasti. Toinen näytti tietävän kyvyistä, olikohan hermillä itselläänkin kyky?
”Hän puhuu totta”, Haxo tökkäsi Coenia turvallaan, merkiksi että lähteminen oikeasti oli turvallista. Haxo kääntyi, jolloin tuon katse kävi Dianassa vielä kerran.
”Mennään”, knabbi sanoi sitten Coenille ja nosti ravin, suunnaten pois. Deimos siirsi katseensa Dianaan.
”Haluatko valaista mitä hän on tehnyt?” Friisi kysyi. Kayo oli kiinnostunut tapahtumista, mutta mikäli Diana katsoisi tänne tai luoja varjele tulisi lähemmäs, varsa olisi taas piilossa.
Haxo käänsi katseensa Coeniin.
”Anteeksi, yleensä elämäni ei ole tällaista draamaa. Onneksi ei tullut tappelua”, knabbi sanoi pahoitellen toiselle hermille.
5:57pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Variana-Ticho
Diana oli kyllä Tichon leirissä esittänyt hyvin viatonta, mutta oli vaikea uskoa, että Violencessa selviäisi kukaan niin kiltti luonteeltaan. Valkoinen tamma ärsytti. Mutta sota oli ainakin toistaiseksi ohi, joten oli siitäkin ärsykkeestä jotain hyötyä ehkä ollut. Ainakin oli tehnyt mikä oli oikein, eikä vain pelkurina suojellut pelkästään itseään. Olkoon syy sitten miten kiero tahansa. Se ei kuitenkaan minuun niin kauan vaikuttaisi, ellei Ticho joutuisi sen vuoksi uudelleen ongelmiin. Hätyytin valkoisen tamman mielestäni ja mielenkiinnolla kuuntelin Irionin selitystä Violencen mahdollisesta alkuperästä.
"Tuo kuulostaa kyllä loogiselta syyltä miksi Violencella olisi niin huono alue itsellään" myöntelin. Aihe jatkui Aderlinin rannassa. Mitä enemmän Irion kuvaili paikkaa, sitä varmempi olin siitä, että minun olisi siellä turha käydä.
"Enpä siis ole paljoa mitään menettänyt, kun en ole siellä käynyt. Hyvä tietää, niin en tuhlaa aikaani sellaiseen turhuuteen. Jos kerran aikoo kärsiä kuumuudesta, niin tekisi edes töitä silloin, eikä vain loikoilisi laiskuuttaan" totesin itsekin ja nostin katseeni jälleen taivaalle. Aurinko alkoi laskea.
"Taitaa olla aika jatkaa matkaa, että ehdin tarkistaa rajan loppuun. Mutta en sanoisi tuhlanneeni aikaa, opin itse ainakin uusia asioita. Toivottavasti minä en liiaksi häirinnyt ateriointiasi. Tämä kohtaaminen oli itselleni kyllä positiivinen, tekee aina välillä hyvää puhua jonkun kanssa joka jakaa samat arvot" ystävällinen ja asiallinen hymy koristi kasvojani, Irion oli myös tietämättään onnistunut pitämään omat ajatukseni kaukana sopimattomista aiheista, kuten Jaharista.
Diana ja Coen
Deimoksen rauhallinen vastaus, tai no nyökkäys sai Coenin huokaisemaan helpotuksesta. Varsan isä ainakin ymmärsi, ettei hermikaksikko tahtonut varsalle mitään pahaa. Päistärikön katse kääntyi seuraavaksi Dianaan, valkoinen tamma oli ollut koko kohtaamisen ajan se hermostunein ja kärttyisin. Antaisiko hän Haxon ja Coenin lähteä? Diana käänsi katseensa pois Deimoksesta ja takaisin Haxoon. Hän pysyi toistaiseksi hiljaa, miettien. Samaan aikaan hän halusi Haxon ymmärtävän Jerryn manipuloineen häntä, mutta tiesi myös, että Jerryn uhrit voisivat vain itse tulla siihen lopputulokseen, eikä heitä voinnut pakottaa. Hieman tammaa lohdutti tieto siitä, ettei Jerry voisi tappaa Haxoa. Tamman katse kääntyi suuntaan, jonne oli Jerryn ruhon piilottanut. Silloin Coenin silmät suurenivat aavistuksen. Tässä kulmassa ori näki paremmin pienen hohdon tamman silmissä. Mitä se tarkoitti? Kehen tulisi sattumaan. Hermiori jännittyi, mutta asettui puollustavasti Haxon eteen. Kyky kykyä vastaan mielummin kuin että Haxo olisi puollustuskyvytön. Coenin asettumine herätti Diana huomion ja korvat taakse kääntyneenä katsoi arvioivasti yllättäen jännittynyttä hermiä. Oliko ori aavistanut mitä puskassa oli? Ei, eihän se voisi olla mahdollista. Samassa tamma tajusi kuinka hämärää oli ja jännittyi itsekin. Hetken Coen ja Diana katsoivat toisiaan arvioiden, miettien mitä toinen tekisi seuraavaksi.
"Kehenkään ei tarvitse sattua" Coen painotti. Ori oli lievästi hermostunut. Hän ei halunnut käyttää kykyään uudeestaan. Ei varsinkaan nyt kun tuo mukava varsakin oli paikalla.
"Ei niin. Jossain olemme sentään samaa mieltä" Diana vastasi, edelleen lihakset jännittyneenä.
"Joten me lähdemme. Rauhassa. Ja sinä lopetat mitä ikinä oletkaan nyt tekemässä" Coen neuvotteli. Diana kohotti korviaan hämmentyneenä.
"En minä tee mitään" Diana ihmetteli.
"Silmäsi" Coen huomautti. Valkoiset korvat kääntyivät taakse.
"Ne eivät tee mitään. Te voitte lähteä rauhassa" nyt vienosti hohtava katse kääntyi Haxoon. Diana ei voinut sille mitään, että huoli kuulsi läpi. Huoli siitä mihin entinen ystävä päättyisi.
Vähän kaikki - Hermi/Violence
Mielikuva rauhallisesta ja ymmärtäväisestä, aina ystävällisestä ja lujatahtoisesta Dianasta mureni viimeistään nyt Haxon mielessä. Miten Diana oli tuollainen? Miksi tamma kokoajan syytteli Haxoa? Mikä tuo pakkomielle Jerrystä oli? Miksi tamma kokoajan ajatteli Haxosta pahinta? Kaksikko katsoi toisiaan, Haxokin muistellen hauskoja hetkiä Dianan kanssa. Ne tuntuivat niin kaukaisilta, ihan kuin tuossa puhuisi ihan eri hevonen. Hyvä on, jos Diana halusi olla tuollainen ämmä, niin olkoot. Haxon kasvot ja korvat olivat hieman rentoutuneet, mutta ne jännittyivät taas, kun Diana veti Coenin mukaan. Haxo oli puuttumassa, mutta Coen puolustautui itse, onnistuen varmasti rauhallisemmin kuin Haxo olisi onnistunut. Viimein aihe palasi siihen mitä he olivat tulleet tänne toimittamaan.
Kayo oli seurannut tilannetta suojamuurinsa takaa, mutta Dianan kääntäessä katseensa tännepäin, pieni musta pää hävisi kokonaan näkyvistä. Miksi tuo tamma oli vieläkin täällä? Kayo ihmetteli sydän pamppaillen. Deimos höristi korviaan hämmästyneenä kuulemastaan. Carmillako kuollut? Ilmeisesti hermien alueella.
"Miksi ihmeessä te olette olleet hermien alueella?" Deimos ehti vilkaisemaan pientä varsaa kysyvästi, ennen kuin tuo piiloutui. Hermit eivät varmaankaan tienneet mitä oli tapahtunut, joten pitäisi kysyä varsalta. Nyt tosin ei näyttänyt olevan kyseleiden aika, Deimos joutui myöntämään sen hieman tympääntyneenä ettei saisi varsalta vastausta. Harmillista ehkä Kayon kannalta, mutta Deimoksen ilmeistä tai eleistä ei näyttänyt siltä että oria olisi koskettanut ruunikon poismeno. Carmilla oli ollut pelkkä huora. Hauskaa hupia, mutta siinä se. Coenin päästessä sanojensa loppuun, Deimoksen katse oli kääntynyt takaisin päistärikköön. Friisiläinen vain nyökkäsi. Se olisi lähimmäksi kiitosta mihin hermit pääsisivät.
"Sitten emme halua häiritä teitä enempää", Haxo sanoi edelleen kireästi. Tuskin kaksikko halusi heitä tänne sen enempää, kuin Haxo halusi jo pois tilanteesta.
Diana ja Coen
Coen rentoutui hieman Haxon vastatessa rauhallisesti eikä yllyttänyt tilannetta tappeluksi. Päistärikkö asettui lähemmäs Haxoa, ilmaisten että olisi pilkkuturkin tukena. Diana katse pysyi Haxossa eikä edes vilkaissut Deimoksen suuntaan. Hetken, pienen hetken tummissa silmissä näkyi haikeutta. Ilman Jerryä he olisivat edelleen ystäviä ja tamma olisi voinut tukeutua oriin vaikeina aikoina. Nyt hän ei voinut luottaa sanaankaan mitä Haxo päästi suustaan.
"Huolissasi? Ainoa josta olet huolissasi olet sinä itse" Dinan katse kääntyi Coeniin.
"Sinä. Mitä ikinä Haxo on sinulle sepittänyt on valhetta. Sinuna en luottaisi häneen" hän tuhahti. Coenin ilme muuttui huolestuneesta vakavaksi.
"Minä en sekaannu teidän sotkuihinne. Halusimme vain palauttaa Kayon kotiin. Hänen emonsa" ori vilkaisi pikaisesti pientä varsaa suuren friisiläisen takana.
"Hänen aikansa tuli ennenaikaisesti. Emme tietenkään voineet jättää häntä sinne. Olimme vain etsimässä suojaa yöksi että voimme aamulla palauttaa hänet Violenceen. Hyvä että isä löytyi. Se on ainoa syy miksi olemme täällä. Emme aloittamassa minkäänlaista tappelua tai väittelyä. Toivon, että ette tekään" Coen puhua rauhallisesti ja vakavana, mutta merkkiäkään vihasta tai ärtyneisyydestä ei näkynyt orin tummilla kasvoilla. Diana kääntyi katsomaan Kayo huolissaan. Carmilla oli kuollut? Miten? Seuraavaksi katse kääntyi Deimoskeen. Miten hän reagoisi uutisiin? Oliko tamma merkinnyt sittenkin jotain friisiläiselle? Oliko Deimos valehdellut?
Vähän kaikki - Violence/Hermi
Deimos seurasi keskustelua kiinnostuneena. Mitä ikinä tuo pilkullinen hermi olikaan tehnyt, se oli todella suututtanut Dianan. Tamman viimeiset sanat varsinkin kiinnittivät friisiläisen huomion ja Deimoksen katse kääntyi hieman yllättyneenä Dianaan, muuttuen sitten tyytyväiseksi. Oliko Diana juuri antanut vastauksensa? Deimos halusi ajatella niin.
Haxo katsoi Dianaa korvat niskassa. Knabsturpper ei olisi ikinä uskonut että hermitamma olisi tuollainen jästipää. Aivan tahallaanko Diana halusi loukata Haxoa sekä ei halunnut ymmärtää että Haxo oli ajatellut Dianan parasta. Ja kaiken sen jälkeen mitä tuo musta kusipää oli tehnyt, aikoiko Diana todella noin vain palata friisiläisen luokse. Haxo ei tajunnut, ei kerta kaikkiaan tajunnut mikä Dianaa vaivasi. Jos he olisivat kahden, Haxo varmaan huutaisi pää punaisena. Mutta Haxo ei halunnut tilanteen kääntyvän väkivaltaiseksi, eikä varsinkaan Deimos tarvitsisi riehumiseen isoa syytä. Dianan sanat Joeysta suututtivat myös. Kyllä, Haxo oli ollut väärässä, nimittäin uskoessaan ettei Joey halunnut hänelle mitään pahaa. Oli myös uoeaa jos Diana todella oli saanut sodan loppumaan, mutta nyt Haxo ei ylistäisi tamman saavutusta. Haxo puri hammasta ja yritti rauhoittua. He olivat vain palauttamassa varsan. Ei muuta.
"Minä olin vain huolissani. Hienoa että olet selvinnyt vahingoittumattomana. Toivon todella että teet oikean ratkaisun tulevaisuudessakin", Haxon katse käväisi Deimoksessa. Dianan piti lähteä orin luolta. Mutta selvästikään Haxo ei saisi tammaa ymmärtämään miksi.
5:54pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Diana ja Coen
Dianan ilme laskeutui Kayoon ja sitä myöten muuttui lempeämmäksi. Coen katsoi hiljaa ja varuillaan tilannetta ja luimi hieman korviaan varsan reagoidessa negatiivisesti valkoiseen tammaan. Ilta tosin alkoi hämärtymään ja tamman silmissä oli jotain outoa. Coen ei vain vielä osannut sanoa mitä. Ori ei kuitenkaan ihmetellyt vaikka varsa tosissaan olisi luullut Dianaa kummitukseksi. Diana ihmetteli varsan ilmettä itsekin, mutta ei sanonut mitään vaan käänsi ärtyneen huomionsa orikaksikkoon. Onneksi Kayo oli kunnossa.
"Samalla tavalla kuin yritit 'auttaa' minua?" Diana totesi katkerana. Coen ei oikein ymmärtänyt miksi valkoinen tamma oli niin vihamielinen Haxoa kohtaan. Haxon mukaan hän ja Joey olivat vain yrittäneet auttaa tammaa eroon väkivaltaisesta eksästä. Sinertävän päistärikön katse suuntautui friisiläiseen tamman takana. Oliko tuo se kaltoinkohteleva eksä? Dianan mielessä liikkui täysin eri ajatukset. Häntä ei hirveämmin kiinnostanut kuka Haxon kaveri oli. Hän vain halusi Haxon poistuvan. Mitä tapahutisi jos ori saisi tietää hänen tappaneen Jerryn? Yrittäisikö hän tappaa Dianan? Tamman mielessä oli myös paljon muuta, asioita joita hän halusi sanoa ääneen. Ja sanoinkin, pian katkeran toteamuksensa jälkeen
"Jos olisin kuunnellut sinua, olisi syttynyt sota ja Deimos olisi syyttänyt viattomia kuolemastani"
"Miten tämä-"Coenin ihmettely keskeytettiin
"Mutta koska en kuunellut sinua, saimme mahdollisuuden jutella. Puhua asiat halki. Olit väärässä minusta, olit väärässä Joeysta, olet todennäköisesti väärässä Kayosta ja todellakin olit väärässä Deimoksesta. Minun ei tarvitse pysyä erossa hänestä enään" Diana totesi kylmästi Haxolle ja asettui askeleen verran lähemmäs Deimosta. Coen katsoi huolissaan Haxoa. Päistärikkö tietenkin uskoa pilkullista ystäväänsä kuin tätä tuntematonta tammaa, mutta pelkäsi sanojen satuttavan oria. Hän ei halunnut tilanteen kärjistyvän samaan tilanteeseen kuin sen Joeyn kanssa.
Vähän kaikki
Musta varsa luimisti korviaan ja otti askelen taaksepäin kun aikuiset alkoivat huutaa toisilleen syistä joita Kayo ei ymmärtänyt. Pimeä metsä ei kuitenkaan houkutellut, joten kai sitten piti kestää toisten huutoa, vaikkei varsa siitä pitänytkään.
”Me emme ole kidnapanneet ketään!” Haxo ehti pöyristyneenä sanomaan vastaukseksi, ennen kuin Coen tuli järjen äänenä ehdottamaan rauhoittumista. Dianan kuitenkin kehtaessa puhua Coenin päälle, Haxo mulkaisi tammaa vihaisesti.
”Ensimmäisenä päästätte varsan tänne”, Deimos murahti väliin. Oli parempi totella tai kohta friisiläisen kyky hakisi varsan.
”Tietenkin, jos se saa teidät kuuntelemaan hetken”, Haxo sanoi vastaukseksi kaksikolle, ja käänsi sitten päätään katsoakseen varsaan.
”Mene vain”, Haxo sanoi mahdollisimman ystävällisesti, vaikka tuota ärsyttikin edelleen.
”Kayo, tule tänne”, Deimos käski. Kiireesti Kayo lähti kipittämään ainoaa tuttua kasvoa kohti, ja pääsi tietenkin Haxon ohi ilman estelyjä. Dianan kohdalla varsa kuitenkin hidasti ihan hetkeksi. Oli täällä näköjään joku muukin tuttu, kun varsa nosti katseensa tammaan. Hetkessä pikkuinen näytti siltä kuin olisi aaveen nähnyt. Miksi tuo tamma oli täällä? Isän seurassa? Äkkiä Kayo käänsi katseensa pois ja kiiruhti päänsä ylemmäs nostaneen Deimoksen luo, välittämättä jos Diana yritti sanoa tuolle jotain.
”Oletko kunnossa?” Deimos kysyi varsalta.
”Joo”, Kayo vastasi nopeasti, mutta friisiläisen mielestä varsan sotkuinen turkki kertoi muuta. Jotain varsalle oli tapahtunut.
”Oletko varma?” friisi toisti kysymyksen, mutta varsa vain nyökytti pikaisesti päätään. Kayo ehti jo pelätä että oli sanonut jotain väärin, mutta isän katse kääntyi uudelleen kahteen hermiin. Kayo käytti tilaisuuden hyväkseen ja vetäytyi mustan kaulan taakse, sieltä oli parempi seurata tapahtumia.
”Me emme halua tuolle varsalle mitään pahaa, päinvastoin autoimme häntä”, Haxo sanoi, olivat kaksikko valmis kuuntelemaan tai ei. Ehkä Coenin kertomana Diana saattaisi uskoa jotain.
Diana-Hermi(Ja Coen)
Korvani kääntyivät Deimoksen ja Haxon tavoin niskaan kiinni. Tuntematon ori Haxon vierellä oli ainut aikuisista joka ei selvästi ymmärtänyt tilannetta, korvat lähinnä sivuilla hölmistyneenä.
"Älä tule lähemmäs" ärähdin Haxolle, jolloin hänen toverinsakin vihdoin käänsi korvat suoraan taakse päin. Deimoksen tuhahdus muistutti minua Haxon jalasta ja omakin katseeni suuntasi alaspäin kunnes kohtasi pienet siniset silmät. Kayo? Katseeni palasi epäuskoisena ja vihaisena Haxoon.
"Et voi olla tosissasi. Tiesin, että Jerry on sekoittanut pääsi, mutta että kehtaat kidnapata varsan!?" Ärähdin ja otin askeleen lähemmäs.
"Heii voouu, rauha, kaikki!" tähän menenssä hiljaa pysynyt päistärikkö avasi suunsa.
"Tiedätkö edes mihin olet sekaantunut?" ärähdin orille.
"Enpä oikeastaan. Mutta jos vain antaisit meidän selittää"
"Haxo on selittänyt tarpeeksi" keskeytin orin, katse palaten Haxoon. Olisin heti käynyt hakemassa Kayon itselleni, mutta jos Haxo oli mennyt näin pitkälle, en voinut olla varma, että tuo ei satuttaisi pientä varsaa jos yrittäisin jotain.
Deimos, Haxo ja Kayo
Dianan vertauskuva sai friisiläisen virnistämään.
"Olen ehkä tyhmä, mutta en noin tyhmä. Se on poissa. Olisi tosin ollut äsken hyöd", Deimos vaikeni kun huomasi itsekin lähestyvät askelet ja puheensorinan. Friisi kurotti kaulaansa nähdäkseen tamman ohi, korvien painuessa niskaan. Kuka vielä kehtasi tulla häiritsemään heitä?!
Haxo naurahti Coenin puhua papattaessa, varsan ilmettä katsoessa, taisi suurin osa Coenin selityksestä mennä ohi.
"Tuolla kuusi näkyykin", Haxo sanoi, mutta pysähtyi sitten. Puun alla oli jo joku. Ei joku vaan jotkut. Haxon korvat kääntyivät taakse kun tuo tunnisti kaksikon.
"Diana?!" Haxo huudahti vihaisemmin ja käveli lähemmäs. Tamma oli loukkaantuneen näköinen, oliko Deimos tehnyt tuon? Deimoskaan ei näyttänyt ilahtuneelta, tunnistaessaan pilkkuturkin.
"Se olet sinä!" Deimos tuhahti, ollen vähän yllättynyt. Miten toinen oli elossa ja käveli? Deimoksen katse laskeutui Haxon loukkaantuneeseen jalkaan, jolloin tuon silmiin osui tuttu varsa.
"KAYO?!" Deimos ärähti vihaisen hämmästyneenä.
"Isä?" Varsa kurkkasi Coenin takaa. Isä? Haxon katse kääntyi järkyttyneenä Kayoon ja sitten Deimokseen. Tuoko oli friisiläisen penska?!
"Mitä hel vettiä minun poikani tekee teidän seurassa?" Deimos kysyi uhkaavasti, kaksikkoa mulkoillen.
Diana-Hermi
Asetuin jälleen Deimoksen taakse ja tuin kaulallani, mikä kyllä tuntui ikävästi omassa haavassani. En kuitenkaan halunnut näyttää Deimoskelle että minuun sattui, joten pysyin hiljaa ja yritin olla turhaan jännittämättä lihaksiani. Kuusen alla astuin jälleen asiallisen matkan päähän, niin että Deimoksen oli helppo nähdä minut. Tällä kertaa ihan Deimoksen tähden. En ollut edes saanut hankittua kipua lieventäviä kasveja. Voisiko ori edes saada unta? Deimoksen kysymys taittoi korvani taakse ja pudistin päätäni.
"Ei ole mitään puhuttavaa. Niin kuin sanoit, se on ohi" huokaisin ja laskin pääni maahan.
"Paitsi... Kykysi taitaa todella olla poissa? Ellet sitten piilotellut sitä että uskoisin sinua jolloin olet maailman tyhmin ori ikinä. Ei, tyhmin olento. Joten... Oletko maailman tyhmin olento?" kysyin suoraan, vakava katse lukittuna Deimokseen. Ori voisi valehdella, mutta silloin tuo myös loukkaisi omaa egoaan, mitä Deimos ei tekisi mielellään. Odottaessani vastausta korvani ponnahtivat pystyyn. Parempi korvani kuuli etäisiä askelia. Hetkessä olin jälleen seisomassa, eikö tämä päivä voisi jo vain loppua? Mitä nyt vielä!?
Coen-Hermi
"Jaksan jaksan" virnistin ja tökkäisin pilkullista lapaa, vaikka Haxo olikin todennäköisesti tarkoittanut pientä varsaa. Kayon kommentti emostaan ei ollut positiivinen, mutta ei tuntunut vaikuttavan varsaan suuresti, mikä oli hyvä merkki. Kyllä pikkuinen tulisi selviämään, kunhan vain pääsisi kotiin.
"Kuuset ovat tiheäoksaisia ja ikivihreitä ja kovakaarnaisia puita. Niistä välillä vuotaa ikävän tahmaista kellertävää mönjää, joka ei turkkiin tartuttua meinaa millään lähteä irti. Mutta niiden neulasista saa tehtyä mukavan pehmeän alustan yöksi. Männyt taasen ovat kuusia korkeampia, eikä niillä ole oksia alhaalla ja neulaset ovat suurempia. Ne kait olisivat mukavempia maatakin, mutta harvoin on niin matalia oksia, että ylttyisi niitä repimään. Sitten on koivuja ja katajia ja tammia ja muita erikoisia lehtipuita. Tai siis kataja ei kyllä ole lehtipuu, se on sel... Taisin innostua vähän liikaa selittämään... puusta?" naurahdin perään.
"Noh, joka tapauksessa, kuusi on parhain puu jonka alla levätä. Sen tiheä oksisto pitää hyvin suojassa ja saa pehmeän lepopaikan" selitin Kayolle. Kun käänsin katseeni eteenpäin osui silmiini vähän matkan päässä kuusen latva erottuen muista puista.
"Kohta näet paremmin mitä tarkoitan" hihkaisin varsalle ja nyökkäsin puun suuntaan, jotta Haxokin näkisi minne kannattaisi suunnata.
5:46pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo ja Kayo
”Mutta matkaa ei varmasti ole enää pitkästi. Jaksat varmasti vähän aikaa vielä”, Haxo kommentoi väliin, kun Coen puhui kuusen löytämisestä.
”Osaan osaan, emo aina suuttuu jos metelöin muutenkaan”, Kayon rento lausahdus vahvisti Haxon ajatusta siitä, ettei varsa tajunnut mitä oli tapahtunut. Ehkä hyvä niin. Haxo ei tiennyt mitä sanoa varsalle, mutta onneksi nuorukainen jatkoi.
”Miltä kuusi näyttää?” varsa kysyi ja katseli ympärilleen, vaikka ei ollutkaan varma mitä piti etsiä.
Deimos – Violence
”Käy”, Deimos vastasi ja vilkaisi kuusen suuntaan. Ihan menettelevä suoja, vaikka tänä yönä pystyisi luultavasti nukkumaan mukavasti ihan taivasallakin. Deimos katsoi kun Diana vei Jerryn ruumiin pois näkösältä. Toisen palatessa orin vierelle, Deimos ojensi jalkansa, ja Dianan avustuksella siirtyi kuusen juureen.(?)
”Jatketaan matkaa aamulla", friisi sanoi, laskiessaan päänsä maahan. Leuka sävähti kivusta, mutta rauhoittui sitten tasaiseksi jyskytykseksi. Deimos vilkaisi tammaa.
"Haluatko vielä puhua siitä mitä tuossa tapahtui?" Deimos kysyi sitten, vilkaisten pusikkoon jonne Jerry oli hävinnyt. Deimos ei välttämättä ollut se jolle Diana halusi avautua siitä miltä Jerryn tappaminen oli tuntunut, mutta ainakin ori tarjoutui kuuntelemaan, jos Diana halusi kertoa ajatuksiaan.'
Coen-Hermi
"Vai taivaalla juoksevia kettuja? Nyt on ollut erittäin hyvä tarina isälläsi" kehuin innostunut hymy kasvoillani. Varsa saattoi olla hyvääkin seuraa. Onneksi toinen oli vielä niin nuori ettei tainnut täysin ymmärtää mitä oli tapahtunut. Haxon puhuessa katsoin taivaalle. Sää oli kirkas, tänä yönä tuskin sataisi.
"Emmeköhän selviä kunhan löydämme sopivan suuren kuusen" myöntelin, täytyisi myös päästä tarpeeksi kauas Violencen rajasta. Ei riittänyt että olisimme vain ulkopuolella, väkivaltaisen lauman partiot kun eivät itsensä kohdalla välittäneet rajoista vaikka muiden kohdalla se olisi ollut iso ongelma.
"Olen kanssasi samaa mieltä, ulkona nukkuminen on hauskaa. Mutta silloin pitää olla rauhassa, ettei aiheuta turhaa häiriötä muille ulkona nukkuville. Mutta kyllä kaltaisesti kunnollinen ja hieno ori osaa olla yön rauhassa eikö niin?" jos varsa kovasti meluaisi yöllä, se voisi houkutella petoja. Yksi trauma illassa riitti pikkuiselle.
Diana-Hermi
Arvostin että Deimos yritti. Kyllä minä sen huomasin, ori olisi voinut aivan hyvin vaatia minua nyt jäämään, kun Jerrykään ei enää estänyt sitä. Mutta päätös oli minun. Ongelma oli etten halunnut tehdä päätöstä. En voinut täysin luottaa Deimokseen, mutta samaan aikaan halusin palata vanhoihin hyviin aikoihin. Se olisi kuitenkin mahdotonta. Deimos oli lähes tappanut minut. Ehkä kykynsä vuoksi, mutta voisinko luottaa että kyky olisi kokonaan poissa. Ettei se palaisi ja hoitaisi töitä loppuun. Pystyisinkö enää koskaan kokemaan oloani turvalliseksi Deimoksen vierellä? Deimos keskeytti ajatusvyöryn, hän halusi jäädä lepäämään eikä enää jatkaa matkaa. Katsoin epäröiden oksaa friisiläisen kaulassa. Mitä pidempään se ei saisi kunnon hoitoa, sitä suurempi riski sillä oli tulehtua ja muuttua pahemmaksi. Mutta matkasta ei tulisi mitään, jos Deimos ei jaksaisi kävellä enkä itsekään ollut nyt parhaimmassa kunnossa. Ehkä tosiaan oli parempi levätä, edes hetki. Jerryn ruho täytyisi kyllä heittää pois näkyvistä. Muuten se kummittelisi yöllä enkä saisi unta. Yritin noin muutenkin välttää ajatusta siitä, että olin todella tappanut jonkun, riistänyt hengen. Jonkun, joka joskus oli ollut viaton varsa... #Se oli Jerry. Hän teki omat päätöksensä. Ja jos et olisi tappanut häntä, olisit kuollut itse ja sen jälkeen Deimos. Kaksi henkeä on tärkeämpi kuin yksi# keskeytin katuvat ajatukseni heti.
"Jaksatko, jos siirrymme tuon kuusen alle?" kysyin Deimokselta samalla kun nousin ylös ja kävelin Jerryn ruhon luokse. Näky oksetti, suuri veriläntti siinä, missä olisi kuulunut olla pää. Olinko mennyt liian pitkälle? Suljin silmäni tiukasti kiinni, nappasin mustasta harjasta ja raahasin ruhon puskaan piiloon. Sitten astelin irtaantuneen pään luokse. Ristiriitaisin tuntein katsoin lasittuneita silmiä. Ne veivät minut takaisin Solan ulkopuolelle. Orijoukko nauroi limaista naurua kun olivat ympäröineet minut. Muistan ajatelleeni, ettei Joeyta näkynyt missään. Mutta nuo silmät muistin vielä paremmin. Ei hipaustakaan myötätuntoa, vain halveksuntaa ja omahyväisyyttä. Olisin voinut vannoa ettei edes sielua. Ei mitään hyvää. Jo silloin olin uskonut kaikissa elävän edelleen se viaton varsa, joka ei tahtonut pahaa. Heti ensimmäisestä kohtaamisestamme lähtien en nähnyt mitään merkkiä viattomuudesta, epäröinnistä, mistään mikä kertoisi että tuntisi katumusta pahoista teoistaan. Nostin pään korvasta ja heitin senkin puskaan. Ei enää koskaan. Jerry tulisi olemaan ainoa hevonen maailmassa, jonka minä tappaisin. Katsoin vielä hetken mietteissäni puskan suuntaan ennen kuin käännyin takaisin Deimoksen luokse.
Haxo ja Kayo
Coenin jutellessa varsalle, Haxo yritti miettiä paikkaa jonne he voisivat majoittua.
”On! Isä kertoi kerran. Se oli taivaalla juoksevista ketuista”, Coenin kehut olivat saaneet Kayon hieman piristymään, kuten teki myös isän kertoman iltasadun muisteleminen. Kayo nosti katseensa taivaalle, mutta kettuja ei näkynyt. Eli varsalla oli isä. Tai siis isä joka oli mukana varsan elämässä. Olikohan se violencessa? Isän tietäminen voisi helpottaa varsan palauttamista kotiin.
”Minulle tulee mieleen muutama, mutta ne taitavat olla liian kaukana”, Haxo vastasi Coenille. Haxo ei mielellään odottelisi että varsa väsyisi niin paljon, että kiukku alkaisi.
”Jos ei muuta niin etsitään jokin kuusi, revitään vähän oksia alustaksi ja nukutaan vierekkäin”, Haxo sanoi sitten ja vilkaisi taakseen varsaan.
”Ulkona nukkuminen on muutenkin kivempaa”, Kayo vastasi, toivoen etteivät aikuiset yrittäisi viedä varsaa luolaan. Sehän oli sitten jo päätetty.
Deimos – Violence
Friisi oli kiitollinen että Diana tuli lähemmäs. Tarpeeksi lähelle että Deimos voisi jopa koskea toiseen. Ei tietenkään koskisi, mutta silti, oli ihanaa saada Diana noin lähelle. Deimos katsoi kaunista tammaa ihaillen, mutta myös haikeana.
”Varmasti… Siinä on hetkeksi käsiteltävää”, Deimos sanoi niin myötätuntoisesti kuin pystyi. Tämä taisi olla Dianan ensimmäinen kerta tappamisessakin.
”Enää ei tarvitse”, Deimos toisti. ”Sinä olet vapaa, Diana”, Deimos sanoi. Vapaa päättämään mitä teki. Vapaa tulemaan Deimoksen luokse jos halusi. Vastaisiko Diana ikinä Deimoksen aikaisempiin sanoihin? Toivottavasti, vaikka vastaus saattaisikin särkeä orin sydämen. Deimos katsahti jälleen toisen haavaa. Vuoto näytti rauhoittuneen jo hyvin. Hyvä, haava ei näyttänyt hengenvaaralliselta.
”Sinä tarvitset lepoa. Minä tarvitsen lepoa. Meidän ei pitäisi jatkaa matkaa enää tänään. Ellet halua siirtyä pois tuon luolta”, Deimoksen katse käväisi kauempana olevassa ruumiissa. Deimos ei oikeastaan halunnut jatkaa matkaa. Ei pelkästään siksi että voimat olivat lopussa. Vaan siksi, että Diana pysyisi siinä lähellä mahdollisimman kauan.
5:43pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Coen-Hermi
Kayon itsevarma vastaus sai minut naurahtamaan hyväntahtoisesti. Nyökkäsin kun varsa toisti nimemme oikein.
"Hyvin lausuttu. Joillakin voi joskus olla vaikeuksia sanoa minun nimeni" ei ehkä täysin totta, mutta nyt oli hyvä piristää nuorta ja kohentaa hänen itsetuntoaan. Kokemuksesta tiesin, miten vahingoittavaa vanhemman kuolema oli nuoren elämänalun ajatuksille itsestään. Suuntasin Haxon vierellä, varmistellen vähän väliä, että Kayo pysyi perässä. Huomasin näin itsekin, miten pikkuinen alkoi jäämään jälkeen, askellus hitaantuen.
"Tehdään näin. Onko sinulle koskaan luettu iltasatua? Ne ovat kivoja tarinoita joiden avulla saa unen päästä kiinni" kysyin varsalta, tarkoituksena innostaa varsaa etsimään nukkumapaikkaa kotiin menemisen sijaan. Kayo onneksi vaikutti verrattain helpolta varsalta, eikä sellaiselta joka väittäisi joka asiassa vastaan.
"Tiedätkö mitään paikkaa tästä läheltä?" kysyin Haxolta katsellen ympärilleni. Itselleni ei heti tullut mitään hyvää paikkaa mieleen, ainakaan sellaista johon mahtuisi kaksi aikuista oria ja yksi varsa vielä kaiken lisäksi. Haxo ei pääsekään tänä iltana näyttämään minulle kuinka vastustamaton hän olikaan. Harmillista.
Diana-Hermi
Pikainen helpottunut hymy kävi kasvoillani, kun Deimos totesi kaulan olevan ennallaan. Sen kuitenkin vei pois orin huomautin, hän oli oikeassa. Jättäen asiallisen hajuraon välillemme asetuin makaamaan, niin että Deimoksen olisi helppo nähdä kasvoni. Enimmäkseen siksi että minä halusin nähdä hänen kasvonsa helposti. Nähdä mitä orin mielessä liikkui. Ei tarvinnut kuitenkaan hirveästi arvailla kun Deimos jo iloitsi Jerryn kuolemasta. Oma katseeni suuntautui tyhjyyteen. Oli outoa ajatella että Jerry todella oli poissa. Ettei tuo enää voisi satuttaa minua tai ystäviäni. Se myös tuhosi selvät suunnitelmani, niin kuin Deimoskin oli huomauttanut. Mitä minä nyt siis tekisin? Ennen minulla oli edes jokin suunta. Pois Solasta. Pois Hermien alueelta. Pois Violencesta, pois Deimoksen luota, pois Taistelukuopalta, pois adrelinista, pois Jerrystä. Pois jostain. Mitä tekisin nyt kun ei ollut enää mitään mitä paeta? Deimoskin oli antamassa minun mennä, lähteä. Ei tarvinnut paeta. Katseeni palasi Deimokseen ja noihin kauniisiin sinisiin silmiin. Veisin Deimoksen Violenceen. Se antoi minulla aikaa.
"Hän todella on poissa... Tiesitkö, yli kymmenen vuotta sitten hän tappoi parhaan ystäväni. Yli kymmenen vuotta olen pelännyt ja pakoillut häntä. On vaikea sisäistää ettei todella enää tarvitse" sanoin epäuskoisena.
Haxo ja Kayo
”Niin onkin”, varsan yllättävän itsevarma vastaus sai Haxon hymyilemään leveämmin.
”Minä olen Haxo”, knabbi esittäytyi myöskin.
”Coen, ja Haxo”, Kayo toisti kaksikon nimet jotta muistaisi ne. Haxo huomasi Coenin katseen, ja kääntyi itsekin poispäin Violencesta. Varsa ei kiinnittänyt siihen huomiota, tai sitten toinen ei tiennyt missä oli.
”Mennään tännepäin”, Haxo ohjasi ja varmistaen että varsa lähti seuraamaan, lähti orikin kävelemään metsään. Kayo ei todellakaan tiennyt mikä suunta oli mikäkin, joten tuo ei tiennyt minne oltiin menossa. Haxo ihmetteli mielessään miksi tamma oli ollut varsansa kanssa näin kaukana Violencesta. Olivatkohan he aikoneet jättää lauman? Varsalta ei voinut oikein kysyä, ei ainakaan vielä. Ja jotenkin Haxosta tuntui että varsa oli liian pieni ymmärtämään miksi oli ollut emonsa kanssa täällä. Varsan palauttaminen tulisi olemaan ongelmallista Violencen aggressiivisuuden vuoksi. Sitä he ehtisivät miettiä, nyt oli tärkeintä saada pentu pois emon ruumiin luolta.
”Väsyttääkö?” Haxo kysyi, vilkaistuaan taakseen ja nähdessään varsan laahustavan perässä.
”Väsyttää”, Kayo vastasi, vilkaisten samalla puiden varjoja korviaan luimien. Haxo katsoi Coenia.
”Pitäisikö sittenkin etsiä jokin nukkumapaikka ja jatkaa matkaa aamulla?” Haxo ehdotti. Jos he saisivat varsan nukkumaan, olisi heillä parempi mahdollisuus miettiä mitä he tekisivät varsan kanssa.
Haxo ja Kayo
”Niin onkin”, varsan yllättävän itsevarma vastaus sai Haxon hymyilemään leveämmin.
”Minä olen Haxo”, knabbi esittäytyi myöskin.
”Coen, ja Haxo”, Kayo toisti kaksikon nimet jotta muistaisi ne. Haxo huomasi Coenin katseen, ja kääntyi itsekin poispäin Violencesta. Varsa ei kiinnittänyt siihen huomiota, tai sitten toinen ei tiennyt missä oli.
”Mennään tännepäin”, Haxo ohjasi ja varmistaen että varsa lähti seuraamaan, lähti orikin kävelemään metsään. Kayo ei todellakaan tiennyt mikä suunta oli mikäkin, joten tuo ei tiennyt minne oltiin menossa. Haxo ihmetteli mielessään miksi tamma oli ollut varsansa kanssa näin kaukana Violencesta. Olivatkohan he aikoneet jättää lauman? Varsalta ei voinut oikein kysyä, ei ainakaan vielä. Ja jotenkin Haxosta tuntui että varsa oli liian pieni ymmärtämään miksi oli ollut emonsa kanssa täällä. Varsan palauttaminen tulisi olemaan ongelmallista Violencen aggressiivisuuden vuoksi. Sitä he ehtisivät miettiä, nyt oli tärkeintä saada pentu pois emon ruumiin luolta.
”Väsyttääkö?” Haxo kysyi, vilkaistuaan taakseen ja nähdessään varsan laahustavan perässä.
”Väsyttää”, Kayo vastasi, vilkaisten samalla puiden varjoja korviaan luimien. Haxo katsoi Coenia.
”Pitäisikö sittenkin etsiä jokin nukkumapaikka ja jatkaa matkaa aamulla?” Haxo ehdotti. Jos he saisivat varsan nukkumaan, olisi heillä parempi mahdollisuus miettiä mitä he tekisivät varsan kanssa.
5:42pm 12-02-2023
Uuden VK tyhjennys
Coen-Hermi
Aivan. Olin niin harvoin tekemisissä varsojen kanssa, etten oikein tiennyt milloin mitkäkin asiat kehittyivät. Haxo tuntui olevan edes vähän paremmin selvillä. Tai sitten ori käytti vain logiikkaa perustuen varsan sanoihin. Joka tapauksessa annoin pilkullisen jälleen hoitaa hetkeksi puhumisen samalla kun itse katsoin ympärilleni, etsien mitään merkkiä siitä, kuka tämän olisi voinut tehdä ja kuinka kauan aikaa sitten. Kuivunut veri tammassa antoi hieman osviittaa, mutta ei kovinkaan tarkkaa. Varsan vuoksi pidin kuitenkin neutraalin ja ystävällisen ilmeen kasvoillani. Haxon noustessa ylös nousin itsekin rauhallisesti, ettei pieni varsa vain säikähtäisi.
"Sinulla on hieno nimi Kayo. Vahva nimi. Sopii sinulle." kehuin mustaa varsaa.
"Minä olen Coen" esittelin vielä itseni. Vilkaisin Haxoon pikaisesti ja sitten pois päin Violencesta. Emme voisi palauttaa varsaa väkivaltaiseen laumaan ainakaan heti. Meidät tappaisi ensimmäinen partio, joka todennäköisesti hyökkäsi ensin ja kyselisi vasta sitten jälkikäteen jos silloinkaan että mitä ihmettä varsa teki meidän kanssamme. Se ei varmasti parantaisi raukan olotilaa eikä omaanikaan.
Diana-Hermi
Deimoksen huuto herätti minut todellisuuteen ja vihainen ilmeeni muuttui hetkellisesti epäuskoiseksi. Olin tehnyt sen, olin tappanut Jerryn. En vain jostain syystä tiennyt olinko iloinen vai kauhuissani. Olin riistänyt hengen. Mutta hengen joka kuului vaaralliselle manipuloivalle murhaajalle joka oli tappanut ystäviäni. Olin lievässä shokissa kun Deimos esitti huolestuneen kysymyksen. Helvetti, se vuoti edelleen. Kyseessä ei ollut valtimo, joten en ollut äärimmäisen huolissani. Ehkä siksi pystyin shokin avustuksella naurahtamaan;
"Ei tämä satu sen enempää kuin sinunkaan tekemä." Ääneni oli käheämpi kuin normaalisti, mutta ymmärrettävissä. Käännyin nyt Deimoksen suuntaan sekavana. Sitten silmäni osuivat oksaan orin kaulassa. Helvetti.
"Eihän Jerry... Onko se pahempi?" kysyin huolissani, kaulani nyt valkoisen sijaan punainen. Verenvuoto alkoi kuitenkin jo hiljalleen hidastumaan samaan tahtiin kun adernaliinitasot laskeutuivat.
'
Deimos - Violence
Friisiläinen ei välittänyt Jerryn sanoista, koska potku oli onnistunut siinä määrin, että Jerry joutui nostamaan kavionsa. Muuta Deimos ei ehtinyt tekemään kun Diana oli syöksynyt Jerryn kimppuun. Kaksikon tuijottaessa toisiaan, Deimos kääntyi vatsalleen jotta näkisi paremmin. Vielä äsken friisiläinen oli toivonut tamman jopa pakenevan, mutta nyt mieli oli toinen. Tässä oli mahdollisuus tappaa Jerry. Dianan piti taistella. Huoli tamman turvallisuudesta kuitenkin varjosti ajatuksia.
*Sinä pystyt siihen*, Deimos ajatteli, mutta ei sanonut mitään, ettei vain rikkoisi Dianan keskittymistä. Taistelun alkaessa Deimos seurasi kaksikon jokaista liikettä. Mutta sitten tamman kaula aukesi ja järkyttyneenä Deimos katsoi kun Diana ei noussutkaan ylös.
"Diana!" Deimos ärähti, ja yritti nousta ylös. Tietenkään ori ei päässyt, vaan päätyi liikahtamaan hieman kaksikon suuntaan. Saa tanan saa tana, Deimos ei voinut tehdä mitään auttaakseen.
"Diana liiku!" Deimos huusi uudelleen, korvat niskaan taitettuna. Sitten taistelu sai käänteen, jonka lopuksi Deimos katsoi korvat hörössä sivummalle lentänyttä päätä. Tyytyväinen hymy nousi orin kasvoille.
"Sinä teit sen! Sinä tapoit hänet!" Deimos sanoi voitonriemuisesti, katse kääntyen valkoiseen tammaan. Katseen osuessa selkeänä erottuvaan punaiseen vereen, Deimos muisti Dianan haavan.
"Oletko kunnossa?" Orin ääni muuttui huolestuneeksi ja friisi yritti nähdä haavan paremmin.
Diana ja Jerry
Kehotuksesta huolimatta mitään ei näkynyt. Ilmaa vääristävää hahmoa ei irtautunut Deimoksen kehosta. Diana katsoi tilannetta kauhuissaan, oliko Deimos todella puhunut totta? Eikö Levitaatiota todella ollut enää? Diana suuttui jopa hieman kun levitaatiota ei näkynyt. Kaiken ****** aiheutettuaan se oli juuri nyt päättänyt hylätä Deimoksen kun ori sitä todella tarvitsi. Valkoisen tamman huomio kiinnittyi samassa Jerryyn, joka katsoi etujaloillaan riehuvaa Deimosta.
"Kiukuttelet kuin pieni varsa, säälittävää" ori tuhahti, väistäen mustia kavioita. Valkoinen ori huomasi silmakulmassaan liikettä ja ehti juuri nostaa katseensa, silmät rävähtäen auki., kun Diana hyppäsi Deimoksen yli ja osui täydellä painollaan Jerryyn, molemmat lentäen ryminällä maantasolle. Diana pyristeli itsensä nopesti pois valkoisen orin päältä ja asettui Deimoksen ja Jerryn väliin. Katseiden väliset vihan liekit olivast polttaneet koko saaren metsän maan tasalle. Vuosien varrella kerääntynyt viha tiivistyi tähän hetkeen. Dianalla oli tuoreessa muistissa heidän ensimmäinen kohtaamisensa. Kuka olisi arvannut että omahyväisestä nuoresta orista tulisi Dianan pahin painajainen. Nyt oli kuitenkin aika kohdata omat pelot silmästä silmään. Diana oli kerrankin ajoissa. Hän ei enää antaisi valkoisen orin viedä yhtäkään henkeä. Tämä loppuisi tähän. Jerry nautti Dianan ilmeestä, tietäen että kohta syntyisi tappelu. Taistelu jonka hän voittaisi. Kuin käskystä molemmat syöksähtivät toisiaan kohti. Diana sai otteen Jerryn niskasta, Jerry Dianan lavasta. Dianan ote oli pysyvämpi. Jerry nousi pystyyn, Diana pakotettuna perässä. Tamma päästi irti vasta kun Jerry yritti iskeä hampaansa paljastettuun kaulaan. Hän ei aikaillut, ja kohta molemmat olivat taas toisen kimpussa. Kaviot iskivät minkä pystyivät, hampaat repivät valkoisia turkkeja ja Jerry yritti painostaa Dianaa peruuttamaan kohti Deimosta, jotta tamma kompastuisi makaavan(?) orin päälle. Vihdoin Diana sai kunnollisen otteen mustan harjan peittämästä niskasta, nousi pystyyn ja iski Jerryn maahan. Tamma yritti iskeä kavionsa kaulan päälle, mutta Jerry tunsi tämän liikkeen. Lihasmuistin avulla ori väisti viimeisellä hetkellä ja iski paljaaseen kaulaan. Dianan silmät rävähtivät auki. Myös hän tiesi mitä olisi luvassa seurvaaksi. Tamman täytyi tehdä salamannopeasti päätöksiä. Riskeeraten kaulan aukeamisen, Diana ponnisti eteenpäin, kohti Jerryä. Orin täytyi päästää irti, mutta vasta kun oli iskenyt tamman kaulasta maahan, repäisten samalla ison haavan kaulaan. Punainen veri tahri valkoisen karvan nopeasti. Jerry uskoi osuneensa valtimoon ja hymyili voiton riemuisesti, kun Diana ei noussut uuteen hyökkäykseen vaan haukoi happea.
"Ajatelkaa positiivisesti. Ainakaan ette joudu elämään ilman toisianne" Jerry hymähti ilkkuen ja nosti kavion Dianan kallon taakse, valmiina iskemään tärkeät hermot tuusannuuskaksi. Yllättäen Diana käänsi vihaisen katseen varomattomaan oriin, iski hampaansa lähestyvään jalkaan ja nousi vauhdilla ylös, niin, että Jerry oli selällään maassa. Diana ei epäröinyt, ei aikaillut vaan iski hampaansa kaulaan ja riuhtaisi voimalla, henkitorvi mukana tuhoutuen. Mielessään Diana kävi jokaisen kuoleman, jonka Jerry oli aiheuttanut, jokaisen selkäänpuukottaneen ystävän jonka Jerry oli manipuloinut ja Deimoksen, joka nyt selviäisi. Täynnä vihaa, katkeruutta ja raivoa tamma nousi pystyyn ja iski molemmat etukaviot juuri repäisemäänsä haavaan, osuen niskan nikamiin, ne rusahtaen. Seuraavaksi ote päästä ja kaikin voimin Diana riuhtaisi valkoisen pään irti. Hän ei aikonut jättää Jerryn elämiselle mitään mahdollisuuksia, ei sen jälkeen kun ori oli jo kerran kuolleista noussut elävien kirjoihin. Pää tippui maahan, mustat silmät ammottaen suurina. Diana peruutti pari askelta ja katsoi halveksunnalla ja raivonliekki edelleen rinnassaan päätöntä kehoa.
Deimos - Violence
"Sinunkaltaisesi pelkuri ei voittaisikaan kuin puolikuolleen", Deimos tuhahti halveksuen toisen monologin aikana. Jos Deimos pystyisi taistelemaan, Jerry olisi jo kuollut. Benin kuva käväisi friisin mielessä, mutta pakolla Deimos työnsi sen pois. Tuijottaessaan vihaisesti Jerryä, pelkoa näyttämättä, Deimos yritti keksiä mitä hit toa tekisi. Sitten Diana saapui paikalle, ja Deimoksenkin katse kiinnittyi tammaan. Ei ei, Diana häivy! Jerry kävisi tamman kimppuun. Friisiläinen parahti kivusta kun Jerry osui oksaan, saaden sen painumaan hiukan syvemmälle lihaksikkaaseen kaulaan. Irvistys kasvoillaan musta ori mulkoili Jerryä murhaavasti.
Deimos käytä kykyäsi. Deimoshan yritti kaikella sielunsa voimalla. Mutta mitään ei tapahtunut, sinisten silmien väri ei kirkastunut. Deimos ei kuullut levitaation kiljuntaa, ei tuntenut minkään kiertyvän sydämensä ympärille. Mikään ei pyrkinyt ulos orin kehosta. Kukaan ei vastannut. Deimos tajusi nopeasti ettei levitaatiota enää ollut. Piti keksiä jotain muuta. Onneksi friisiläinen ei ollut vielä aivan täysin puolustuskyvytön. Deimos heilautti etujalkaansa kohti Jerryn etujalkoja, aikeenaan saada Jerryn kavio pois kaulalta. Ehkä tuo saisi jopa kampattua valkoisen orin, mutta nyt oli tärkeintä saada Jerry edes vähän kauemmas oksasta.
11:19am 09-21-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo/Kayo
Kayo ei ollut vakavasti loukkaantunut. Carmilla ei ollut ehtinyt aiheuttaa kuin muutaman puremajälken ja mustelmia tuottavan potkun. Varsa empi hetken, ennen kuin vastasi.
"Kayo", pikkumusta esittäytyi sitten. Haxo oli noidattanut Coenin hyvää ideaa ja laskeutui makuulleen. Kayo lähti kiertämään Carmillaa, emon ruumiin yli oli hankala katsoa aikuisia.
"En minä ole ikinä syönyt mitään aikuisten juttuja", Kayo vastasi päistärikön sanoihin ja pysähtyi Carmillan viereen. Tuon katse kääntyi emoon.
"Hei", Haxo sanoi lempeästi, saaden varsan kääntämään katseensa pois inhottavasta näystä. "Onko sinulla hampaat?" Haxo kysyi hymyillen. Ymmärrettävästi kummankaan aikuisen hymy ei tarttunut varsaan, mutta Kayo nyökkäsi.
"Kutittaako niitä?" Haxo jatkoi.
"Välillä", Kayo vastasi lapojaan pienesti kohauttaen.
"Se vain tarkoittaa että ne kasvavat. Mutta aikuisten ruuan maistaminen voisi auttaa kutinaan. Mennäänkö etsimään jotain syötävää?", Haxo kysyi. Kayo vilkaisi taakseen korvat luimussa. Outoa ettei emo ollut sanonut mitään vastaan. Mutta kahden orin matkaan lähteminen ei tuntunut ollenkaan niin pahalta ajatukselta. Kayo käänsi katseensa takaisin orikaksikkoon. Jälleen uusi nyökkäys.
"Joo", varsa vastasi hiljaa. Haxo piti hymyn kasvoillaan, vaikka tuon katse käväisikin kuolleessa tammassa.
"Mennään sitten", knabbi sanoi rohkaisevasti ja nousi ylös.
Diana-Hermi
Syöksähdin laukakan, sydämeni takoen rintaani vasten. En saisi olla liian myöhässä, en vain saisi! Onneksi en ollut vaeltanut kauas ja kohta saavuin paikalle, kauhukseni nähden miten lähellä Jerry oli Deimosta. Jähmetyin paikoilleni kun näin valkoisen mustaharjaisen painajaiseni. Jerry oli nostanut katseensa Deimoksesta ja näytti yllättyneeltä minut nähdessään. Pian ilme muuttui kuitenkin voitonriemuiseksi.
"Kaksi kärpästä yhdellä iskulla" orin silmissä syntyi pahaaenteilevä liekki. Hän taisi ymmärtää miten kauhusta kankeana olinkaan, sillä ori samassa iski kavionsa Deimoksen kaulan lävistäneeseen oksaan(?). Kuvat Benistä ja Bettystä pyörivät mielessäni, nähden molemmat Deimoksen tilalla. Samassa mieleeni välähti.
"Deimos käytä kykyäsi!" onnistuin huutamaan ja otin askeleen lähemmäs, jolloin Jerry painoi oksan vierestä kaviollaan(?). Pysähdyin kuin seinään, tietäen Jerryn voivan iskeä kepin kokonaan kaulasta läpi jolloin Deimos olisi mennyttä.
Jerry-Hermi
"Deimos. Taisit törmätä taideteokseeni. Harmi, että ette olleetkaan niin läheisiä kuin olin uskonut. Ben parka, murskattuna kivien alle. Noh, ainakin saan nyt ihan itse rauhassa nauttia kun riistän henkesi pala palalta" nautiskelin tilanteesta täysin rinnoin, ihme etten kehrännyt kissan tavoin. Astelin orin toiselle puolelle, niin että tuo näkisi tyytyväisen virneen ja murhanhimoisen katseeni paremmin. Että ori tietäisi mikä hänen kohtalonsa olisi.
"Et taida olla hirveän hyvässä hapessa. Harmi etten ollut näkemässä miten joku lävisti sinut oksalla" olin edelleen kuitenkin valppaana, orihan voisi vielä olla sen verran voisimaan, että yrittäisi käyttää kykyään.
"No, otan kaiken ilon irti tästä loppuosuudesta" hymisin matalaan ääneen.
Coen-Hermi
Varsa osasi sentään puhua. Se oli hyvä, kommunikointi olisi helpompaa. Ikävästi pelokas ja epävarma varsa muistutti itseäni kipeiden tapahtumien hetkillä. Tämä pieni oli kuitenkin reilusti nuorempi, mutta myös onnekas eikä vaikuttanut omaavan kaltaistani kirousta. Katsahdin Haxoon rohkaisevasti, hyvin hän eteni.
"No niin, et ole enää yksin, me viemme sinut turvaan ja kaikki järjestyy. Haluatko kertoa nimesi?" lempeä ja ystävällinen hymy toivottavasti viesti selvästi varsalle, ettemme halunneet pahaa. Odotin, että varsa vastaisi ennen kuin jatkoin, oli vastaus myöntävä tai kieltävä. Samalla myös yritin tarkistaa, ettei varsa itse ollut vuotamassa kuiviin. Samalla asetuin makaamaan, etten vaikuttaisi niin uhkaavan isolta ja vilkaisin Haxoon, että tekisi niin myös.
"Mitäs sanot, jos lähdet meidän mukaan? Etsitään jotain herkullista syötävää matkalla. Mistäs sinä tykkäät?" tarkoitus oli saada pieni varsa ajattelemaan jotain muuta kuin emonsa liikkumatonta kehoa ja mahdollisia kauheuksia mitä siniset silmät olivat ehkä todistaneet.
Deimos - Violence
Friisi katsoi hetken kun Diana loittoni kauemmas, ennen kuin sulki silmänsä. Oli ärsyttävää olla tässä tilanteessa, mutta ei kai sitä muuta voinut kuin koittaa levätä. Deimos tunsi humahduksen uudelleen, mutta toisin kuin Deimos oli toivonut, se ei johtanut uneen tai tajuttomuuteen. Niinpä tietenkin, kipua oli sen verran paljon, ettei rentoutuksesta tullut oikein mitään. Deimos yritti vielä hetken, kunnes raotti silmiään turhautuneena ja kivusta ärtyneenä. Hieman hämmentyneenä friisi liikautti korviaan kun kuuli äänen takaansa. Kun tuttu haju iski tuon tajuntaan, mustan orin silmät rävähtivät auki. Deimos käänsi päätään mitä pystyi, korvat taittuen niskaan kiinni.
"JERRY?!" Deimos ärähti vihaisesti, jäinen katse naulittuna valkoiseen oriin.
Haxo/Kayo
Kayo otti askelen taaksepäin, kun myös tummempi aikuinen tuli lähemmäs. Sininen katse hypähteli aikuisesta toiseen, pelokkaana. Haxo huomasi Coenin katseen ja nyökkäsi pienesti, tietenkään varsaa ei voinut jättää.
"Meitä ei tarvitse pelätä. Haluamme vain auttaa", Haxo sanoi rauhallisesti epäluuloisen näköiselle varsalle.
"Jään mieluummin emon luo", Kayo vastasi tiukasti. Haxo käänsi korvansa taakse, surullisena. Varsa ei tainnut ymmärtää että tamma oli kuollut. Ei kai sitä voisi varsalle vain töksäyttää? Ei ainakaan nyt heti, tiedä miten varsa reagoisi.
"Äitisi ei ole ihan kunnossa... Haxo aloitti ja vilkaisi Coenia apua pyytäen. Kayon katse laskeutui Carmillaan, silmät kostuen taas. Kyllä Kayo sen ymmärsi, että jokin oli hullusti.
"Emosi ei voi nyt huolehtia sinusta, etkä sinä voi jäädä tänne itseksesikään, ethän?" Haxo kysyi varovasti. Kayo vilkaisi pimenevää metsää ja pudisti pienesti päätään, katse palaten Carmillaan.
11:17am 09-21-2023
Uuden VK tyhjennys
Jerry-hermi
En tiennyt minne olin ajatuksissani suunannut ja olinko alitajunnassani tiennyt mitä kohti olin matkannut, mutta vaikka Violencen haju pisti nenääni, sen mukana kulkenut mustan friisiläisen omaava haju toi murhanhimoisen hymyn huulilleni. Haistoin myös veren, eri kuin se joka koristi turpaani. Innostuin jo ajatuksesta ja syöksähdin laukkaan, valmiina hyökkäämään Violencen johtajan kimppuun. Minua kuitenkin odotti yllätys. Ori oli minuun seliinpäin, mutta myös makasi. Ja mikä nautinnollisinta, tuolla oli oksa kaulassa. Toivottavasti hän oli vielä hengissä, jotta saisin nauttia täysin rinnoin kun näkisin miten elämä virtaisi pois sinisista silmistä.
"Vihdoin" tyytyväinen matala hyminä pääsi suustani ja otin aikani kun hitaasti kävelin orin luokse.
Diana-Hermi
Katsoin Deimoksen suuntaan epäröiden. Oliko hyvä idea jättää häntä yksin?
"En mene kauas" lupasin ja ehdin ottaa jo ensimmäisen askeleen ennen kuin friisiläisen seuraavat sanat pysäyttivät minut. #Toivottavasti hän ei vain löydä sinua ensin# mietin mielessäni, mutta mitään vastaamatta poistuin paikalta. Katselin metsänpohjaa etsien kellertävää kukkaa isoilla lehdillä, poimulehteä. Se ei auttaisi kipuun välttämättä tehokkaasti, mutta auttaisi tyrehdyttämään verenvuodon. Kipuun etsin pajua, jota Deimos voisi pureskella. Pajua oli helpompi löytää, mutta poimulehdissä tuskin oli vielä kukkia, joten sen tunnistaminen olisi vaikeampaa, etenkin kun joutui loskalunta kuopimaan pois tieltä. Yllättävä tuulenpuuska käänsi korvani luimuun, se toi mukanaan hajun, jota en ensin meinannut tunnistaa, mutta tiesin olevan negatiivinen. Kun hajun omistajan kasvot välähtivät mieleeni, pääni säpsähti korkealle. Deimos. Deimos oli vaarassa.
erry-Hermi
Valkoinen turpani edelleen punertava verestä suunnistin kauemmas Violencesta. Olisi voinut kuvitella, että murhanhimoni olisi toistaiseksi tyydytetty, mutta halusin lisää. Halusin Deimoksen. Mustan friisiläisen siniset silmät mielessäni etenin ripeässä ravissa. En ollut tyhmä, tiesin etten pääsisi hengissä Violencen leiriin heidän johtajaansa tappamaan. Täytyisi siis etsiä korvike. Tai vielä parempi, löytäisin Dianan. Siinä oli toinen hevonen joka sai nosti verenpainettani ja toi silmiini pahaa lupaavan kiilteen. Suunitelmani Benin kanssa oli ikävästi epäonnistunut. Selvästi täytyisi hoitaa kaikki itse, että pääsisin tyydyttävään lopputulokseen.
Coen-Hermi
Hiljaista tosiaan. Liian hiljaista. Kevät oli lähestymässä, olisi luullut edes jonkun linnun laulavan, mutta yhtäkään nuottia ei kuulunut. Enää en voinut estää korviani kääntymästä taakse ja elottoman ruumiin nähdessäni ne liimaantuivat niskaan kiinni. Katsoin valppaana ympärilleni, mutta tekijää ei näkynyt. Kuka säälittävä kurjake oli tehnyt tämän? Parempi vain että oli poissa, mutta saatoin vain kuvitella kuinka kauhuissaan tamma oli ollut viimeisillä hetkillään. Pysyttelin itse taaempana ja annoin Haxon rauhassa tutkia runneltua ruhoa. Kylkiluutkin olivat näkyvästi murtuneet. Liike sai minut jännittämään lihaksiani, mutta sieltä paljastuikin yllätys. Varsa. Ilmeeni muuttui hetkessä haikeaksi, murhaaja oli ollut vielä raukkamaisempi kuin olin ensin ajatellut. Kuka voisi hyvällä omatunnolla tehdä varsasta orvon?
"Hei pikkuinen. Pystytkö puhumaan?" kysyin lempeällä äänellä, pää laskeutuen varsan tasolle ja rauhallisesti kävelin Haxon viereen. Vilkaisin pilkullista ystävääni merkitsevästi. Emme voisi jättää varsaa tähän.
Deimos – Violence
Miten niin hylätä kaikki ja lähteä? Ei Dianan olisi tarvinnut. Deimos ei ollenkaan ymmärtänyt tamman logiikkaa, mutta ei keskeyttänyt. Oli sitä paitsi mukava että Dianalla oli jokin toinenkin syy lähteä, kuin Deimos.
”Jos vain löydät jotain, olisin kiitollinen. Yritän levätä sillä aikaa, joten älä säikähdä, minä en tee kuolemaa vaan nukun”, friisi vastasi.
”Ja Diana, Jerry kyllä löytyy ja kuolee. Aion jatkaa sen pas kan etsimistä”, Deimos lupasi. Ei vain Dianan, vaan myös Benin takia. Olisi pitänyt uskoa Dianaa silloin kauan sitten. Jerryn tappamiseen olisi ollut niin monta mahdollisuutta. Sanojensa jälkeen friisi siirsi varovasti päätään mukavampaan asentoon. Tuo kuitenkin odottaisi että Diana lähtisi etsimään yrttejä, ennen kuin antaisi väsymykselle vallan.
Haxo – Hermi
”Lähdemme heti pois jos vastaan tulee jotain ikävää”, Haxo lupaili. Tuo lähti myös hajua kohti, varoen askeliaan ettei aiheuttaisi turhaa ääntä.
”Myönnän ettei se ole aina hyvä piirre”, Haxo naurahti toisen mainitessa Haxon uteliaisuuden. Montako kertaa Haxo oli vain tyhmyyttään joutunut tilanteisiin missä saattoi käydä huonosti? Aika monta kertaa. Veren haju voimistui hetki hetkeltä, Haxo pysähtyi välillä kuuntelemaan. Vern hajun alta ei oikein erottanut hevosten tai eläinten ominaistuoksuja.
”Ei kuulu ketään”, Haxo kommentoi, kun metsä pysyi hiljaisena. Jonkin matkaa vielä, ja ikävä näky tuli vastaan. Maassa makasi kuollut hevonen.
”Voi ei, taasko?” Haxo luimisti korviaan, ajatellessaan kuolleen olleen violencelaisten uhriksi joutunut. Ainakaan vammat eivät näyttäneet petojen hampaiden tekosilta, eikä peto hylkäisi saalista noin vain. Veri oli jo sen verran kuivunutta, että kuolemasta taisi olla jo aikaa. Haxo otti askelia lähemmäs, ja tunnisti hajun violencelaiseksi. Välillä näin päin, vaikka kuolema harmillista olikin. Onneksi tamma ei ollut tuttu. Sitten jokin liikahti ruumiin selän takana, ja sai Haxon valpastumaan. Oliko paikalla sittenkin jokin peto?
”Oh, oho”, Haxo sai sanottua, kun selän takaa nousi jaloilleen pienikokoinen musta varsa, joka tapitti ruumiin ylitse hermejä korvat luimussa, sanomatta mitään. Haxo luimisti korviaan ja vilkaisi Coenia. Tilanne alkoi selkeytyä, kuollut tamma taisi olla varsan emo.
Diana-Hermi
En tiennyt, oliko hyvä asia olla näkyvästi huolissaan Deimoksesta, mutta en voinut itselleni mitään. Olimme kuitenkin olleet hyvän aikaa kumppaneita, rakastuneita, joten täytyi antaa anteeksi. Kunhan friisi ei ajattelisi sen merkitsevän mitään suurempaa. Deimos vakuutteli pysyvänsä hengissä. Lupauksia, joista tiesin ettei ori voisi todellisuudessa paljoa asiaan vaikuttaa. Katseeni liukui silmistä keppiin Deimoksen kaulassa. Miksei Deimos voinut olla varovaisempi? Korvani nousivat yllättyneenä pystyyn Deimoksen mainitessa Benin. Puristava tunne palasi kurkkuuni nyt voimakkaampana, Benin eloton ruumis nojaamassa kehooni tuoreessa muistissa.
"Onneksi hän ehti tajuta mitä Jerry oli tehnyt. Että hän ei vihannut minua viimeisillä hetkillään..." haikea ilmeeni muuttui hitaasti vihaiseksi. Ei Deimoksen, vaan Jerryn takia. Sen kusipään takia jouduin jättämään kaiken taakseni, elämään yksin.
"Se kusipää ei vain kuole. Luulin jo kerran tappaneeni hänet, mutta ei, joten nyt minun pitää hylätä kaikki ja lähteä. Jos jonkun tässä pitäisi kuolla niin hänen. Se hevonen ei aiheuta mitään muuta kuin pahaa ja tuskaa. Hänen olisi pitänyt olla sen kallion alla musertumassa, ei Benin! Helvetin käärmeensikiö!" ärähdin, puhuen lähinnä itsekseni. Purkautumisen jälkeen suljin silmäni ja pudistin päätäni hitaasti.
"Minun olisi hyvä etsiä jotain lieventämään kipuasi" huokaisin ja katselin ympärilleni, miettien mistä lähistöltä olisi mahdollisuus löytää mitään auttavaa kasvia tai yrttiä.
Coen-Hermi
Haxo ei ollut kanssani samaa mieltä, niin kuin olin epäillytkin. Katsoin oria epäillen, miksikä tuo nyt halusi mennä sekottamaan meidät johonkin vaaralliseen. Jännittävät seikkailut eivät minua haitanneet, mutta tämä voisi johtaa kykyni purkautumiseen ja sitä en todella halunnut. Mutta vastaanväittäminen Haxon kanssa voisi johtaa väittelyyn. Väittelyt eivät päättyneet hyvin. Enkä halunnut missään nimessä satuttaa Haxoa. Joten kun vaihtoehtona oli joko ehkä satuttaa jotain tuntemattomia tai Haxoa, valitsin nuo tuntemattomat.
"Äh, hyvä on, jos noin kovasti tahdot. Emmeköhän selviä" yritin rohkaista itseänikin ja korvat pakotettuna pystyssä lumimisen sijaan suuntasin hajun suuntaan.
"Sinä todella olet erittäin utelias" kommentoin vielä jopa hymähtäen hu*****neesti. Jossain toisenlaisessa tilanteessa se olisi erittäin viehettävää ja puoleensavetävää. Ei ollut Haxon vika että minut oli kirottu.
11:15am 09-21-2023
Uuden VK tyhjennys
Irion – Aderlin
”En minäkään, mutta samassa uskossa minäkin olen. Siis että se tamma on ollut aiemmin hermi. Ehkä hän on vain sopinut hyvin joukkoon tai kiinnittänyt johtajan huomion ja selvinnyt sitten sillä”, Irion vastasi. Tuo kuunteli Varianan sanoja, ja nyökäytti päätään.
”Huono alue on varmasti yksi syy violencelaisten aggressiivisuuteen. Ainakin meillä liikkuu juttua että siellä nähdään ihan nälkää talvisin. Tietenkin nämäkin ovat vain huhupuheita, mutta ei kai jollain kuusenoksilla ja kaarnalla voi elää koko talvea. Lisäksi vuorilla taitaa olla kylmempi, ainakin korkeimmilla huipuilla näyttää olevan lunta joskus ihan ympäri vuoden”, Irion pohti. Olisi kiinnostavaa tietää enemmän.
”Olen kuullut myös juttua että alun perin violence oli vain joukko äkäisiä hermejä, jotka ajettiin vuorille, ja lauma olisi saanut siitä alkunsa. Mukaan tuli lisää hylkiöitä, jotka jäivät huonolle reviirille”, Irion huomasi lisätä.
”Ranta vetää yllättävän paljon väkeä. Jopa hermejä, ottaen huomioon kuinka vaikea sinne on päästä. Violencelaisia siellä näkee varsinkin kesällä, hyvin yleinen paikka yhteentörmäyksille. Ja tietenkin he tulevat kyselemättä. Ranta ei oikeastaan ole hirveän tärkeä alue, mutta vahdimme tarkemmin metsää sen reunalla. Jokin rannassa kuitenkin tuntuu vetävän hevosia puoleensa”, Irion vastasi.
”Itse en erikoisemmin välitä rannasta. Merivettä ei voi juoda, eikä rannalla kasva oikein mitään syötävää. Jotkut tykkäävät viettää siellä aikaa varsinkin helteillä, mutta minusta se on ajanhukkaa. Miksi tahallaan läkähdyttää itsensä kuumuuteen?” Irion tuhahti loppuun
Haxo – Hermi
Toisen vastaus sai Haxon luimistamaan hieman korviaan. Siinä missä veren haju oli herättänyt ysalaisen uteliaisuuden, Coen näytti olevan järkevä ja haluavan vältellä hajun lähdettä. Jos siellä oli tappelu, Haxo halusi tietää ketkä olivat tapelleet. Saattaisi jolla tärkeää tietoa.
”Käydään vilkaisemassa”, Haxo houkutteli.
”Mennään varovasti, ei meitä huomata. Jos siellä on peto, me emme enää kiinnosta sitä, sehän on jo saanut ateriansa.
”Ja jos siellä on joidenkin välinen tappelu, näillä jaloilla pääsemme helposti karkuun. Ja tuskin heitä edes kiinnostaa kaksi ulkopuolista hermiä”, Haxo jatkoi houkuttelua. Tuo kuitenkin ymmärsi että violencelaisten uhka oli suuri, eikä laumahevosia kiinnostanut ketä he tappaisivat. Mutta Haxo oli varma että he pääsisivät ikävää tilannetta karkuun. Eikö Coenilla ollut yhtään seikkailumieltä? Eikö pieni jännitys ollut vain hauskaa?
Deimos – Violence
Dianan huoli herätti toivoa. Toivoa saada tamma takaisin. Ainakin Deimos uskotteli kovasti itselleen, että Diana auttoi musta oria muustakin syystä kuin vain velvollisuudentunnostaan. Tammasta huokuva olotila tuntui kuitenkin pahalta. Sen, ja Benin mainitsemisen takia, Deimoksen korvat kääntyivät pakostakin taaksepäin.
”En minä kuole”, Deimos sanoi niin vakuuttavasti kuin osasi. ”Tarvitsen vain vähän lepoa, ja voimme jatkaa matkaa”, tuo lisäsi. Kuolla friisiläinen ei aikonut, sehän tarkoittaisi että ne laumakaakit olisivat voittaneet. Deimos mietti hetken jatkaisiko, Benistä puhuminen ei välttämättä olisi viisasta. Ei Deimoksen itsensä tai Dianankaan kannalta.
”Oli hyvä että olit Benin kanssa. Ettei hänen tarvinnut kuolla yksin”, Deimos sanoi kuitenkin. Ajatus oli lohdullinen, että Benin seurassa oli ollut joku tuttu ruunikon viimeisillä hetkillä.
Coen-Hermi
Miten Haxo oli onnistunut nii monene kyvyllisen kohtaamaan, kun itse en ketään ainakaan tietoisesti? Voisiko jollain ystävälläni olla kykyjä, mutta piilotti ne niin kuin minä? Mahdollista. Pikainen hymy kävi kasvoillani, mielessäni todeten etten käyttänyt kykyäni mihinkään. Hyvään sitä ei voinut käyttää. En kuitenkaan ehtinyt vastata, ennen kuin ikävä rautainen haju pisti nenään. Verta. Vilkaisin Haxoon, pilkkuturkki oli huomannut saman. Nyökkäsin, korvat liimaantuen niskaan.
"Ehkä meidän kannattaisi vaihtaa suuntaan. Jos siellä on tappelu, emme halua sekaantua" mutisin. Tämä ei auttanut positiivisuuden kanssa. Ei todellakaan. Haxo vaikutti kuitenkin siltä, että halusi mennä tarkistamaan tilanteen(?). Helvetti. Vastassa voisi myös olla ongelmissa oleva hermi tai peto saaliinsa kanssa. Ei mitään hyvää kuitenkaan. Ei mitään mihin minä halusin sekaantua varsinkin nyt, kun kykyni oli herännyt vuosia kestäneestä horroksesta.
Diana-Hermi
Etenimme hitaasti Deimoksen tahtiin. Orin kunto huolestutti ja se vei ajatukseni pois omista vaihtoehdoistani. Mitä jos hän ei selviäisi nytkään? Oksa ei ehkä ollut osunut mihinkään kriittiseen, mutta noin iso haava oli edelleen hengenvaarallinen, jos se ei saisi hoitoa. Jos ei verenvuodon vuoksi, niin tulehtumisen takia. Korvani liimantuivat niskaan kiinni, kun Deimoksen takajalat pettivät alta. Autoin friisiläisen hitaasti maahan ja sitten käänsin katseeni pois päin orista hetkeksi, jotta saisin itseni aisoihin. En halunnut ajatella mahdollisuutta, että tämä todella olisi Deimoksen loppu. Nyt kun en enää keskittynyt itseni ja tunteitteni suojelemiseen, palasi puristava tunne, sama tunne jonka tunsin kun tajusin Heron aikovan tappaa Deimoksen.
"Olisit voinut kuolla" kuiskaisin hiljaa, enkä edelleenkään katsonut Deimoksen suuntaan. Jos Deimos minut kuuli, äänestäni huomaisi huoleni ja lievän epäuskon. Puristin silmäni tiukasti kiinni, hengitin syvään ja vihdoin kohtasin sinisen katseen.
"Et voi kuolla, et nyt kun päätin pelastaa henkesi. Lupaa ettet kuole, et siihen, et viereeni niin kuin Ben teki" sanoin vakavana, ääneni väristen vasta kun mainitsin Benin nimen. En kestäisi toisia samanlaisia hyvästejä.
Deimos - Violence
Dianan asettaessa kaulansa vasten Deimoksen kaulaa, friisi sulki hetkeksi silmänsä. Tamman läheisyys tuntui kivunkin keskeltä hyvältä. Varovasti Deimos rentoutti kaulaansa, jolloin kivun pahin terä helpottui hieman.
"On", oli lyhyt vastaus. Dianan tarjoama tuki tuntui tarpeeksi vahvalta, mutta ottamatta askeltakaan Deimos tiesi ettei jaksaisi kauaa. Mutta oli yritettävä.
"Mennään", Deimos sanoo sitten ja otti ensimmäisen lyhyen askelen. Keho antoi vastalauseita, mutta niistä huolimatta hidas matka alkoi. Kivun viedessä huomion, Deimos ei ollut erityisemmin juttutuulella, ainakin Diana saisi aikaa miettiä. Kaksikko kulki jonkin aikaa, tuskin edes kovin pitkää matkaa, kun Deimos pysähtyi.
"En taida jaksaa pidemmälle", jo puhuessaan uupuneella äänellään, friisiläisen takajalat alkoivat antaa periksi ja laskivat orin istuvaan asentoon. Väsymys tuntui raskaana viittana, joka painoi kohti maata. Diana pystyisi ainakin pehmittämään pään laskeutumista, Deimoksen vajotessa taas makuulleen. Deimos kallisti kehonsa toiselle kyljelleen, vastakkaiselle missä oksa oli, ettei kaulan paino liikuttaisi sitä. Tuo sulki silmänsä aivan hetkeksi, ja tunsi heti humahduksen, kun väsymys yritti vetää mukaansa. Deimos kuitenkin avasin silmänsä ja käänsi katseensa Dianaan. He eivät olleet päässeet hurjan kauas, mutta ainakaan he eivät olleet enää ruumiiden välittömässä läheisyydessä.
11:13am 09-21-2023
Uuden VK tyhjennys
Haxo - Hermi
"Noo se riippuu kyvyn käyttäjästä. Mutta kyvyt eivät enää yllätä tai ole outoja", Haxo vastasi. Coenin seuraavat sanat saivat Haxon ihan naurahtamaan.
"En tietenkään pelkää. Et sinä käytä kykyäsi pahaan", Haxo vastasi hymyillen. Ihan vain sanojaan vahvistaakseen Haxo käveli lähemmäs ja meinasi koskea toiseen. Haxo kuitenkin seisahtui kun tuuli toi ikävän hajun tuon sieraimiin. Verta. Heikko haju kylläkin, taisi jolla jonkin matkan päässä.
"Haistatko tuon?" Haxo kysyi Coenilta ja vilkaisi hajun suuntaan. Pitäisikö käydä katsomassa mikä siellä oli?
Kayo – Violence
Emonsa potkun seurauksena Kayo makasi maassa, kun vieras ori tuli paikalle. Kuka tuo oli? Ei selvästikään kukaan kiva, kun hermiori hyökkäsikin yllättäen Carmillan kimppuun. Carmilla ei kuollut nopeasti, ja pelosta jähmettyneenä varsa joutui kuuntelemaan tappelua ja emon tuskan parahduksia. Kun hermi oli viimein valmis, kääntyi tuon katse mustaan varsaan. Päänsä tiukasti maata vasten painaneena Kayo tärisi silmin nähden, ja uskoi orin tulevan tekemään saman myös Kayolle. Jokainen vaisto käski varsaa pakenemaan, mutta ei Kayo uskaltanut. Eikä varsa olisi päässytkään karkuun, vaikka olisi yrittänyt. Lyhyt katseiden kohtaaminen kuitenkin päättyi, kun valkoinen ori kääntyi, ja poistui. Ehkä toinen luuli varsan olevan jo niin loukkaantunut että tuo kuolisi, tai sitten säälittävän kakaran tappaminen ei vain kiinnostanut. Kayo lojui jonkin aikaa paikoillaan, mutta varmistuttuaan siitä että vieras ori oli todella lähtenyt, nousi varsa ylös, ja käveli tärisevin jaloin emon luo. Carmilla makasi selkä tännepäin, joten Kayo ei heti nähnyt tamman revittyä ja murjottua kehoa kokonaisuudessaan. Kiertäessään emon kasvojen puolelle, varsa seisahtui järkytyksestä. Sitten Carmilla liikahti, mikä sai varsan perääntymään muutaman askelen säikähdyksestä. Carmilla käänsi päätään varsaansa kohti, ja yritti puhua. Auki revityllä kurkulla se ei onnistunut. Kayo tuijotti emon kasvoja, kunnes niiden ilme muuttui tyhjäksi ja Carmilla lopetti liikkumisen. Vaikka Kayo ei ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, nousivat kyyneleet silti tuon silmiin.
”Äiti?” Kayo kysyi neuvottomana. Emo haisi vereltä ja näytti oudolta. Ruumiiseen koskeminen pelotti liikaa, joten varsa nappasi kasvavien hampaidensa väliin jouhisuortuvan ja yritti harjasta vetämällä saada emon reagoimaan. Tietenkään Carmilla ei edes räpäyttänyt auki jääneitä silmiään. Miksi emo oli tuollainen? Kyynelet poskille valuen, Kayo vilkaisi pimenevää metsää ympärillään, ja se sai tuon luimistamaan korviaan enemmän. Kayo ei tiennyt mitä tehdä, eikä uskaltanut lähteä minnekään. Joten varsa jäi emon vierelle. Tuo kiersi takaisin selkäpuolelle, jottei Kayon tarvitsisi katsoa haavoja, ja kävi makuulleen viilenevän ruumiin viereen.
erry-Hermi
Olin yrittänyt päästä kauas Violencesta epäonnistuneen tappoyrityksen jälkeen, mutta palaavat soturit pilasivat suunnitelmani ja jouduin matkaamaan kohti pohjoista etelän sijaan, etten jäisi kiinni. Olin ylipäätään varonut näkemästä muita hevosia, mikä oli johtanut risteäviin kävelyreitteihin ja sekasotkuiseen matkaamiseen. Olin väsynyt, ärsyyntynyt, ja kevään loskapas ka ei helpottanut oloani. Korvat niskassa kiinni matkasin, kun kuulin jälleen jonkun raivostuttavan ämmän huutavan. Helvetti sentään. Yritin jälleen mennä toiseen suuntaan, mutta Violencen tuore haju tuli sieltä suunnasta. Mielummin kohtasin jonkun äkkipikaisen, helposti hoideltavan tamman kuin Violencen partion. Ei kun takaisin. Saisinpahan johonkin purettua huonoa oloani. Kyrpiintyneenä siis suuntasin äänen suuntaan, yllätyksekseni edessäni seisoen hakattu varsa, mahdollisesti kuollut ja yhtä yllättyneen näköinen tamma. Ajatuksena oli ensin vähän leikkiä toisella, mutta tunnistin ikävästi kasvot. Violencen leiristä. Violencen katku myös leijui tammasta, sytyttäen murhanhimoni hetkessä. Ilkeä virne nousi kasvoilleni. Tästä tulisi hauskaa.
"Kuka helvetti sinä olet?" Tamma ärähti ja kääntyi suuntaani.
"Tuomiopäiväsi" tuhahdin omahyväisesti ja syöksähdin kohti tammaa, aikoinani tappaa. Violencelainen yritti väistää, mutta oli liian hidas tai tyhmä. Hän yritti taistella vastaan, yritti pysyä hengissä, mutta turhaan. Mielessäni pyöri kuva Deimoksesta, kuvitellen miten nauttisin orin tappamisesta. Niinpä käytin nyt hyväkseni kovaäänistä ämmää ja päätin toteuttaa kaikki murhafantasiani Deimoksesta tätä tammaa kohtaan.
Diana-Hermi
Deimoksen luetteloa kuunnellessa huokaisin syvään, tästä tulisi hidas matka. Violenceen kestäisi hetki matkata normaalillakin vauhdilla, rikkinäisellä kyljellä sitäkin kauemmin. Mutta ei auttanut muu. Parhaani mukaan yritin tukea ja auttaa, ja kun ori vihdoin oli pystyssä asetin kaulani tuon oman alle tukemaan, ettei hänen tarvitsisi käyttää kaulansa lihaksia, jotka oksa oli lävistänyt. Pysyin paikallani ja päätin odottaa, että ori itse lähtisi liikkeelle.
"Onko tämä hyvä?" huolehdin. Samalla kävin läpi mitä Deimos oli sanonut ja miten hän oli ne sanonut. Siihen jo uskalsin luottaa, että ori ei pystyisi juuri nyt minua tappaamaan tai edes hyökkäämään kunnolla. Eikä sanojensa mukaan edes halunnut. Jos levitaatio todella oli poissa, mitä se edes tarkoitti? Kuinka paljon Deimoksen teoista oli todella johtunut kyvyn vaikutuksesta ja kuinka paljon oli orin omia päätöksiä? En voinut kysyä, hän ei todennäköisesti kertoisi totuutta jos vastaus oli jotain mitä en halunnut kuulla. Ja jos Deimos todella puhui totta. Jos hän vihdoin todella aikoi minun päättää itse mitä tekisin, mitä se tarkoittaisi? Mitä minä itse tunsin? Olin niin pitkään keskittynyt vain pysymään erossa Deimoksesta, harkitsemattakaan että levitaatio saattaisi häpyä tai Deimos saattaisi muuttua ja ymmärtää, etten uskonut koskaan joutuvani tähän tilanteeseen. Mahdollisuuteen palata entiseen.
Coen-Hermi
Kaikilla johtajilla oli kyvyt? Niidenkö avulla he nousivat johtajiksi? Ei sillä, se ei minuun niinkään vaikuttanut, Elainea lukuun ottamatta en hirveämmin sekaantunut laumalaisten elämään. Uutta informaatiota oli myös kyvyllisten määrä. Olisin ymmärtänyt ehkä pari tai muutama minun lisäkseni, mutta monia? Ehkä en ollutkaan niin yksin tässä maailmassa kuin olin uskonut. Mutta ymmärsin myös, jos muiden kyvyt muistuttivat omaani. Kuka haluaisi käyttää niin inhottavaa voimaa? Violencen johtaja ehkä, ja pari pahaa omenaa, mutta muuten moni saattoi itseni tavoin vältellä sen käyttöä.
"Enpä olisi uskonut. Ja sinä todella olet tottunut niihin? Et enää pelkää kykyjä?" kysyin, nyt hieman innostuen, että todella pystyin puhumaan jonkun kanssa asiasta.
"Voimme toki puhua jostain muustakin. Tämä vain on... erikoista. Olen kiitollinen, miten hyvin suhtaudut kykyyni, etkä pelkää minua" päätin todeta asia ihan ääneen, myöntäen miten kovasti arvostin Haxon käytöstä. Tähän mennessä muut olivat vain pelänneet minua, katsoneet kauhulla kun olin käyttänyt voimiani. Emoani lukuunottamatta. Hän oli ollut ainoa, joka yritti ymmärtää ja rakasti minua silti...#Positiivist# muistutin itseäni ja keskityin Haxon positiiviseen reaktioon. Kiitollinen hymy koristi kasvojani.
Variana-Hermi
Mietin Dianaa, Violencen johtajan entistä kumppania. Ehkä tuo oli sen takia kiinittänyt friisiläisen huomion, oli niin erilainen kuin muut Violencesta. Jaharkin oli joskus todennut, että Tichon ulkopuolella Dianan erikoinen väri voisi olla ominaisuus, joka herätti orien kiinostuksen. Erikoisuus saattoi siis joko herättää mielenkiintoa tai inhoa. Violencessa nähtävästi molempia.
"Violencen johtajan entinen kumppani ymmärtääkseni on entinen hermi, mutta en tiedä miten hän oli sinne päätynyt" tokaisin väliin, kun Irion mietti Violenceen pyrkineitä hermejä.
"Enkä ihmettelisi vaikka he haluaisivatkin tapella ihan vain omaksi huvikseen. Kaikki mitä olen heistä kuullut, viittaavat siihen. Sitä paitsi mitä he puollustavat? Havumetsää ja kylmiä vuoria? Tichossa on paljon enemmän ruokaa ja mukavammat lämpötilat. Aderlinikin vaikuttaa reilusti paremmalta paikalta asua kuin Violencen itäiset kallioiset maastot. Kuka edes haluaisi mennä sinne asumaan?" tuhahdin, Violence todella oli vetänyt lyhimmän oljenkorren ympäristön suhteen.
"Yrittävätkö he muuten koskaan rannalle tunkeutua kyselemättä? En itse kyllä päästäisi sellaisen tekosyyn voimin Violencelaisia kulkemaan laumani reviirillä. Vaatisin, että joku vahtisi heitä jatkuvasti" mietiskelin.
Messages: 31 until 45 of 1143.
Number of pages: 77 Newer12[3]4567Older