« Back to website

5:46pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Diana-Hermi

Seurasin parivaljakkoa kuusen oksien taakse, Deimoshan oli oikeasti nähnyt vaivaa. Ja ilman kykyä vieläpä. Katsoin Deimoksen laskemaa ruokaa epäröiden. Pitäisikö syödä? Vaikkei tehnyt mieli, se olisi merkki Deimokselle että minulla oli jo parempi olo. Oliko minulla? Ei. Mutta minulla oli muuta mietittävää, joten oloni oli rauhallisempi, mukavampi. Niinpä otin Deimoksesta mallia ja otin pienen tupon heinää ja asetuin makaamaan. En kuitenkaan ihan Deimoksen vieree, en halunnut että Kayo ahdistuisi taas minun ja Deimoksen lähesyydestä.
"Tämähän on oikein hieno" kehuin katsellen ympärilleni. Lopuksi katseeni laskeutui heiniin edessäni ja otin muutaman suuhun. Heinä oli onneksi erittäin neutraalin makuista, sitä oli helppo syödä.
"Noh mitä mieltä olet ollut aikuisten ruuasta Kayo?" kysyin ystävällisen hymyn kerä. Aurinko laski laskemistaan ja kohta tarkkasilmäinen saattoikin jo nähdä hentoa hehkumista silmieni ympärillä.

Coen-Hermi

Olin juuri nielemässä palaa ruuasta, kun Haxo lopetti puheensa ilkikuriseen myhäilyyn, selviä taka-ajatuksia mukana. Jouduin hetken yskimään väärään kurkkuun tunekutunutta palaa.
"Tätä menoahan minulle iskee kramppi" naurahdin kun vihdoin yskiminen alkoi helpottaa. Join pari kulausta vettä ennen kuin jatkoin.
"Ei sillä, kramppi on sen arvoista. Mutta sinä et kyllä helpota syömistäni yhtään" leikkimielisesti toruin Haxoa ja hännälläni roiskutin vähän vettä toisen päälle.
"Minne suuntaan olet sitten tästä lähdössä?" kysyin, väistäen jos Haxo ajatteli kostaa.

Haxo – Hermi

Nicon nimi kuulosti tutulta, tosin kyseessä oli melko yleinen nimi. Luulisi että tuollainen heppu jäisi mieleen, joten ehkä Haxo mietti jotain toista samannimistä.
”Meidän salaisessa paikassamme”, Haxo toisi virnistäen.
”Se kuulostaa hyvältä”, knabbi naurahti.
”Nähdään huomenna. Mutta syödään nyt kumminkin ensin. Ja ei sitä tiedä jos tarvitset vähän lisälämmittelyä”, Haxo myhäili ilkikurisesti, ennen kuin nappasi uuden lumpeen. Hehe, saisikohan Coen ikinä syötyä aamupalaansa.

Deimos – Violence

”Eikä sinun tarvitse nukkua luolissa jos et halua”, Deimos lupasi Dianan sanojen perään.
”Jeii”, varsa sanoi tyytyväisesti. Deimoksen katse kohtasi Dianan. Tuon teki mieli tentata varsalta lisää, mutta nyt ei varmasti ollut hyvä hetki. Kayo oli väsynyt, ja aihe saattaisi herättää varsan kyvyn jälleen kerran. Oli parempi saada varsa nukkumaan ja jutella vaikka huomenna.
”Noiden kuusien takana. Ota Kayo harjasta kiinni ja sulje silmät hetkeksi”, Deimos ohjeisti, ettei oksat raapisi varsaa silmiin, tai tönäisisi varsaa niin helposti alas selästä. Ori lähti kävelemää kuusenoksien läpi, ja varsa pysyi hyvin mukana.
”Joko saa avata?” Kayo kysyi harjaa suussaan, vielä senkin jälkeen kun Deimos oli pysähtynyt pienelle aukealle. Deimos hymähti huv ittuneena.
”Saat. Ja saat myös tulla alas”, Deimos sanoi, kumartaen sitten eteenpäin, jotta Kayo pystyi hyppäämään alas. Deimos laski samalla ruuat maahan.
”Onko nälkä? Ehdit varmaan syödä vähän, ennen kuin on tarpeeksi hämärää”, Deimos ehdotti.
”Okei”, aukean toiselle laidalle ehtinyt varsa kääntyi ympäri ja alkoi avata heinäkääröä, ennen kuin alkoi syödä hieman kömpelöllä tekniikallaan. Deimos nappasi pienen kasan itselleen ja kävi jo makuulleen pedille. Hämärään ei olisi enää kauaa.

Diana-Hermi

Väläytin Deimokselle pikaisen hymyn takaisin ja lähdin kulkemaan friisiläisen vierellä. Minua aluksi huvitti Kayon ihmettely, mutta ilmeeni vakavoitui, kun kävi nuoren varsan kyselyn syy. Miksi Carmilla ei antanut varsansa nukkua pedillä? Niinkö itsekäs hän oli? Nopeasti kuitenkin korvani nousivat pystyyn ja hymy koristi kasvojani.
"No nyt saat nukkua ihan sinua varten tehdyllä pedillä isäsi kanssa" sanoin, Kayon ei tarvitsisi pelätä joutuvansa taas nukkua kylmällä lattialla. Ei ihme ettei varsa halunnut nukkua luolissa. Kun katseeni kuitenkin siirtyi Deimokseen, välähti niissä pikaisesti huoli. Toivottavasti Kayolle ei jäänyt elinikäisiä traumoja moisesta kohtelusta.

Deimos – Violence

”Kyllä sinä maltat. Sinne ei ole pitkä matka. Tein pedinkin sinulle valmiiksi”, Deimos sanoi rennosti varsalle ja lähti jo kävelemään eteenpäin. Orin katse kuitenkin kävi Dianassa pienen hymyn kera. Tamma oli tervetullut mukaan.
”Ai pedinkö?” Kayon hämmästynyt ääni sai Deimoksen vilkaisemaan taas selkänsä puoleen.
”Niin? Tiedätkö mikä peti on?” Deimos kysyi olettaen varsan ihmettelevän taas jotain uutta sanaa.
”Tiedän, se on paikka jossa voi nukkua”, varsa sanoi ylpeästi kun tiesi jotain. Kayo kuitenkin jatkoi,
”Se vaan kun minä en ole ikinä nukkunut sellaisella”, varsa sanoi.
”Tarkoitat ettei sinulla ole ollut sellaista ihan omaa?” Deimos kysyi hieman hämmentyneenä. Kayo kuitenkin pudisti varmana päätään.
”Ei, kun emon luona oli vain yksi. Minä en nukkunut siinä”, Kayo kertoi. Deimos luimisti korviaan.
”Missä sinä sitten nukuit?” Ori kysyi, uskoen varsan edelleen puhuvan höpöjä.
”Lattialla, joskus nurkassa”, Kayo sanoi itsestäänselvyyden.

Diana-Hermi

Deimos ja Kayo oli helppo löytää puheensorinan avulla. Paikalle saavuttuani sain nähdä hauskan ilmiön, Kayo matkusti Deimoksen päällä. Taisi koko päiväinen leikkiminen väsyttää.
"No hei, senhän takia minä tänne tulinkin" naurahdin Kayon innokkuudelle.
"Vähän aikaa vielä, että tulee hämärämpää, niin ne erottuvat paremmin. Maltatko siis vielä ihan hetken odottaa? Voin saattaa teidät sinne minne ikinä olettekaan menossa?" kysyin ja nyt katseeni laskeutui Deimokseen. Oliko tuo edelleen loukkaantunut, vai sainko liittyä seuraan? En edelleenkään tiennyt mitä hänen päässään oli liikkunut, mutta niin kuin olin jo todennut monesti, en jaksanut nyt tapella. Enkä varsinkaan Kayon edessä halunnut.

Coen-Hermi

"Useamman. Siinä mielessä hän ei ole hirveän kiva, täytyy myöntää. Mutta hauskaa seuraa jos et halua olla läheisesti hänen kanssaan" hymähdin hu*****neesti loppuun. Nico tosin ei koskaan valehdellut tammoille. Tammat eivät vaan taineet tajuta, ettei Nico koskaan luvannut että he olivat ainoita tai että suhde kestäisi pitempään. Tai näin ainakin ori itse oli aina väittänyt. Aihe siirtyi aikatauluihimme ja pitkän ajatuksenjuoksun myötä Haxo totesi, että tänään oli järkevintä lähteä.
"Tarkoitus oli nähdä vasta ylihuomenna, mutta voisin yrittää nähdä hänet jo tänään. Mutta huominen käy joka tapauksessa, onnistun tai en. Meidän salaisessa paikassamme?" varmistin vielä, lapsekkaan salamyhkäisesti kysyen

5:39pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Haxo – Hermi

”Oijoi, montakohan sydäntä hän on jo särkenyt?” Haxo sanoi rennosti, vaikka miettikin asiaa tosissaan. Tuskin jokainen tamma oli aivan samaa mieltä pikasuhteesta. Toki jos säännöt sanoi selväksi heti alkuun, niin ehkä kaikki meni hyvin. Haxon ilme muuttui mietteliääksi kun Coen kysyi tuon ”kavereista”.
”Ei se ole kiveen hakattua. Mutta toki jos lähden jo tänään, minulla olisi enemmän aikaa etsiä hänet ja vaihtaa kuulumisia”, Haxo sanoi pohdiskellen. Tuo saattaisi tarvita lisäaikaa. Entä jos ilmi tulisi jotain tietoa mikä pitäisi kiidättää toiselle puolelle saarta heti? Tai jokin viesti mikä kaikkien olisi hyvä saada tietoonsa?
”Itseasiassa se voisi olla ihan järkevää. Miten sinulla olikaan? Jos näemme huomenna tai jotenkin sillain?” Haxo ehdotti.

Deimos – Violence

”Okei, tästä ei tule mitään. Hyppää kyytiin”, Deimos käski, kun matka tuntui vain hidastuvan. Kayo ei jaksanut nostella jalkojaan kivien ja mättäiden yli, vaan näytti siltä että tuon jaloissa olisi ollut painot.
”Oikeastiko?” Varsa ihmetteli, kun Deimos kävi makuulleen.
”Joo joo, muuten emme ole ikinä perillä. Nouse vaikka tuolle kivelle ja siitä selkään”, Deimos kannusti. Kayo kiipesi matalan kiven päälle, jolloin Deimoksen selkä ei ollut niin korkealla. Vaikka kyllä varsa olisi päässyt ilman korokettakin, ilman väsymystä siis.
”Niinku miten?” Kayo ihmetteli ja laski etupolvensa Deimoksen selälle, ja luisui sitten hitaasti mustaa kylkeä pitkin maahan. Deimos ei voinut olla naurahtamatta varsan touhuille. Kayo näytti innostuvan isän reaktiosta ja oli jo kiipeämässä uudelleen kivelle.
”Hei ei, minä en ole liukumäki. Käänny nokka samaan suuntaan kuin minulla. Mene siihen sään päälle”, Deimos puuttui ennen kuin varsa keksisi kokeilla samaa uudelleen.
”Mikä se sää on?” Kayo kysyi.
”Säkä. Se on se luinen patti selässä. Sinullakin on sellainen”, Deimos vastasi.
”Onko?” Varsan pää kääntyi mutkalle kun Kayo yritti nähdä oman säkänsä. Ja varsan huomio oli muualla.
”Kayo”, Deimos kutsui kärsimättömästi.
”Joo joo”, varsa vastasi ja laskeutui varovasti mustalle selälle, etujalat sään molemmin puolin. Deimoksen ohjeistuksella Kayo nappasi harjasta kiinni ja pysyi selässä kun Deimos nousi ylös. Kayo sylkäisi jouhitupon suusta.
”Heiii, sinulla on valkoisia karvoja”, Kayo sanoi yllättäen. Mitä, eikä ollut?!
”Valehtelet”, Deimos käänsi katseensa äkisti varsaan.
”Enkä, katso”, varsa vakuutteli. Deimos tunsi nykäísyn harjassa kun Kayo repi irti muutaman jouhen ja pudotti ne orin lavan vierestä. Tosiaan, ilmassa leijailevista jouhista yksi oli tyvestä pätkän verran hopeanharmaa. Joko sai aloittaa ikäkriisin?
”Sinä aiheutat minulle harmaita hiuksia”, Deimos hymähti ja käänsi katseensa eteenpäin.
”Mitä tuo tarkoittaa?” Kayo luimisti korviaan hämmentyneenä.
”Se ummm.. Kun joku on.. ei mitään, se on vain sanonta”, Deimos pudisti päätään, turha varsalle oli selittää.
”Muutanko minä väriä?” varsa kysyi jo seuraavaa kysymystä. Huokaus, varsan piti olla väsynyt. Friisi ei ehtinyt vastaamaan, kun kaksikko kuuli askelia. Molemmat käänsivät katseensa taaksepäin, Deimos tosin luimistaen, Kayo pystyyn nostaen. Oreista aikuisempi kuitenkin rentoutti eleensä kun tulija olikin Diana.(?)
”Ne silmät! Saanko nähdä ne?” Kayo muisti äkkiä mistä aiemmin oltiin puhuttu ja innoissaan Kayon katse hyppi valkoisen ja mustan aikuisen välillä.
”Varo ettet tipu”, Deimos muistutti, vaikka se ei paljoa varsan intoa näyttänyt hillitsevän.

Coen-hermi

Seurasin Haxon perässä veteen, pitäen katseeni nyt kiltisti toisen kasvoissa tai vedessä. Tosin en muutenkaan olisi hetkeen valmis uuteen kierrokseen, mutta kyllähän sitä muutakin saattoi innostua tekemään. Nyt täytyisi keskittyä syömiseen. Ruokaa, että eläisi ja olisi energiaa hengailla Haxon kanssa. Pilkkuturkin kommentti sai minut naurahtamaan, niin saattoi hyvinkin olla.
"En ainakaan ole kuullut kavereitteni innostuvan noin tiheään tahtiin huvittelemaan. Tosin kaikki eivät puhu niistä hommista avoimesti, ihan ymmärrettävää. Mutta yks kaverini Nico. Olen varma, että hänellä on uusi tamma joka viikko. Vähintään joka toinen viikko. En tiedä miten hän ei ole jo käynyt kaikkia saaren tammoja läpi" nauroin ja otin vastaan Haxon tarjoaman lumpeen. Vetistä, mutta oikein hyvää, mukava rasahdus suussa, kun varsi katkesi hampaiden välissä. Juuren jätin kuitenkin syömättä, niihin kerääntynyt muta ei houkutellut. Muuten etenkin kuivan talviruuan jälkeen lumme maistui hyvältä.
"Unohdin jo, pitikö sinun tänään vai huomenna tavata sitä kaveriasi? Mietin omia menojani, voisin yrittää järjestää ne niin, että aikataulumme menisi yhteen" selitin ja nappasin nyt itsenäisesti ruokaa veden alta.

Diana-Hermi

Kun olin saanut pahimman nälän voitettua, aioin palata leiriin. Ennen kuin ehdin solaan asti Frank kuitenkin saapui paikalle.
"Aa hei, kukas se siinä! Ootkos nähnyt Jennyä missään?" Ori kysyi iloiseen sävyyn, joskin hymy taantui nähdessään etten itse ollut hirveän iloisella päällä.
"En sitten aamupäivän jälkeen" selitin.
"Aa. Onko sulla kaikki hyvin?" ori kysyi, ei tainut olla hirveä kiire löytää Jennyä.
"Ei mitään, mistä en selviäisi. Ei Jenny olisi kumppaninsa luona?" toinen aihe kiitos.
"Ai sä tiedät Vyristä? Ei, ei sekään ollu nähny, Vyr justiinsa Jennyä etsii, minä vain autan" Frank selitti.
"Haluatko olla seuraksi kun etsin? Vai odottaa Deimos jossain?" ori sitten kysyi. Pudistin päätäni.
"Ei odota. Miksipäs siis ei, kunhan ei mennä hirveän lujaa, olen aika väsynyt viimepäivien tapahtumista. Ja Deimos kertoi Vyristä" viimeinen lause nostatti uuden tuttavani korvat pystyyn.
"En tiennyt, että Deimos tietää niistä. Hmm, tietääköhän Jenny ja Vyrkään. No mut, lähdetään sitten liikkeelle" Frank tokaisi ja lähdin kävelemään hänen vierellään. Aihe vaihtuikin nopeasti päivän tapahtumiin, enimmäkseen Frankin osalta. Aderlinin rajalla oli tullut kettu vastaan ja leirissä osa oli orin mukaan kiinnostunut tutustumaan minuun. Tiedä kuinka todenpitävä väite oli, mutta arvostin, että Frank yritti parhaansa mukaan sisällyttää minut leirielämään. Ehkä hän ja Jenny todella halusivat vain etten olisi yksin tässä laumassa.
"Tuolla!" Frank hihkaisi kun Jenny oli tulossa vastaan.
"Hei, Vyr ettii sua" Frank kertoi kun tamma oli hieman lähempänä.
"Hyvä, minä etsin häntä. Hei Diana" Jenny tervehti ystävällisesti. Nyökkäsin vastaukseksi ja yhteisymmärryksessä minä ja Frank käännyimme kohti leiriä, minne Jenny näyttikin olevan suunnistamassa.
"Eihän Frank ole häirinnyt sinua liiaksi?" Jenny kysyi naurahtaen saaden mukamas tuiman katseen ystävältään.
"Ei, ei, hän on hauskaa seuraa" vastasin hu*****neena. Frank alkoi selittämään kohtaamisestaan peuran kanssa, kuinka molemmat olivat säikähtäneet lähes kuoliaaksi. Näin oli tapahtunut tiivistetysti mutta Frank osasi venyttää tarinaa ja olimme jo leirissä asti kun tuo vihdoin oli saanut sen päätökseen.
"Minä menen nyt etsimään Vyrin" Jenny sanoi, katsoi minua pyöräyttäen silmiään ja poistui. Selvästi tamma oli kuullut samanlaisia tarinoita Frankilta ihan riittävästi.
"Taidatte olla läheisiä kavereita Jennyn kanssa?" kysyin.
"Jep, ollaan tunnettu varsasta asti, mutta vasta aikusina alettiin hengaamaan enemmän yhdessä. Moni tässä laumassa on turhan vakavia kun kasvavat aikuisiksi" Frank selitti. Nyökkäilin ja katsoin taivaalle. Ilta jo lähestyi. Missäköhän Kayo oli, olinhan luvannut tuolle, että näyttäisin kykyni ja aika lähestyi.
"Minun täytyy etsiä Kayo. Mutta kiitos seurasta" sanoin, Frank ja Jenny todella helpottivat elämääni laumassa. Aioin tosin pitää kiinni vapaudestani ja Deimoksen lupauksesta. Haluaisin ainakin välillä käydä näkemässä Adjaa ja ehkä Ginaa. Solassakin saatoin taas käydä, Thoria oli ikävä. Mutta nyt olisin vielä täällä. Suunnistin tamman luo, jonka muistin vahtineen varsoja joiden kanssa Kayo oli leikkinyt aikaisemmin.
"Hei, oletko nähnyt Deimosta ja Kayoa?" kysyin ystävällisesti, hieman jännittäen tamman reaktiota. Hän ei kuitenkaan vaikuttanut vihamieliseltä.
"He taisivat mennä metsään, jos oikein ymmärsin. Eiköhän he kohta palaa, alkaa olla hämärää" tamma selittikin ystävällisesti.
"Kiitos" kiitin ja sen enempää selittämättä lähdin takaisin solan kautta metsään. Kayo ei halunnut nukkua sisällä, joten he tuskin olivat tulossa takaisin leiriin. Lierin ulkopuolella minulla oli myös siinä mielessä rentoutuneempi olo, ettei kykyni herättäisi huomiota. Nyt vain täytyisi löytää Kayo ja Deimos. Toivottavasti friisiläinen oli jo paremmalla tuulella, Kayon tähden

5:35pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Deimos – Violence

Yksinkertainen peti oli valmis nopeasti, ja nyt kuusten keskelle oli helpompi kulkea. Leuka vihoitteli koko matkan leiriin, joten Deimos poikkesi Aitnen luolalla. Missä Aitne tosin ei ollut. Parantajan luolassa kuitenkin hääräsi joku nuorempi tamma. Ivy, nimi nousi pienen mietinnän jälkeen mieleen.
”Missä Aitne on?” Deimos kysyi korviaan luimistaen.
”Sairaiden luona”, Ivy vastasi kohteliaasti.
”Niinpä tietenkin. Anna jotain kipuun”, Deimos käski. Miksei Aitne tajunnut miksei Deimos halunnut vanhuksen menevän sairaiden luokse. Ori oli sanonut siitä jo useamman kerran, mutta näköjään Aitnea ei kiinnostanut. Parantajan luolan jälkeen Deimos kävi vielä hakemassa ruokaa itselleen ja Kayolle, ja lähti vihdoin hakemaan varsaa. Paikalla ei ollut enää kuin muutama varsa ja aikuinen. Vahdin tehtävän saanut ori oli kuitenkin pysynyt paikalla, hyvä.
”Kiitos. Kayo, lähdetään”, Deimos käski varsaa.
”Minne?” Varsa sanoi väsyneesti. Luojan kiitos Deimos oli hoitanut kaiken turhan tieltä pois.
”Selvästikin nukkumaan. Sano heipat kaverille”, Deimos vastasi. Sentään varsan ilme piristyi hieman kun tuo kääntyi vielä hyvästelemään toisen orivarsan. Johtaja nyökkäsi vielä toiselle aikuiselle ja lähti sitten johdattamaan Kayoa kohti Solaa. Kayon tallustelulla ei ollut kiire. Deimoksesta tuntui että tuo otti pari askelta ja jäi odottamaan väsynyttä varsaa. Ei mennyt kauaa kun varsa alkoi jo kyselemään minne oltiin menossa, kuinka pitkä matka ja niin edelleen. Mitenhän Dianan kyvyn kanssa kävisi? Varsa ei kyllä näyttänyt edes muistavan sitä. Eikä Diana välttämättä osannut tulla heidän luokseen. Olisikohan parempi jättää se vain välistä? Deimos päästi syvän huokauksen ja koitti houkutella varsaa kävelemään jatkuvan pysähtelyn sijaan.

Deimos – Violence

”Nähdään”, friisi vastasi, ja kääntyi itse eri suuntaan, kulkeakseen kallion seinän viertä, joka kiersi leiriä. Kovin kauas ei kannattaisi nukkumapaikkaa tehdä, joten Deimos pysähtyi jo muutamien satojen metrien jälkeen. Deimoksen katse osui kuusiryppääseen. Olisikohan niiden keskellä tilaa? Antaisi tuulen ja näkösuojaa, ehkä jopa vähän sadesuojaa. Tai siis, Kayohan mahtuisi puikkelehtimaan vaikka oksien alta, tilakysymys kosketti enemmän Deimosta. Korvansa luimistaen ori tunkeutui puiden sekaan, oksien raapiessa ikävästi haavoja. Friisi sai yllättyä iloisesti, Kuusten keskellä oli hyvin tilaa, Deimos pystyi kiertämään pienen ympyrän ilman että oksat raapisivat kokoajan kylkiä. Pienen aukean toisesta päästä, ori alkoi kuopia loskaa ja kiviä sun muuta ikävää makuupaikan tieltä pois. Tämä olisi kyllä mukavaa tekemistä Kayon kanssa, mutta Deimos ei luottanut siihen että varsa jaksaisi alkaa enää askartelemaan jahka Deimos hakisi tuon.
Kunhan sopivan kokoinen kohta oli puhdistettu, Deimos tunkeutui uudelleen oksien välistä aukean ulkopuolelle. Saamari näitä oksia. Deimos repisi kyllä itselleen paremman kulkuväylän. Ja oksat voisi käyttää pediksi. Deimos ei kuitenkaan ehtinyt kuin tunkea päänsä ulkopuolelle, kun tuo huomasi ettei ollut yksin. Jenny näytti yhtä yllättyneeltä kuin Deimoskin.
”Mitä sinä täällä teet?” Deimos luimisti korviaan ja tuli kokonaan pois oksien välistä. Tamma avasi suunsa vastatakseen, mutta Deimos ehti ensin.
”Antaa olla, ei se minulle kuulu”, friisi tuhahti. Enemmänkin ettei tuota kiinnostanut mitä tamma täällä teki. Deimos katsoi Jennyä ja luimisti korviaan enemmän. Miksi hem metissä orista tuntui että piti sanoa jotain? Deimos ei halunnut, tuota ei kiinnostanut. Friisi syytti Dianaa, sitä mitä tamma oli sanonut, tai sitten sitä että Jenny oli lähentynyt Dianan kanssa. Voi saata na sentään.
”Siitä talvesta… Sori, se ei tapahdu uudelleen”, Deimos sanoi nyrpeästi. Tuota ei oikeasti kiinnostanut Jennyn tunteet. Eikä Jenny, olihan Deimoksella jo tamma jota katsella. Eikä friisi ollut edes varma tarkoittiko sanojaan, tai pitäisikö niitä. Jenny näytti yllättyneeltä, ja nyökkäsi vaitonaisena. Mitäpä tuohon mitään sanomaan.
”Tiedätkö missä Vyr on?” Deimos kysyi sitten, ennen kuin soturi ehtisi luikkia pois.
”Vyrkö? En, miksi?” Jenny höristi hämmästyneenä korviaan. Miksi, ei oikeastaan kuulunut tammalle.
”Seurustelet hänen kanssaan, joten oletin että tiedät missä hän on. Jos näet häntä, sano että minulla on asiaa töistä”, Deimos vastasi. Jenny näytti jännittyvän, mutta Deimos ei tiennyt miksi. Tamma ei ollut tiennyt Deimoksen tietävän heistä.
”Juu, minä sanon”, Jenny vastasi pikaisesti.
”Sillä ei ole kiire. Ehtii huomennakin”, Deimos tuhahti, tuo ei halunnut Vyriä heti peräänsä juoksemaan.
”Mene”, Deimos lisäsi sitten, huomatessaa ettei Jenny näyttänyt tietävän saiko lähteä vai ei. Tamma kumarsi nopeasti ja jatkoi matkaansa minne ikinä olikaan menossa. Deimos kirosi mielessään. Typerä idea, nyt hän ei voisi ikinä kiistää tehneensä mitään. Tai voisi väittää ettei ollut aikonut mitään pahaa. Päätään puistellen ja kivusta irvistellen friisi alkoi katkoa oksia.

Diana-Hermi

Korvani kääntyivät taakse, oliko Deimos loukkaantunut jostain? Mistä tuo olisi edes voinut loukkaantua? Olin kuitenkin sanonut rakastavani häntä. Ei kai ori nyt siitä voinut loukkaantua, että en pitänyt hänen väkivaltaisesta menneisyydestä. Jos edes oli menneisyys. Mutta en jaksanut tapella tai väitellä.
"Nähdään myöhemmin" huokaisin päätäni pienesti pudistaen. Leirin sijaan suuntasin kuitenkin syvemmälle metsään. Koska oloni oli edelleen heikko, täytyi minun kävellä hitaasti, mutta yritin esittää niin kuin se oli täysin oma päätökseni ja että olin kunnossa. Deimos tuskin lähti perääni(?), sain todella olla rauhassa. En kävellyt kauas, vain niin ettei äsköinen paikka ollut näköpiirissä. Sitten asetuin maahan, tökin suurimmat loskat pois tieltä ja yritin syödä pieniä kasveja ja ruohonalkuja. Se maistui kuvottavalle, mutta pakotin itseni syömään. Ainakaan en heti oksentanut kaikkea saman tein ylös. Mieleni teki oikeastaan nukahtaa, ja kohta laskinkin pääni maahan valmiina sulkeman silmät. Takaa kuuluvat askeleet saivat minut kuitenkin hetkessä valpastumaan ja nousin äkisti ylös. Huono idea, päässä alkoi huippaamaan. Räpyttelin hetken silmiäni ennen kuin käännyin ja näin yllätyksekseni sen nuoren soturin aamulta. Minou, siksi Deimos oli oria kysynyt. Myös tuo oli jähmettynyt paikoilleen, näytti pelkäävän jotain. Minuako? Aivan, Deimos ja hänen 'muistutuksensa'. Ori nyökkäsi pikaisesti ja aikoi poistua mitään sanomatta paikalta.
"Hei, odotas hetki" pyysin äkisti.
"En usko, että kannattaa" ori mutisi eikä pysähtynyt.
"Haluan vain jutella. Deimos ei aio satuttaa sinua" epäuskoinen naurahdus pääsi tuon suusta. Lähdin orin perään.
"Tappoiko Deimos ne muut?" kysyin. Tämä sai vihdoin nuoren pysähtymään. Tuo ei vastannut, mutta reaktio riitti kertomaan. Korvani kääntyivät taakse.
"Olen pahoillani. Tai siis kyllä te jonkinlaisen rangaistuksen ansaitsitte, mitä teitte oli kuvottavaa ja väärin hyvin monella tasolla, mutta en silti halua kenenkään kuolevan minun takiani. Joten... Jos osaat käyttäytyä sinun ei tarvitse pelätä" selitin. Ori aikoi taas jatkaa matkaansa vastaamatta. Tuo ei uskonut minua. Tai välittänyt. En jaksanut lähteä uudelleen tuon perään, joten annoin olla. Tämä oli Violence. Oli kai turhaa edes yrittää muuttaa asioita. Niinpä asetuin takaisin makaamaan, laskin pääni ja suljin silmäni. Unta en saanut, mutta jo silmien lepuuttaminen helpotti.

Haxo – Hermi

Äskeiset tapahtumat pyörien mukavasti mielessä, Haxo käänsi katseensa Coeniin ja naurahti.
”Joo, ehkä onnistumme jos oikein keskitymme. Täällä oli lumpeita”, Haxo sanoi vitsaillen ja lähti uudelleen kahlaamaan veteen, muistaen varoa kiviä.
”Minusta tuntuu että teemme jonkin ennätyksen noissa… touhuissa”, Haxo sanoi huv ittuneesti ja pysähtyi lumpeiden luo. Tuo upotti turpansa veteen, nappasi varresta kiinni ja nykäisi kasvin juurineen päivineen irti pohjasta. Vuorostaan hän nyt ojensi maittavaa herkkua Coenin suuntaan.

Deimos – Violence

He voisivat olla normaali rakastava pariskunta. Deimos ei ollut se jota häiritsi joka toinen asia. Friisi kuitenkin piti turpansa kiinni ajatuksistaan. Ja miksi Dianan piti todistaa kenellekään mitään? Miksi tamma välitti mitä muut ajattelivat heistä. Deimos tunsi pettymystä, ettei ollut pystynyt auttamaan Dianaa. Tuo nyökkäsi tamman sanoille.
”Anteeksi etten saanut oloasi paremmaksi. Haluat varmaan syödä rauhassa? Minun pitäisi muutenkin etsiä nukkumapaikka Kayolle”, Deimos sanoi hieman välttelevästi, katse kääntyen sivulle. Tuota ärsytti edelleen, eikä ori halunnut mennä Kayon luo tässä mielentilassa. Entä jos varsa saisi jonkin väsykiukkukohtauksen? Siksikin nukkumapaikan etsiminen etukäteen tuntui fiksulta, leikkimisen jälkeen varsa ei varmasti jaksaisi tarpoa metsässä ympäriinsä. Lisäksi pieni metsälenkki tuntui hyvältä keinolta päästää tunteita pihalle.

5:33pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Diana-Hermi

En teidä olinko osunut johonkin, olinko sanonut jotain vihdoin oikein, että Deimos ymmärsi. Hänen vastauksensa ei avannut kovinkaan paljon, mitä tuon mielessä oli liikkunut. Huokaisin luovuttaen, katse luisuen takaisin kohti maata.
"Et tiedä, joten et ymmärrä, joten en halua puhua tästä. Tarvitsen vain ruokaa, niin oloni paranee" varoen nousin ylös, puuhun edelleen nojaten. Päässäni huimasi hieman nousemisen myötä, joten en heti lähtenyt liikkeelle.
"Pari päivää. Tai edes vuorokausi. Pystymmekö esittämään edes vuorokauden että olemme normaali pariskunta?" kysymyksen jälkeen käänsin uupuneen ja hieman haikeankin katseen Deimokseen.
"Siksi lähdin pois, siksi en kertonut. Halusin että edes hetken saisin elää miettimättä kaikkia syitä miksi meidän ei kannattaisi olla yhdessä. Haluan edelleen. Koska jostain järjettömästä syystä haluan olla lähelläsi. Haluan rakastaa sinua. Haluan todistaa epäilijät vääräksi" en jaksanut väitellä. Olin puhunut suuni puhtaaksi, olin kertonut mitä mieltä olin orin murhista. Mutta en halunnut vielä kohdata tämän keskustelun seuraamuksia. En ehkä koskaan, mutta en varsinkaan nyt.

Deimos – Violence

Jos kuka tahansa muu alkaisi aukoa päätään tällä tavalla, Deimos olisi jo tappanut puhujan. Mutta Dianan onneksi, Dianan mielipide ja ajatukset merkitsivät jotain. Miksi Diana saarnasi? Mikä tässä oli noin iso asia? Deimoksen ilme muuttui jopa hieman hämmentyneeksi, vaikka nyt lieventynyt ärtymyskin pysyi yllä. Friisiä ei kiinnostanut muiden läheiset, miksi hän näkisi mitään painajaisia kenestäkään? Miksi Deimos edes halusi välittää muiden ajatuksista ja tunteista, tuntui jo ajatuksen tasolla hirveältä työmäärältä. Mitä tässä piti muka tajuta? Miksi keskustelu oli yhtäkkiä kääntynyt Dianan huonosta olosta Deimokseen?... Jonkun muun Benin? Varsinkin tuo kohta kuitenkin osui jonnekin. Miraclesta ja Lucysta oli sen verran kauan etteivät he tuntuneet enää samalta. Mutta Ben…
Deimos käänsi katseensa sivulle, metsään. Friisi yritti miettiä jonkun laumalaisen. Sibylla tuli nopeiten mieleen, hyvä on, kuvitellaan sitten Sibylla seisomaan sivummalle. Ei kukaan ketä Deimos vihaisi, mutta ei kukaan josta ori välittäsikään. Jos tamma pitäisi nyt tappaa, tuntisiko Deimos mitään? Ei oikeastaan, pieni väkivalta tuntuisi jopa hyvältä, helpottaisi tätä ärtymyksen tunnetta. Friisi yritti kuvitella paikalle seuraavaksi Benin, ja ajatus kirpaisi heti. Beniä hän ei pystyisi tappamaan. Satuttamaan, ehkä joo mutta.. Mielikuvat osuivat inhottavalla tavalla yhteen, ja Deimoksen ilmeestä näki kuinka rattaat yrittivät liikkua orin päässä.
”En tiedä…” Deimos sanoi mietteliäänä. ”Mutta tuo oli aika osuva tapa kuvata sitä”, ori jatkoi ja käänsi katseensa takaisin tammaan. Tuo ei tiennyt mitä sanoa, ei tiennyt mikä parantaisi tamman oloa. Sitä Deimos vain halusi, ei tällaista typerää saarnaa.

Diana-Hermi

Haava oli aukaistu, voisiko sitä saada enää kiinni? En halunnut syyllistää enkä halunnut riidellä. Sentään keskustelumme ei muuttunut huutokisaksi niin kuin ennen. Vaikka Deimos olikin kireä, hän puhui rauhallisesti. Se antoi yllättävän paljon toivoa. Ehkä tällä kertaa todella voisimme puhu ongelmistamme emmekä riitelisi joka toinen hetki. Benin nimi kirpaisi. Voisinko todella koskaan unohtaa että Deimos oli tappanut yhden parhaista ystävistäni? Nyt ei ollut aika puhua tai miettiä sitä. En halunnut miettiä sitä.
"Aina kun tapat jonkun, tapat jonkun läheisen. Toisen henkilön Miraclen, Lucyn. Benin. Miten sinua ei kuvota, miten sinä et inhoa itseäsi tai tekojasi, en ymmärrä. Jerry oli pahin viholliseni, kiroukseni ja minua silti oksettaa ajatus, että riistin jonkun hengen. Miten siis sinä voit seistä siinä, ilman että näet painajaisia uhreistasi, kuule heidän huutojaan öisin, näe heitä muiden silmissä? Miten kylmä ja tunteeton voit olla?" viimeinen lause särki sydämmeni, sitä olin pelännyt kohdata. Kyky oli tehnyt paljon pahaa, muttei yksistään. Miten olin ennen pystynyt unohtamaan tämän puolen Deimoksesta? Ehkä olin antanut itseni olla sokea, koska en voinut tietää miltä tappaminen tuntui. Mutta nyt tiesin, ja se oli hirveää. Miksi Deimos ei tuntenut samoin? Miksi niin moni tässä kirotussa saaressa ei tuntenut samoin!?

Deimos – Violence

Deimos jähmettyi paikoilleen ja siristi silmiään. Tuon ilmeestä näki friisin suuttuneen. Miksi Diana syytteli häntä? Deimos halusi vain auttaa. Deimos odotti muutaman hengenvedon ajan, saadakseen roihahtaneen tunteen kuriin. Hampaiden yhteen painaminen ja leuan muistutus itsestään onneksi auttoi.
”Tarvitseeko minun kokea ja tuntea asioista täsmälleen samalla tavalla, jotta voisin ymmärtää? Jotta voisin huomata pahan olosi ja tuntea oloni huonoksi? Jotta voisin haluta kuunnella ja auttaa?” Deimos sanoi rauhallisesti, mutta kireästi.
”Uskoisin kuitenkin pystyväni samaistumaan syyllisyyden tunteeseesi. Miracle, Lucy, sinä, Ben…” Deimoksen piti pitää pieni tauko nimien jälkeen.
”Ketään teistä minä en halunnut satuttaa, jos luulet että olen vain unohtanut ne tapahtumat, olet valitettavasti väärässä”, Deimos sanoi edelleen rauhallisesti, ääntään korottamatta. Diana oli oikeassa siinä, ettei Deimos tuntenut paljoakaan satuttaessaan muita, ei ainakaan negatiivisia tunteita. Miksi se häiritsi tammaa noin paljon? Miksei Diana vain ymmärtänyt että Deimos halusi auttaa?

Diana-Hermi

Deimos yritti selittää järjellä, mutta miten selität itsellesi omia tunteita järjellä? Saari oli parempi paikka ilman Jerryä, se oli selvää. Ja jos voisin, mielelläni olisin vain helpottunut Jerryn tappamisesta. Mutta en ollut. Sen sijaan muistikuvat saivat minut voimaan pahoin ja syyllisyys painoi rinnassa.
"Ei kyse ole siitä kenet minä tapoin Deimos. Minä TAPOIN. Riistin hengen. Olkoon Jerryn, mutta silti. Minua kuvottaa ajatus siitä että tapoin. Etkä varmaan ymmärrä, koska sinä tapat jopa viattomia. Katsovat vähän väärällä silmällä ja olet heti taittanut niskat nurin. Olet niin turta tappamiselle, että tapoit lähes minutkin! Joten miten voisit ymmärtää? Miten voisit kokea myötätuntoa minua kohtaan? Miten voisit tajuta, että joka kerta kun mikään muistuttaa minua Jerrystä minua kuvottaa ja ajatukseni täyttyvät hirveillä kuvilla päättömästä ruhosta ja syyllistävä tunne ei päästä minusta irti vaikka kuinka yritän ajatella järjellä. Toisin kuin sinä, minä en voi vain unohtaa koko tilannetta ja jatkaa elämääni, se ei toimi niin. Eikä sen pitäisi toimia niin! Sinun ei pitäisi toimia niin!" vihdoin katseeni kohtasi Deimoksen, tummat silmäni täynnä erilaisia tunteita. Pelkoa, syyllisyyttä, ahdistuneisuutta, pettymysta, jopa pienesti vihaa. Vakavia tunteita.

5:32pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Deimos – Violence

Ja sinä mitä? Deimos oli iloinnut Jerryn kuolemasta? Deimos ei ymmärtänyt mitä Diana oli viimeisillä sanoillaan tarkoittanut.
”Olin iloinen hänen kuolemastaan, koska pelastuimme, sinä sait koko elämäsi kestäneelle pas kalle lopun. Toimit itseäsi ja minua puolustaaksesi, vihan, pelon ja adrenaliinin vallassa”, Deimos sanoi tiukasti.
”Jerry ei olisi lopettanut, hän olisi vain kokeillut uudestaan ja uudestaan”, Deimos lisäsi.
”Sanotaan että olisit tarjonnut hänelle joskus apuasi, luuletko oikeasti että hän olisi halunnut ottaa sitä vastaan sinulta? Sinä et ole vastuussa siitä millainen Jerrystä tuli”, Deimos jatkoi. Oli kuitenkin totta että ori ihmetteli miksi Diana otti Jerryn kuoleman niin raskaasti. Etenkin Jerryn kuoleman. Jerry ansaitsi sen, olisi ansainnut paljon pahempaa kuin nopean lopun minkä Diana oli antanut. Mitä, halusiko Diana mennä vielä hautaamaan Jerryn tai jotain muuta älytöntä?

Diana-Hermi

Jerryn nimi sai silmäni avautumaan, joskin ei positiivisesta syystä. Silmät aukio mielikuva ruumiista ei ollut niin selkeä. Jos tilanne olisi ollut toinen, olisi Deimoksen lempeys ja tuki hellyttävää. Nyt sai minulle hieman syyllisen olon, sillä selvästi Deimos yritti olla tukena. Olinko pelännyt turhaan?
"Minun ei koskaan pitänyt tappaa ketään. Minä riistin hengen ja se ei edes riittänyt, minä irrotin hänen päänsä. Mitä jos-" äkillinen pysäytys kun paha olo palasi. Keskityin hetken hengitykseeni ennen kuin jatkoin.
"Jos olisin yrittänyt auttaa. Jos hänelle olisi tarjottu tukea eikä vihaa. En koskaan antanut toista mahdollisuutta. En antanut edes ensimmäistä mahdollisuutta. Hänkin oli varsa joka olisi vain tarvinnut hyvän perheen, ystäviä. Minä näen ja kuulen hänet ja voin pahoin. En pääse pakoon, en tietenkään koska minä tapoin hänet. Ja sinä-" jälleen puheeni keskeytyi, muttei pahasta olosta. En halunnut mennä sille tielle. Miten voisin olla jonkun kanssa joka näki toisten elämän niin mitättömänä ja turhana, ettei tappaminen ollut hänelle minkäänlainen ongelma. Ettei hän potenut minkäänlaista huonoa oloa murhistaan.

Deimos – Violence

Onneksi ori oli lähellä, Dianan hiljaisen äänen kuuleminen oli helpompaa. Stressi ja pelko? Mistä asiasta? Deimos mietti hetken. Dianalla taisi olla paljon aiheita mistä stressata. Heistä he olivatkin jo puhuneet, joten tarkoittiko Diana Jerryä? Se tuntui järkevimmältä selitykseltä, mutta samalla Deimos oli hieman hämmentynyt. Eikö tamma ollut vain iloinen että kyseinen ori oli kuollut?
”Miten voin ymmärtää kun en edes tiedä mistä on kyse?” Deimos kysyi.
”Liittykö tämä Jerryyn? Kerro, mikä on. Puhuminen varmasti helpottaa oloasi”, Deimos jatkoi, äänen muuttuessa lempeäksi loppua kohden, silittelyn jatkuessa. Tarvitsiko orin täysin ymmärtää? Eikö kuunteleminen ja asiasta puhuminen riittäisi?

Diana-Hermi

Valehtelisinko? Voisin valehdella. Kannattiko?
"Stressi. Pelko. Paljon on ehtinyt tapahtua viimeisen kahden vuorokauden aikana" mutisin, viimeisistä sanoista saattoi olla vaikeaa saada selvää. En valehdellut. Jätin vain kertomatta mikä tietty tapahtuma oli tämän aiheuttanut. Säpsähtäen lihakseni taas jännittyivät, Jerryn päätön ruumis jälleen välähtäen mielessäni. Silmäni puristuivat tiukasti kiinni, kuin näky olisi sattunut.
"En halua puhua tästä, koska pelkään että et ymmärrä" sanoin sitten suoraan. Deimos saattoi jo aavistaa mistä minä puhuin, mutta en halunnut nähdä hänen reaktiotaan, silmäni pysyivät kiinni.

Deimos - Violence

Ei kuulostanut terveeltä. Kuka ei vain halunnut syödä pariin päivään? Deimos oli kuitenkin tyytyväinen että Diana sanoi edes jotain. Mutta orin mielestä tamma ei todellakaan kertonut kaikkea. Oli myös helpottavaa ettei tamma ollut saanut tartuntaa, Deimos oli jo ehtinyt maalailla vaikka mitä kauhukuvia.
"Ja?" Deimoksen lyhyt vaatimus jatkaa kertoi hyvin ettei ori uskonut asian olevan vain pikaisessa paastossa. Tosin paastoaminen ja nälkä voisi selittää tamman selvästi heikon olon, mutta oksentaminen vaikutti oudolta.
"Mikä sinun ruokahalusi on vienyt?" Seuraava kysymys oli äänensävyltään jo lempeämpi, huolestuneempi. Deimos silitti Dianaa rauhoittavasti turvallaan, joskin siirsi kosketuksen neutraalimmalle alueelle kohti lapaa ja säkää. Dianan oli parempi kertoa. Deimos muistutti itseään olemaan hermostumatta jos tamma nyt hiljenisi kokonaan. Sitten Deimos esittäisi lisäkysymyksiä.

5:30pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Diana-Hermi

Deimos ei selvästi aikonut lähteä, sen olin ymmärtänyt kyllä heti kun hän oli tähän tilanteeseen saapunut. Puhumista olisin halunnut välttää, mutta orin ääni ei jättänyt arvailun varaa, tuo ei jättäisi minua tähän tietämättä mistä oli kyse. Katse edelleen lukittuna maahan annoin itselleni vielä hetken aikaa varmistaa, että kakominen oli loppunut ennen kuin aikoisin vastata. Mitään ei kuitenkaan enää tahtonut tulla ylös ja mahani ei enää supistellut.
"En ole syönyt hetkeen" harkitsin, etten puhuisi enempää, mutta tiesin, että Deimos esittäisi todennäköisesti lisäkysymyksiä. Oli parempi puhua itse ja hallita mihin suuntaan keskustelu menisi.
"melkein kahteen vuorokauteen jos olen rehellinen. Ei ole tehnyt mieli. Mutta olen ihan terve. Olen kunnossa, minun pitäisi vain syödä" ei kylläkään tehnyt yhtään mieli, ei kun oksennuksen pistävä haju tunkeutui ikävänä nenään. Selitykseni oli hätäinen eikä varmaankaan vakuuttanut Deimosta. En vain halunnut kertoa oikeaa syytä. Jos kertoisin, se avaisi tien keskusteluihin joita en halunnut vielä kohdata. En nyt kun minulle ja Deimoksella meni hyvin. En halunnut olla väärässä. En halunnut että Haxo oli oikeassa.

Deimos - Violence

Tamman reaktio ei jäänyt huomaamatta ja se sai Deimoksen liikauttamaan korviaan taaksepäin, huolen sijasta ärtymyksestä. Luuliko Diana tosissaan että Deimos jättäisi toisen yksin nyt? Ei todellakaan, ei ennen kuin Diana oli antanut jonkin selityksen mikä toista vaivasi. Tamman laskeutuessa maahan, ärtymys kuitenkin väistyi. Deimos vilkaisi leirin suuntaan ja mietti hakisiko apua. Ei, ori halusi ensin tietää itse mistä oli kyse. Entä jos tamma oli sairas? Entä jos Diana oli saanut leirin taudin? Ajatuksistaan huolimatta Deimos kosketti uudelleen maassa makaavan tamman kylkeä, jättäen päänsä alas.
"Diana puhu minulle", Deimos vaati. Ori ei lähtisi minnekään, ei ennen kuin Diana vakuuttaisi ettei tarvinnut apua. Vaikka Deimos saattoi olla siitä eri mieltä.

Diana-Hermi

Silmät edelleen kiinni säpsähdin Deimoksen kosketusta, vaikka olinkin tuon lähestyvät askeleet ja vakavan äänen kuullut. Lopulta raotin silmiäni hieman, kuin varmistaakseni että vieressä tosissaan oli Deimos eikä kukaan muu. Ei Jerry. En vieläkään uskaltanut puhua, joten pudistin vaan päätäni ja painaiduin tiukemmin puuta vasten, yrittäen päästä kauemmas Deimoksesta. Kylmät väreet vierivät taas selkääni pitkin, otin sen varoituksena ja laskeuduin varoen maahan. Ainakin jalkojeni tärinä loppui. Yritin nielaista, mutta se sai minut jälleen kakoamaan, tosin nyt ei edes happoa tullut ulos. Se kuitenkin helpotti hetkeksi oloani, suljin taas silmäni ja yritin rauhoittaa hengitystäni. En ollut syönyt yli vuorokauteen, lähes kahteen. Sinänsä heikko oloni siis ei ollut ihme, ei itselleni, mutta varmasti Deimokselle. Kun taas uskalsin avaa silmäni, en uskaltanut katsoa Deimokseen. En halunnut selittää, en halunnut palata todellisuuteen ja tajuta, ettei Deimos ymmärtäisi. En varsinkaan nyt, kun oloni oli näin heikko.

Deimos - Violence

Vastausta ei tullut, mutta Deimos noh.. kuuli missä Diana oli. Hetken vihaisuus muuttui huoleksi. Mikä tammaa vaivasi? Deimos kiirehti eteenpäin, kyljen pistosta välittämättä, mutta pysähtyi nähdessään Dianan. Näky järkytti, äskenhän Diana oli ollut ihan kunnossa. Deimos napsahti pois ajatuksistaan ja käveli kiireesti lähemmäs.
"Mikä hätänä?" Ori kysyi vakavana ja varovasti kosketti tamman kylkeä tullen toisen viereen. Oliko Diana sairas? Mistä oli kyse? Oksennukse haju pisti ikävästi turpaan, mutta Deimos käänsi vain katseensa Dianan kasvoihin, nyt jo pelokkaiden ajatusten juostessa orin mielessä

Diana-Hermi

Kun olin vihdoin poissa näkyvistä, juuri ja juuri, oksennus nousi kokonaan ylös ja syöksähti maahan. Se oli lähinnä vain mahahappoa, mahassani ei tosiaan ollut paljoa mitään muuta. Happo kirveli kurkussa, mutta onneksi sitä ei tullut enempää vaikka kakominen jatkui. Koko kehoni tärisi ja kylmä hiki aiheutti kylmiä väreitä. Jo valmiiksi taakse kääntyneet korvat liimaantuivat niskaan kiinni kun kuulin Deimoksen äänen. Ei nyt, ei nyt! Jännittymisen myötä aloin yskimään kakoamisen sijaan, limaa edelleen kurkussani. Oloni oli niin heikko, etten voinut paeta Deimosta enää, enkä edes täysin voimin seistä. Asetuin nojaamaan puuta vasten, jo tuntien miten poltto palasi kurkkuuni, enteillen uutta yökkimiskohtausta. Jouduin keskittymään täysin sen estämiseen, etten voinut käskeä Deimosta häipymään, vaikka niin halusin Puuhun nojatessani, männyn karkea kaarna raapaisi kaulaani ja osa Jerryn repäisemästä haavasta avautui. Se ei ollut suuri, mutta pieni noro verta alkoi valumaan kaulaani pitkin. Hnegitykseni oli raskasta, silmäni oli tiukasti kiinni ja jalkani tärisivät, ponnistellen, etten lahoaisi täysin maahan.

Coen-Hermi

Ja niinhän minä aioin ottaa.
Skippediskippen

Kylmä, mitä se oli? Siitä ei ollut tietoakaan, ei nyt. Minulla oli lämmin sekä ulkoa että sisältä. Tyytyväinen virne ei millään poistunut kasvoiltani. Tämä oli hauskaa ja ihanaa, ei siitä päässyt yli eikä ympäri.
"Minäkin olen onnellinen että löysit minut" huokaisin lempeänä, viitaten Haxon sanoihin ennen kuin olimme täysin uppoutuneet nautinnon aaltoihin. Todella onnellinen.
"Mitä luulet, malttaisimmeko nyt hetken aikaa syödäkin rauhassa" naurahdin, meillä tosiaan oli jäänyt ruokailu vähän kesken. Lumpeistako Haxo oli puhunut? Olin jo silloin ollut huumassa, että oli vähän mennyt ohi, mutta eiköhän Haxo kohta näyttäisi.

5:17pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Haxo – Hermi

Coenin into tarttui pilkkuturkkiin, sai Haxon sulkemaan silmänsä ja hengityksen syvenemään ja kiihtymään. Haxo hymisi tyytyväisenä Coenin sanoja kuunnellessaan. Haxo vetäytyi seuraavasta suudelmasta.
”En tiedä mitä minun pitäisi kiittää että löysin sinut, mutta luoja että olen onnellinen että löysin”, Haxo sanoi ja vei päänsä Coenin kaulan alitse.
”Ota minut”, tuo kuiskasi, eikä malttanut enää odottaa. Haxo kulki hitaasti Coenin edestä, niin että pilkullinen kylki painautuisi koko matkalta vasten päistärikön rinnusta, pysähtyen lopulta sopivasti takapään kohdalla.

//Skiskiskip?

Deimos – Violence

Dianan mahan ääntäessä, Deimos oli jo aikeissa kiusoitella toista, vaikka tiesikin mahan voivan äännellä ilman nälkääkin. Ori ei kuitenkaan ehtinyt kun Diana totesi menevänsä juomaan. Vähän liian nopeasti. Deimos nyökäytti päätään, mutta ei voinut olla seuraamatta tamman kulkua. Pieni ihmettely muuttui epäilyksi ja Deimoksen katse terävöityi kun Diana kääntyikin yhtäkkiä solan suuntaan. Mihin Diana oli menossa? Lähin juomapaikka oli leirissä. Deimoksen korvat olivat hetkessä kiinni niskassa, mutta tuo pysyi paikoillaan. Piti rauhoittua. Diana saattoi haluta vain käydä ulkona, käydä juomassa jossain muualla. Anna olla. Anna olla. Dianan äkillinen lähtö kuitenkin häiritsi liikaa ja Deimos kirosi hiljaa ääneen kun ei voinut jäädä paikalleen. Orin katse kääntyi lähempään vanhempaan varsojen ympärillä.
”Sinä! Vahdi tuota penskaa”, Deimos käski, eikä reagoisi hyvin jos toinen kieltäytyisi. Onneksi ei, vaan laumalainen laski päänsä nopeaan, mutta syvään nyökkäykseen, mikä kertoi vastauksen Deimokselle. Deimos nyökkäsi tuolle, ja käänsi katseensa sitten solaan. Niin reippaasti kuin kylkensä kanssa pystyi, Deimos lähti Dianan perään. Tamma oli jo hävinnyt näköpiiristä, mutta Deimos voisi seurata toisen hajujälkeä. Joka tuntui jonkin matkan jälkeen hyvin vahvana. Oliko tamma pysähtynyt?
”Diana?” Deimos kysyi varautuneena, ja hidasti tahtiaan.

Diana-Hermi

Aivan, en tosiaan ollut edes tuominnut Deimoksen tappamista täysin, sillä Jerryn tappamisen jälkeiset ikävät tunteet olivat minua harhauttaneet. Mieleni teki korjata asia, huomauttaa etten koskaan hyväksyisi tappamista, mutta jälleen Jerryn irti riehtaistu pää välähti mielessäni. En ollut enää moraalisesti parempi kuin Deimos. Polttava tunne palasi kurkkuuni ja hitaasti käänsin katseeni poispäin Deimoksesta, etten herättäisi friisiläisen huomiota. Oloani ei parantanut tyhjä mahani, joka samassa alkoi murisemaan ääneen. Helvetti.
"Käyn juomassa vettä" sanoin Deimokselle ja lähdin suuntaamaan ripeästi kävellen kohti leirin puroa. Liikkeessä huomasin kuinka heikko olo minulla todella olikaan. Purin hampaitani yhteen ja keskityi kävelemään suoraan purolle, happama maku jo suussa. Käänsinkin suuntani samassa solaan, minun täytyi päästä pois leiristä. En halunnut kenenkään näkevän, en varsinkaan Deimoksen missä kunnossa olin. Se johtaisi lisäkysymyksiin, kysymyksiin joihin en halunnut vastata ja joihin en halunnut Deimokselta vastausta. Sola oli kauempana kuin puro ja kun pääsin sinne asti, jouduin todella keskittymään ettei mitään tullut ylös kun kuvat jerryn tappamisesta välähtelivät mielessäni. Verta, irronnut pää, päätön ruumis, rasahdus runnotuista nikamista. Kasvoihin sattui, niin kovasti purin hampaitani yhteen. Pitäisi päästä leirin ulkopuolelle. Jonnekin syrjempään, pois silmistä.

Coen-hermi

"Syytän sinua, olet liian herkullinen että voisin kieltäytyä tai malttaa" myhäilin seuratessani Haxoa, katse täplikkäässä takamuksessa. Kylmä turkki ei yllättäin enää haitannut, ehkei minun tarvinnutkaan laukkailla lammen ympäri. Haxon lämpö riittäisi oikein hyvin. Heti kun vain pääsin vedestä sukelsin uuteen suudelmaan, edelistäkin intohimoisempaan jos mahdollista.
"Mitä sinä oikein olet tehnyt minulle" kuiskailin suudelmien välissä. Miten paljon jotakuta saattoikaan haluta? Hengitykseni värisi kiihtyneenä ja raskaana, välillä matala tyytyväinen murahdus karaten kurkustani. Kuumat aallot upottivat kehoni mielihaluun ja nautintoon ja halusin vain päästä niin lähelle Haxoa kuin mahdollista.

Haxo – Hermi

Näköjään lumpeet kelpasivat, Haxo ei edes tarvinnut vastausta koska Coen tuli jo tännepäin. Tyytyväisenä löydöstään Haxo seurasi hymyillen kun toinen tuli aivan lähelle. Coenin sanat hieman yllättivät, virne ehti nousta knabstrupin kasvoille ennen kuin tuo sulkeutui suudelmaan.
”Ensin herkuttelua, tsot tsot”, Haxo sanoi tyytyväisenä ja katse kutsuvana kääntyi kohti rantaa. Siellä olisi paljon mukavampaa kuin kylmässä vedessä. Vesi tosin ei tuntunut ollenkaan niin kylmältä, innosta hakkaava sydän sai veren kiertämään. Rannalle päästyään Haxo tunsi kehonsa jännittyvän odotuksesta, ja pilkkuturkki kurotti turpansa uuteen suudelmaan.(?

Deimos – Violence

Friisi naurahti lyhyesti.
”Jäin kiinni. Kyseenalaistaisin sellaista kaveriasi ja paljon”, Deimos myönsi huv ittuneena.
”Mutta kuten sovimme, kysyisin asiasta ensin sinulta ennen kuin hätiköisin omia johtopäätöksiäni”, tuo lisäsi ja nappasi uuden, itseasiassa viimeisen heinäpalasen maasta. Ainakaan ori ei kuolisi nälkään yön aikana, vaikka tuo ei aivan kylläinen ollutkaan. Deimos vilkaisi varsoja, osa oli lähtenyt jo kotiin, osa leikki vielä. Orin katse käväisi taivaalla. Aikaa oli kulunut mukavasti. Tosissaanko ipanat jaksoivat leikkiä koko päivän? Ainakin leikki näytti vaihtuneen, tai ainakin se näytti täältä katsottuna erilaiselta, Kayo ja se tammavarsa olivat siirtyneet johonkin isompaan porukkaan. Vaikka ei Deimos sen ideaa tajunnut vaikka hetken yritti seurata mitä varsat touhusivat. Olikohan Diana vieläkään päättänyt missä nukkui? Päätöksen teolle tulisi pian kiire.

Diana-Hermi

Synkkiä, mutta mitä vain, että läheiseni pysyisivät turvassa. Deimos kertoi omaa syytään, miksi hänellä ei ollut läheisiä ystäviä. Tosin se miten ori kuvaili suhdettaan muutamaan, kuulosti kaverisuhteelta, mutta kai tilanne oli eri, kun kyseessä oli johtaja ja alainen. Työskentely yhdessä oli pakollista. Saattoi olla vaikeaa erottaa kuka oikeasti halusi olla seurassa ja kuka teki niin vain velvollisuudentunteesta. Ehkä voisin etsiä jonkun ystävän Deimokselle? Vai ylittäisikö se jonkinlaisen rajan? Deimos oli tähän mennessä kunnioittanut minun rajojani hyvin, täytyisi minunkin kunnioittaa hänen rajojaan.
"No, jos olet tyytyväinen" myöntelin väittämättä vastaan. En voinut olla hymähtämättä hu*****neesti Deimoksen seuraaville sanoille
"Mitähän mieltä sinä olisit jos joku haluaisi olla ystäväni, koska olen kaunis, mukava ja fiksu" Deimoksen kuvailu kun sopi enemmän ihastuneen mielipiteeksi kuin kaverin. Hyvä on, mukava ja fiksu keskenään ei olisi niin paha, mutta kun mukaan lisättiin sana kaunis, muuttui merkityskin rivien välillä.

Coen-Hermi

Katse vedessä purin huultani ja vaadin itseltäni paljon, etten olisi heti siinä lähestynyt Haxoa, mennyt ihan kiinni. Nyt pitäisi syödä. Kyllähän me syödä maltoimme eikö niin? Ei meidän nyt tarvinnut joka hetki olla toisissamme kiinni. Vilkaisin Haxon suuntaan ja se oli virhe, nähdessäni tuon söpön hymyn. Jähmetyin paikoilleni, ihan vain, etten olisi lähestynyt toista, täytyhän antaa ruokarauha. Sydämmeni takoi rintaani vasten ja kun pilkkuturkki nosti katseensa kysyen lumpeista, muurini murtuivat. Odottamatta sekunttiakaan menin aivan orin eteen. Sekunnin maltoin odottaa, mutta vain todetakseni erään asian.
"Haluan, mutta haluan sinut ensin" sanoin ja painauduin lähemmäs intohimoiseen suudelmaan(?)

5:11pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Haxo - Hermi

Knabstrup pysähtyi Coenin sanat kuullessaan. Haxo puri huultaan mielissään ja vilkaisi Coenin suuntaan.
"Sitten tiedän mitä saat jälkiruuaksi", Haxo vastasi vihjaillen ja hihitti loppuun. Coenista ei saanut tarpeekseen. He varmaan tekivät jonkin ennätyksen kuinka monta kertaa toista saattoi haluta vuorokauden aikana. Haxoa hymyilytti kun tuo jatkoi ruuan etsimistä ja upotti turpansa kylmään veteen napatakseen ison suullisen vesiheinää. Haxo yritti nautiskella ateriasta, mutta tuon sydän hakkasi ja ajatukset kääntyivät kokoajan Coeniin. Miten jonkun seurassa saattoi olla näin onnellinen? Sitten Haxo pysähtyi kun tuon katse osui tuttuun kasviin.
"Hei täällä on lumpeita. Haluatko?" Tuo kysyi kääntäen katseensa päistärikön suuntaan. Lumpeet olivat hyviä, mutta oliko Coen niistä samaa mieltä?

Deimos - Violence

"Sinun tulevaisuuden kuvasi oli todellakin synkkä", Deimos ehti kommentoida väliin ennen kuin Diana kysyi varsin syvällisen kysymyksen.
"No..." Deimos mietti hetken.
"Enpä koe mitään pakottavaa tarvetta. Laumassa on tuttuja ja työkavereita. Saan seuraa, treenikaverin ja niin edelleen jos haluan. Joidenkin kanssa voi käydä syvällisempiäkin keskusteluja tai kysyä neuvoa vaikka en heitä nyt ihan miksikään sydänystäväksi laskisi. Joten sanotaanko etten pistäisi pahakseni, mutta olen tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen", Deimos kohautti lapojaan katsoeassaan tammaan. Sitä paitsi, Deimos oli johtaja, pieni pinnallisuus ei haitannut. Ja alaisilta tuleva kunnioitus miellytti friisiläistä. Oli mukavaa olla se joka päätti viime kädessä asioista ja muiden päivän kulusta. Valta ja muiden ohjaaminen oli mukavaa. Oli mukavaa että jonkun arjesta saattoi tehdä parilla muutoksella hankalaa jos joku oli ärsyttävä. Tai päättää toisen päivät kokonaan. Sitä paitsi jossain pisteessä ystävät alkaisivat aukoa päätään eivätkä enää tekisi kuten Deimos tahtoi. Ystäviin liittyi tunnetyötä ja ongelmien kuuntelua ja monen hevosen kanssa sellainen tuntui rasittavalta. Deimos kuitenkin päätti olla sanomatta todellisia ajatuksiaan Dianalle. Mistä ongelmista tamma edes puhui? Ja no, ainahan laumasta löytyi kumppanillisia oreja joille valittaa tammoista. Ajatukset olisivat varmasti samankaltaisia.
"Sinä löydät ystäviä sitten kun olet valmis siihen. Olethan kaunis, mukava ja fiksu", Deimos hymyili kannustavasti. Ystävät voisivat myös kiinnittää Dianan tiukemmin Violenceen. Vaikka tietenkin Deimos halusi tamman olevan myös onnellinen.

Coen-Hermi

"Juu, tämä kylmempi versio ei ainakaan ole kovin rentouttavaa, olkoonkin sitten hyväksi turkille" naurahdin Haxon napatessa kasvin. Hetken hymysuin katsoin miten ori innostui syömään ja knabin sanojen myötä viettelevä virne nousi kasvoilleni.
"Sinua katsoessa tulee nälkä" flirttaileva matala lausahdus pääsi suustani, lähes minutkin yllättäen. Tähdet sentään, en tainut todella saada tarpeekseni tuosta komistuksesta! Rauhoittakseni itseäni aloin itsekin hamuilemaan lähemmäs pintaa kasvaneita vesikasveja. Tärisin hieman kylmän tuulen osuessa märkään turkkiini, täytyisi kyllä kohta vetää vaikka pieni laukkakierros lammen ympäri että pysyisin lämpimänä. Oli toki toinenkin tapa, mutta kuinka monta kertaa näin lyhyessä ajassa sen oikein edes voisi tehdä?

Diana-Hermi

Eikö Deimoksella ollut yksinäistä? Eikö hän kaivannut ystäviä? Tosin, hänellä oli vielä hetki sitten ollut Ben. Kai se oli orille riittänyt. Ben... Ei, en saisi ajautua niihin ajatuksiin. Onneksi Deimos jatkoi aihetta Jennystä.
"Niin... Se vain vaatii tottumista. Olin jo niin asennoitunut siihen, etten voi ystävystä kenenkään kanssa enkä tavata vanhoja ystäviäni. Nyt kun Jerry on poissa, minun ei tarvitsisi. Minä voisin luottaa taas, eikä tarvitsisi pelätä että he kääntyvät minua vastaan. Se on vain helpommin sanottu kuin tehty" selitin, katse nyt tyhjyydessä, kun muistot Haxosta tunkeutuivat pakosta mieleeni. Pitäisi vaihtaa aihetta.
"Entä sinä? Etkö haluaisia lisää ystäviä? Jotakuta jolle puhua ongelmistasi? Tai minusta" naurahdin loppuun, vaikka aluksi kysyinkin ihan tosissani. Katseeni palasi sinisiin silmiin, miten vangitsevat Deimoksen silmät olivatkaan. Edes vuoden eron jälkeen ne eivät kadonneet mielestäni. Jos jostain oudosta syystä unohtaisin kaiken muun, Deimoksen silmät varmasti muistaisin. Ne olivat upotettu niin syvälle muistiini, etten niitä voisi unohtaa vaikka haluaisin.

Haxo - Hermi

Coenin ohjeistamana Haxo otti varovaisia askelia kahlatessaan lähemmäs mutaista kaveriaan. Haxo tunnusteli pohjaa kavioillaan joka askeleella ja selvisi ainakin toistaiseksi muutamalla pienellä lipsumisella. Kivet olivat kyllä hyvin piilossa mudan seassa.
"Minä kuulin joltain joskus että muta kylpy tekee hyvää turkille", Haxo sanoi virnistäen. Coenin tarjotessa kyseistä kylpyä, Haxo pudisti päätään.
"Kokeillaan kesällä uudestaan, voisi olla vähän mukavampaa", Haxo vastasi. Tuo nappasi ahnaasti vesikasvin Coenilta ja naautiskeli sen mausta. Vesi antoi sille ikään kuin mukavan kastikkeen.
"Nyt vasta tulikin nälkä", Haxo virnisti ja laski päänsä veden rajaan kalastaakseen itsekin pinnalle asti kasvaneita yksilöitä. Niin hyvää!

5:09pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Deimos - Violence

Parille kaverilleen mutta ei Vyrille? Vähän erikoista. Frankin nimi ei härättänyt mitään muistijälkeä Deimoksen mielessä. Dianan jättäessä jotain kertomatta Deimoksen uteliaisuus heräsi. Tuon teki mieli vaatia saada tietää mitä Diana oli aikonut sanoa, mutta hillitsi itsensä. Diana kertoisi, jos haluaisi. Tamman seuraavat sanat kuulostivat haikeilta. Diana ilmeisesti halusi ystäviä. Siinä Deimos ei voisi auttaa tammaa. Ei ainakaan jos tamma halusi löytää aitoja ystävyyssuhteita. Jos ystäville tapahtuisi jotain... lause sai Deimoksen ajatukset kääntymään Beniin. Ruunikon hautaa ajatellessaan Deimos käänsi ajatuksensa pois, ja oli ihan kiitollinen Dianan kysyessä kysymyksen. Vaikka se vähän yllättävä olikin.
"Ehei ole. Uskollisen oloinen alainen, ja treenikaveri silloin tällöin. Ei sillä etteikö Vyr ole mukavaa seuraa", Deimos naurahti. Tosin Vyr saattoi olla mukava vain siksi että Deimos oli korkeammalla asemassa
Eihän Deimos ollut tuntenut Vyriä edes kovin kauaa. Tosin talvi oli tullut vietettyä tiiviisti muutaman soturin kanssa. Johtaja ja alainen asetelma kuitenkin kelpasi oikein hyvin. Lähenpänä ystävää olisi ehkä Victor, mutta ei vanhempi orikaan ollut sellainen miksi monet kuvaisivat ystävää. Victor vain oli joku jota Deimos arvosti ja jonka oli tuntenut kauan. Ja joka kehtasi puhua Deimokselle välillä aika suoraankin. Jonka kanssa saattoi välillä viettää vapaa aikaa. Ehkä toinen sitten oli jonkin sortin kaveri, ihan sama.
"Jenny taitaa haluta tutustua sinuun, esittelihän hän sinut kavereilleenkin", Deimos sanoi hymyillen. Jos Diana kaipasi ystäviä, Jenny saattoi olla hyvä paikka aloittaa etsinnät.

Diana-Hermi

Deimos ei paljoa puhunut Jennystä, eikä tainnut niin hyvin tammaa tunteakaan. Vyr taisi olla yksi niistä sotureista, jotka olivat tulleet Deimoksen kanssa minua hakemaan, mutta leirissä en vielä ollut törmännyt häneen. Oli hyvä tietää kuitenkin, että Jenny oli suhteessa jonkun kanssa.
"Jenny esitteli minut myös parille kaverilleen. Frank oli myös todella mukava. Mietin vain... Tai ei mitään. He olivat mukavia, ei muuta. Sentään jotkut Violencessa ovat olla ystävällisiä" naurahdin loppuun. Katsoin hetken Kayoa.
"Varsana se oli helpompaa. Löytää uusia ystäviä. Ei tarvinnut pelätä että he pettävät sinut tai heille tapahtuu jotain" huokaisin.
"Onko se Vyr ihan ystäväsi?" katseeni palasi Deimokseen. Kysymys oli lähinnä harhautus, ettei ori jäisi vatvomaan mitä jätin sanomatta. En itsekään ollut täysin varma ja suunta mihin olin menossa ei ollut hyvä puheenaihe, joten sitä oli turha varsinkaan nyt jatkaa.

Coen-hermi

"Pieni kolhu vain, ei hätää" vastasin ja yritin nähdä pohjaa, mikä tosin oli mahdotonta mutamönjän vuoksi.
"Uskaltaa, mutta ole varovainen. Osa pohjan kivistä on liukkaita" varoitin ja sitten nappasin ensimmäisen vesikasvin. Se oli hieman limainen, mutta muuten oikein maittava.
"Ja kiitos. Pitäisikö värjäyttää koko turkki ruskeaksi?" naurahdin ja ravistelin turkkiani uudestaan siinä toivossa, että muta irtaantuisi karvoistani.
"Et itse halua mutakuorrutusta?" kysyin virne kasvoillani. En kuitenkaan viitsinyt mutaa heittää toisen päälle, eihän tämä mukavantuntuista kuitenkaan ollut. Nappasin uuden vesikasvin, mutta tällä kertaa en syönyt vaan kurottelin kohti Haxoa, kasvia toiselle tarjoten.

Haxo - Hermi

Hihii, Coen joutui veteen, Haxo jäi toistaiseksi rannalle. Tuonkin pitäisi kylläkin jossain kohtaa uittaa jalkansa kylmään veteen. Haxo virnisteli rannalta, mutta tuon virne hyytyi kun Coen yllättäen kaatui. Tuo ei näyttänyt suunnitellulta.
"Sinähän ilmalennon vedit. Sattuiko?" Haxo tiedusteli ja katsoi tarkemmin lammen pohjaa. Oliko Coen kompastunut johonkin? Toisen askelet olivat kuitenkin nostaneet pohjamutaa sen verran liikkeelle ettei Haxo nähnyt pohjaa kuin ihan rannasta.
"Uskaltaako sinne tulla etsimään ruokaa?" Knabbi tiedusteli.
"Tiesitkö, tuo ruskea pukee sinua", Haxo sanoi sitten kujeillen, Coenin luultavasti todettua selviytyneensä koetuksesta hengissä.

Deimos - Violence

Huv ittunut hymähdys pääsi Deimoksen suusta, kun Diana edelleen toppuutteli oria. Valkea tamma tunsi tuon sen verran hyvin, että tiesi Deimoksen pistävän asioita välillä erikoiseen tärkeysjärjestykseen. Deimos ei väittänyt vastaan, vaan laski päänsä alas, napatakseen uuden heinätupollisen. Samalla aihe kääntyi yllättävään suuntaan. Ruuan pureskelu antoi aikaa miettiä vastausta. Tosin miksi Dianalle tarvitsi kertoa heidän pienestä välikohtauksestaan? Diana ei sitä arvostaisi, eikä se palvelisi huomista eteenpäin. Entä jos Jenny joskus kertoisi Dianalle? Miksi kertoisi? Tamma vaikutti fiksulta, joten tuskin Jenny olisi niin tyhmä. Sitä paitsi Deimos voisi vain kiistää, ettei ollut tarkoittanut mitään pahaa ja olla harmissaan kun Jenny oli kokenut tilanteen niin. Deimos nosti päänsä ylös ja nyökkäsi.
"Tiedän. Ennemminkin tunnen hänen kumppaninsa Vyrin. Mutta sepäs mukavaa häneltä", Deimos sanoi rennosti ja höristi korviaan, halusiko Diana kertoa lisää? Moni laumalainen ei varmaan tiennyt miten suhtautua Dianaan, tamman poissaolon ja Deimoksen takia. Jos jotakuta Deimoksen reaktio pelotti, kai he tajusivat että ystävällisyys ja kunnioitus valkoista tammaa kohtaan olisi vain hyväksi heille itselleen.

Diana-Hermi

Vaikka Deimos ei ollutkaan niin omistushaluinen ja hallitseva, oli tuo selvästi oma itsepäinen itsensä. Minua vähän epäilytti ja toivoin, että hän käyttäisi järkeään. Noh, jos meno vaikuttaisi liian rajulta huomenna voisinhan minäkin sen keskeyttää. Ja Deimoksen oli paras sitten antaa minun keskeyttää.
"Älä sitten turhaan esittää machoa" huomautin orille, nautinnollinen ilta ei olisi hänen tilansa pahenemisen arvoista. Ja jos suhteemme jatkuisi näin hyvänä, olisihan meillä aikaa miettiä moisia myöhemminkin.
"Tunnetko muuten sellaisen soturin kuin Jenny? Hän vaikuttaa mukavalta, tarjosi seuraansa, kun olit Aitnen luona" kerroin vaihtaen aihetta, ettei Deimos turhia alkaisi väittämään vastaan. Väittelisimme sitten huomenna, jos ori ei välittäisi omasta terveydestään tarpeeksi.

Coen-Hermi

"Enhän minä mitään tehnyt" sanoin mukamas kovin viattomana, tosin hu*****nut virneeni pilasi tämän vaikutelman ja kohta Haxo olikin kimpussani. Ei haitannut, hänen läheisyytensä ei todellakaan haitannut. Huvin vuoksi yritin aluksi vastustaa, mutta luovutin nopeasti ja pulahdin veteen. Lampi tosin ei ollut hirveän syvä, edes mahani ei kastunut.
"On, tosi. Et halua tulla seuraksi?" hihitin ja peruutin vielä vähän syvemmälle. Tällä kertaa minä taisin olla se lumooja joka hukutti uhrinsa. Tai niin luulin, mutta astuinkin liukkaan kiven päälle, jalkani yllättäen pettäen. Kunnon molskahduksen saattelemana kaaduin kyljelleni veteen. Mudan alla sijaitsevat kivet osuivat ikävästi, irvistin kivusta. Pääni sentään pysyi koko ajan pinnalla, mutta kun nousin, koko kehoni oli märkä ja osittain levän ja mudan peitossa.
"Älä tulekkaan" mutisin ja yritin ravistella suurimmat mudat ja vedet pois. Silti värisin hieman, ihan vain kylmyyden vuoksi. Ei mennyt ihan suunitelmien mukaan tämä.

5:06pm 01-13-2024

Uuden VK tyhjennys

Haxo - Hermi

Knabin ajatukset olivat niin tyhjän vatsan valitusten hiljentämisessä, ettei tuo tajunnut ollenkaan Coenin juonta. Viattomana tuo laski päätään kohti vettä.
"Hei!" Haxo naurahti ja siirtyi nopeasti Coenin tielle.
"Nyt tilasit itsellesi kylmän kylvyn", Haxo virnisti, ja nappasi toisen mustasta harjasta leikkimielisesti kiinni(?). Harjasta vetäen Haxo ohjasi Coenia kohti vettä, yrittäen myös kehollaan työntää toisen lampeen.
"Mahtaa olla virkistävää", Haxo virnuili, oli Coen päätynyt veteen tai ei.

Deimos - Violence

Friisi höristi korviaan Dianan jatkaessa aikaisemmasta aiheesta, tavallaan. Toisen huoli oli suloista. Deimos nielaisi pienen suullisen heinää ja nosti päänsä ylös. Nyt kun kivun pahin terä oli hellittänyt kiitos Aitnen, syöminenkin onnistui paremmin, vaikka olikin hidasta. Ori kosketti Dianan poskea hellästi.
"Pari vammaa ei estä minua nauttimasta seurastasi. Voimme edetä kaikessa rauhassa, minusta ei tarvitse murehtia", Deimos sanoi vakuutellen. Jos tietyt asiat eivät onnistuisi orin kunnon takia, varmasti huominen olisi heille molemmalle tarpeita tyydyttävä noin muuten. Deimos ei jättäisi huomista väliin mistään hinnasta, aivan sama vaikka luita nipistelisi välillä. Kuinka järkevää se olisi? Ei varmaan kovin, mutta ei Deimos jaksanut odottaa päiviä tai jopa viikkoja että kaikki vammat olisivat täysin parantuneet. Dianan oli parempi olla muuttamatta mieltään Deimoksen tilan takia, Deimos odotti jo seuraavaa päivää innoissaan.

Diana-Hermi

Huomiseen, se oli ehkä parempi. Kayo tarvitsi nyt isäänsä. Vaikka varsa kyllä näyttikin selviävän hyvin kavereidensa kanssa. Deimoksen viimeiset sanat saivat sydämeni sykkimään nopeammin. Vuosi. Yli vuoden ajan en ollut edes miettinyt moisia. Selviytyminen oli ajanut moiset ajatukset pois mielestä. Mutta nyt kun en ollut jatkuvasti valmiina pakenemaan, voisin antaa itseni nauttia. Edes hetken. Mutta huomenna. Vasta huomenna. Nyt piti käyttäytyä asiallisesti, joten huomioni palasi leikkiviin varsoihin. Vilkaisin Deimokseen tosin vähän huolissani, murtunut leuka varmasti vaikeutti syömistä. Tämä nosti myös toisen huolen.
"Et kyllä ole ehtinyt parantua hirveästi. Oletko varma, että huominen kannattaa?" kysyin, kyllä Deimos varmasti ymmärsi että viittasin äskeiseen keskusteluun. Deimos oli myös murtanut kylkiluunsa, enkä halunnut satuttaa oria. Hänen täytyisi parantua, riski että joku käyttäisi orin heikkoa kuntoa hyväkseen oli niin pitkään, kun Deimos ei voisi taistella normaalisti. Ja moni halusi orin kuolevan. Osa varmaan olisi halunnut, että minä olisin tappanut hänet heti Tichon rajalla kun minulla oli siihen mahdollisuus. Mutta minulle riitti yksi tappo, jo se sai minut voimaan huonosti ja vei nälän.

Deimos - Violence

Dianan viimeiset sanat saivat Deimoksen vetämään hitaasti syvään henkeä ja huokaisemaan hiljaa tyytyväisenä, mutta malttamattomana. Deimos ei saanut mielestään miltä toisen läheisyys ja lämpö oli tuntunut aiemmin. Miltä Dianan keho oli tuntunut pitkän aikaa sitten.
"Ja huomiseen asti pitäisi odottaa", ori sanoi vastaukseksi. Miten tuo pystyisi? Varsinkin nyt kun Diana oli ilmaissut suostumuksensa? Se sai Deimoksen haluamaan tammaa vain enemmän.
"Etsin sinut heti aamulla... Valmistaudu...", Deimos kuiskasi viettelevästi matalalla äänellään, pienesti virnistäen. Orin odotukset ja toiveet olivat korkealla. Aamusta tulisi ihanan pitkä. Deimoksen katse hakeutui hetkeksi Dianan silmiin, ennen kuin tuo käänsi katseensa taas aukealle. Friisi veti päänsä kauemmas tammasta ja laski turpansa ateriaansa kuin mitään sykettä nostattavaa hetkeä ei olisi ollutkaan. Paikalla oli varsoja, tunteiden ei sopinut käydä liian kuumiksi.

Diana-Hermi

Katsoin hetken Deimoksen perään, ennen kuin kiinnitin huomioni Kayoon. Onneksi varsa ei vielä ymmärtänyt mitä hänen emolleen oli käynyt. Mutta miten Jerry oli edes päätynyt Carmillan ja Kayon luokse? Olisi kuvitellut, että hän olisi karttanut Violencea epäonnistuttuaan Deimoksen murhassa. Kylmät väreet riipivät selkääni pitkin kun vain ajattelin valkoista oria. Nyt sentään pystyin lohduttautumaan sillä, että hän oli kuollut. Se kuitenkin johti ikäviin ajatuksiin, joten keskityin jälleen vain Kayoon ja tuon leikkitoveriin. Huomasin erään varsan emon vilkuilevan tänne ja supisevan jotain toisen emon korvaan. Korvani olivat kääntymässä taakse, kun Deimos saapui paikalle. Äkisti nostin korvani pystyyn, en nyt jaksanut alkaa selittää mikä sai minulle epämukavan olon. Deimos tuskin huomasi mitään, selvästi tuolla oli jotain muuta mielessään, johon en voinut olla hymähtämättä hu*****neesti. En kuitenkaan voinut kieltää ettei itsellänikin ollut käynyt mielessä miten lähelle komean orin halusin. Nytkin katseeni liukui Deimoksen kehoa pitkin, hän oli yhtä hyvässä kunnossa kuin ennenkin, ellei paremmassa.
"Sopii hyvin. Eiköhän Kayolle löydy hyvin seuraa, hänellä näyttäisi olevan kavereita" vilkaisin mustan varsan suuntaan, joka edelleen leikki innoissaan toisten varsan kanssa(?). Deimoksen huomio tuntui hyvältä, hän sai unohtamaan arpeni, joista aikasemmin olin ollut niin kovin huolissani. Annoin Deimokselle pikaisen pusun poskelle.
"Siitä on pitkä aika. Liian pitkä" kuiskasin orin korvaan.

Deimos – Violence

Dianan ei olisi tarvinnut, mutta kerta tamma itse ehdotti, niin… Deimos ei halunnut Dianasta mitään lapsenlikkaa, friisillä oli lauma siihen tarkoitukseen. Sitä paitsi jos jotain kävisi, Deimos ei halunnut Dianan kokevan syyllisyyttä. Ori vilkaisi varsojen suuntaan hieman varautuneena, mutta leikki jatkui samannäköisenä. Deimos ei olisi kauaa poissa. Lyhyt hymy Dianan suuntaan, ja Deimos lähti reippaasti kävellen kiertämään varsojen ja vanhempien muodostamaa leikkialuetta. Deimoksen kulkiessa ohi, vanhemmat nyökkäsivät tuolle tervehdykseksi. Jokaiseen ori ei jaksanut vastata yksitellen. Ruokavarastolla oli myös väkeä, jotka tosin eivät saaneet johtajan huomiota. Deimos nappasi jonkin verran heinää mukaansa. Tuo olisi halunnut syödä enemmänkin, mutta ei varmaan pystyisi leuan takia. Kohta tuo palasikin takaisin Dianan luokse ja laski heinät maahan. Deimos vilkaisi varsoja, kaikki näytti olevan vieläkin hyvin joten sininen katse siirtyi Dianaan.
”Ajattelin jättää Kayon huomenna hoitoon, saisimme vähän omaa aikaa”, Deimos sanoi vihjaavasti ja kurotti turpaansa sipaistakseen tamman kaulaa. Aikaa keskustella asioista ja aikaa tehdä jotain muutakin. Jälkimmäinen kylläkin kiinnosti oria enemmän.

12:14pm 12-31-2023

Uuden VK tyhjennys

Coen-Hermi

Älyköt tosiaan, hihitin mielessäni. Lampi olikin paljon lyhyemmän matkan päässä kuin mitä olin ajatellut, pieni vesistö jo näkyen. Vesikasvejakin näytti paljastuneen sulaneen jään alta. Oikein hyvä ja vihdoin pääsisi syömään jotain kunnolla vihreää. Haxon kanssa jaettu kukka tuli mieleeni, hymyni muuttuen hetkeksi lempeämmäksi. Ei tämä voinut olla väärin, mehän vaikutimme sopivan hyvin yhteen. Ja Haxo halusi nähdä myöhemmin uudestaan. Minä halusin nähdä uudestaan. Minun ei pitäisi, mutta halusin ja paljon. Halusin olla Haxon lähellä, jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä, olla täysin vapaa. Toki minun täytyi edelleen olla varovainen kykyni kanssa, mutta Haxo tiesi. Hän tiesi eikä silti pelännyt minua. Jo se vieritti ison osan kyvyn tuomasta taakasta pois harteiltani, vapautuneempi olo vallaten minut. Vapaa, sitä sain Haxon kanssa olla enkä halunnut siitä eroon. En halunnut Haxosta eroon.
"En usko, että se on hirveästi ehtinyt tässä aamupäivästä lämpenemään. Sillä ei ollut niin hauskaa aamulla kuin miellä" silmää Haxolle iskien lähestyin lampea ja otin pari kulausta. Viileää vesi tosiaan oli.
"Testaa sinäkin" sanoin viekas kiilto silmissäni ennen kuin turvallani roiskutin vettä kohti pilkkuturkkia. Valmistauduin jo seuraamuksiin, astuen pois lammikon ja Haxon välistä, ettei tuo ainakaan voisi tönäistä minua kokonaan veteen.

Diana-Hermi

Deimos piti sanansa, hän ei vaatinut minua jäämään leiriin tai nukkumaan hänen kanssaan. Ei ainakaan vielä. Hän myös itse suunnitteli nukkuvansa leirin ulkopuolella, Kayon vuoksi. Hän oli oikeassa, mieluummin halusin näyttää kykyni jossain, missä ei olisi muita Violencen sotureita. En kuitenkaan ehtinyt vastata kun Deimos esitti jo seuraavan kysymyksen, muistuttaen nälästä joka kalvoi mahaani. Silti mieleni ei tehnyt syödä, nyt kun alitajuntani oli liittänyt sen Jerryn tappamiseen.
"Minä voin vahtia häntä sillä aikaa. Minulla ei ole nälkä, joten minulle ei tarvitse tuoda mitään, mutta kiitos" vastasin hymyn kera. Osa minusta halusi kertoa Deimokselle mitä oli meneillään, mutta en uskonut hänen ymmärtävän. Miten voisi, tappaminen oli hänelle täysin normaali asia, jota oli turha jäädä vatvomaan. Jopa niin normaali, että tuo oli epäröimättä lähes tappanut minutkin. Katseeni kääntyi takaisin Kayoon joka jo jatkoi leikkimistä(?). Mutta jos en avautunut Deimokselle, jos en voinut luottaa että hän ymmärtäisi, voisiko tästä tulla mitään?

Variana-Ticho

Jaharin sanat ja niiden kylmyys oli iskenyt ilkeän syvälle. Se ei saisi estää minua, häntä ei oltu kasvatettu täydellisyyteen ja sen jatkuvaan tavoitteluun. Ei hän tietenkään ymmärtäisi. Minun täytyisi oikeastaan sääliä oria sen vuoksi, niin paljon potentiaalia jäi käyttämättä. Niinpä hylkäsin syyllistävän tunteen mielestäni ja lähestyin Susania. Minut nähdessään vaalean tamman hymy katosi. Gary myös hiljeni minut nähdessään, mutta ilme oli paljon ystävällisempi ja hän tervehti nyökkäyksen kera. Nyökkäsin itsekin ennen kuin käännyin katsomaan Susania.
"Voimmeko jutella? Asia on tärkeää" sanoin asiallisesti mutta vakavana.
"Minulla on keskustelu Garyn kanssa kesken" Susan tuhahti ja aikoi jatkaa keskustelua orin kanssa.
"Ei oikeastaan, minun täytyy jo kiirehtiä, Comet odottaa. Haemme uusia sammalia sairaille" Gary tokaisi, joko hän halusi, että Susan puhuu kanssani, ei välittänyt tai sitten ei tajunnut ettei Susan halunnut puhua minulle. Tamma oli sanomassa vastaan, mutta ori jo lähti ravaamaan leirin uloskäynnille. Nyt korvat luimussa Susan kääntyi katsomaan minua ärsyyntyneenä.
"No mitä nyt?" tuo tuhahti.
"Haluaisin puhua siitä, mitä luulit nähneesi rajalla. Tiedän että olet levittänyt minusta huhuja koko laumalle" sanoin, käyttäytyen rauhallisesti, vaikka mieleni tekikin lyödä järkeä tamman päähän ihan fyysisesti.
"Tiedän mitä näin rajalla. Sinun on turha valehdella" Susan ei ottanut minusta mallia, vaan jatkoi töykeää ja kylmää käytöstään.
"Sinä näit minut ja Aderlinin upseerin juttelemassa, kyllä. Mutta jos kerran näit meidät, niin varmasti myös huomasit, että pysyimme molemmat omilla puolillamme rajaa emmekä käyttäytyneet mitenkään läheisesti. En tiedä miten siis pystyit kuvittelemaan että minulla olisi suhden toisen lauman jäseneen, tämä kun on hyvin kaukana totuudesta. Jos olisit jäänyt luulojesi kanssa yksin, etkä jaellut sitä totuutena, ei meillä olisi ongelmaa. Mutta jostain syystä koit, että koko leirin pitäisi tietää ja saada väärän kuvan minusta ja tästä Aderlinilaisesta upseerista, ja se on väärin eikä hyvän soturin käytöksiin kuuluvaa" mitä enemmän puhuin, sitä vakavammaksi ja tiukemmaksi ääneni muuttui.
"Sinä olit selvästi nähnyt hänet aikaisemminkin. Lauman on hyvä tietää kenelle todella olet lojaali" Susan tuhahti. Hän varmasti tiesi, että oli väärässä, ettei minun ja Irionin välillä ollut mitään. Purin hampaitani yhteen, jotten päästäisi suustani mitään sopimatonta. Mitään, mitä täydellinen soturi ei sanoisi.
"Kyllä, olemme tavanneet KERRAN aikaisemmin. Kun jouduin hakemaan johtajamme Aderlinista Violencen uhkauksien vuoksi, hän hyvän soturin tavoin varmisti oman laumansa turvallisuuden ja huolehti, etten liiku yksikseni Aderlinissa. Teimme molemmat vain sen, mitä kuuluu työkuvaamme oman lauman jäseninä ja suojelijoina. Mutta vakuutan, välillämme ei ole mitään eikä koskaan tule olemaan. Asiahan ei sinulle kuulu, mutta ylipäätään minä en aio seurustella koskaan, en koe siihen minkäänlaista tarvetta. Joten sinun ei tarvitse huolehtia, että kiinostuisin kenestäkään Tichossakaan, jos se on mieltäsi vaivannut" Susanin oli parasta vihdoin ymmärtää, että härnäämiseni oli turhaa, minun ja Jaharin välillä ei ollut mitään. Jaharkaan ei varmasti minusta ollut kiinostunut, ei varsinkaan nyt.
"Yrität vain peitellä totuutta ettet joutuisi kärsimään seuraamuksista. Johtajamme tuskin ilahtuu kun saa kuulla ettet olekaan lojaali Ticholle" omahyväinen ääni sai lihakseni jännittymään, muttei pelosta. Ei, minä yritin estää itseäni iskemästä hampaitani tammaan. Se ei olisi täydellisen upseerin tapaista.
"Vicente uskoo kyllä, että olen täysin lojaali hänelle ja tälle laumalle enkä tekisi mitään mikä vaarantaisi kumpaakaan. Susan, sinä tiedät valehtelevasi. Minä tiedän että olet valehdellut minusta ja Aderlinin upseerista. Tee, mikä on oikein ja kerrot muillekin. Voit vaikka kertoa että olet ymmärtänyt asian väärin. Mutta korjaat tämän tilanteen heti. Se on velvollisuutesi ja oikea teko. Mitä enemmän välttelet sitä, sitä enemmän joudut puhumaan kanssani ja minä kyllä huolehdin, että teet mikä on oikein. Ja puhu Jaharille. Ihan itsesi vuoksi" ohjeistin ja odottamatta seuraavaa omahyväistä vastausta poistuin paikalta. Harkitsin meneväni heti puhumaan Ginalle, mutta totesin että tässä mielentilassa minun oli järkevämpi mennä pesääni suunittelemaan tulevia treenejä. Täytyisi huolehtia ettei Sienna muuttuisi Susanin kaltaiseksi.

Jahar - Ticho

Lusitano vain pudisti päätään Varianan sanoille. Tamma se jaksoi jauhaa tuota samaa virsiä.
"Vielä kun sinä heräisit järkiisi", Jahar sanoi kylmästi tammalle. Varianan kertoessa olevansa iloinen Jaharin parantumisesta, ori ei rentouttanut luimistettuja korviaan. Oliko tamma oikeasti iloinen hänen puolestaan? Ääni kuulosti aidolta, mutta Jahar ei ollut varma. Samassa Variana katosikin Jaharin puutteellisen näkökyvyn ulottumattomiin, sumeni muodottomaksi täpläksi ennen kuin sekoittui täysin erottamattomiin taustaväreihin. Jahar katsoi silti siihen suuntaan hetken. Toinen oli lähtenyt niin pian että Jahar uskoi sanojensa osuneen jonnekin. Toivottavasti. Jahar huokaisi pienesti ja lähti sitten jatkamaan omia töitään. Tuon teki mieli puhua jollekulle Varianasta, mutta tuo ei oikein tiennyt kenelle. Gina kyllä kuuntelisi mutta... Ei Jahar tiennyt halusiko avautua toiselle varsinkin kun joutuisi puhumaan tuolle juoruista.

Deimos - Violence

Friisin katse oli myös varsoissa, tai tarkemmin tuo nyt katseli varsojen huoltajia, yrittäen painaa heitä mieleensä. Joku jolta kysyä neuvoa huomenna. Tai joku jonka laittaa vastuuseen Kayosta.
"Okei", Deimos vastasi rennosti tamman sanoihin. Ori ei huomannut mitään, luuli vain että Diana ei oikeasti ollut päättänyt.
"Ajattelin aluksi että nukkuisin Kayon kanssa luolani ulkopuolella, mutta äskeisen jälkeen se välttämättä ole hyvä idea. Joten taidamme mennä leirin ulkopuolelle, varmaan solan viereen. Ehkä sinulle olisi muutenkin helpompi näyttää kykysi Kayolle leirin ulkopuolella, vai?" Deimos kysyi ja vilkaisi nyt tammaa. Ehti Diana vastaamaan tai ei, friisi jatkaisi.
"Onko sinulla nälkä? Käyn hakemassa jotain, voin tuoda sinullekin. Kayo!" Deimos käänsi katseensa takaisin varsaan, jonka pää pyörähti tähän suuntaan.
"Käyn hakemassa ruokaa, älä lähde haahuilemaan minnekään sillä välin", friisi käski. Varsa pärjäisi pari minuuttia keskenään kaverin kanssa.
"Joo", kuului lyhyt vastaus ja varsan huomio oli kääntynyt takaisin leikkikaveriin. Mitä luultavimmin varsa olisi liian kiireinen syödäkseen. Deimoksen katse kävi parissa muussa aikuisessa, ipanan oli parempi olla paikalla kun ori palaisi. Deimos vilkaisisi Dianaa, ellei tamma olisi jo vastannut.

12:07pm 12-31-2023

Uuden VK tyhjennys

Diana-Hermi

Hyvä oloni haihtui hetkessä ja jännityin Deimoksen kysymyksen myötä. Mitä voisin sanoa orille? Minkä vastauksen hän hyväksyisi. Pitäisikö Deimos sanansa ja antaisi minun poistua jopa Violencen alueelta?
"En.... tai siis ehkä leirin ulkopuolella. En tiedä. En ole vielä käynyt luolallani" se ei ollut vale. Tosin en vain halunnut mennä luolaani, en halunnut tuntea oloani vangituksi. Kai oma luolani oli tarkoitus antaa vapautta nukuinko Deimoksen luona vai en, mutta koskematon luola ahdisti. Se vei takaisin menneisyyteen, takaisin muistoihin omistuishaluisesta Deimoksesta ja kuolleeseen Beniin. Katseeni pysyi Kayossa, sillä en halunnut nähdä Deimoksen ilmeitä. En halunnut nähdä mitä tuo ajatteli tai epäili. En halunnut rikkoa uskoani, että Deimos todella oli muuttunut. Niin kauan kuin tämä esitys pysyisi yllä, oli se aito tai ei, minun ei tarvinnut muuta kuin esittää että kaikki oli hyvin. Minun ei tarvinnut myöntää että olin tehnyt virheen.

Variana-Ticho

Ilmeeni vakavoitui Jaharin sanojen myötä ja omiin korviini Jahar kuulosti katkeralta. Hiljaa annoin Jaharin avautua ja paljastaa todelliset tunteensa. Miksi hän ei voinut ymmärtää? Ticho tarvitsi parempia upseereita ja minun täytyi täyttää se rako. Olin tehnyt virheitä, mutta ne johtuivat läheisistä suhteistani Jahariin. Olin aliarvioinut omat kykyni pitää tunteeni aisoissa hänen seurassaan ja käyttäytynyt tyhmästi.
"Täydellisyyden tavoittelemisessa ei ole mitään vikaa, siihen täytyisi jokaisen soturin tähdätä, jotta he voisivat palvella laumaansa parhaiten" tunteettomasti sanoin.
"Mutta hyvä, että puhut heille. Ehkä he vihdoin heräävät järkiinsä" vastasin ja käänsin huomioni leiriaukiolle. Susan seisoi sopivasti sen toisella puolella, jutellen Garylle. Ennen kuin suuntasin juoruavan ämmän luokse, kiinnitin huomioni Jahariin. Vaikka yritinkin olla äärimmäisen neutraali, eräälle asialle en voinut mitään.
"Mutta olen iloinen että näkösi on parantunut. Todella" äänestäni kuului aitous ennen kuin pikaisen nyökkäyksen jälkeen lähdin suuntaamaan kohti Susania. Jaharin sanat olivat satuttaneet enemmän kuin olin antanut ymmärtää, vaati paljon, etten lähtenyt avautumaan orille miksi täydellisyys oli minulle niin tärkeää. Sillä ei ollut väliä. Siihen minun täytyi tähdätä, ja niin piti muidenkin. Etenkin Sienna. Hän ei saisi murtua niin kuin siskoni.

Jahar - Ticho

Ihanko tosi? Jahat antoi ajatustensa näkyä jokseenkin tuomitsevassa ilmeessään.
"Ai ei aina ole ollut? Milloin olisit hoitanut tällaiset asiat nätisti?" Jahar tuhahti epäuskoisena.
"Sentään jotain hyötyä tästä täydellisyyden tavoittelustasi on. Ehkä voisit kerrankin hoitaa jonkin ikävän asian asiallisesti", Jahar tylytti. Tuota ärsytti kuinka Variana koitti vain lakaista sammaleen alle aikaisemmat toilailunsa.
"Jos olet niin täydellinen nykyään, sinun pitäisi pahoitella käytöstäsi useammalle kuin yhdelle hevoselle", Jahar tuhahti loppuun.
"Mutta kyllä, aion puhua heille kummallekin", Jahar lisäsi. Pitäisikl hänen etsiä heidät heti? Työt kylläkin odottivat, ja Ginalla ja Susanilla saattoi olla myös kiireitä

Haxo - Hermi

Knabbi virnisti Coenin hipaistessa. Parempi lopettaa tuommoinen hiplailu tai sitä innostuisi tekemään jotain muuta kuin etsimään ruokaa.
"Ihanko totta?" Haxo kysyi huv ittuneena Coenin kertoessa marjojen hyvistä puolista. Toisen vitsailu kuului läpi päistärikön äänestä. Sitten Haxokin naurahti.
"Joo, todellakin. Oikein älyköt liikkeessä", Haxo sanoi hihittäen. Hehän eivät ikinä tekisi mitään tyhmää.
"Tuolla se lampi näkyykin", Haxo höristi korviaan.
"Onkohan vesi vieläkin hirveän kylmää?" Tuo mietti ääneen. Lammikko näytti pienemmältä ja matalammalta, joten siellä saattoi pystyä olemaan kauemmin. Tosin, ainahan ruokaa voisi kerätä ensin rannalle ja nautiskella vasta sitten, ilman että koivet jäätyisivät.

Deimos - Violence

Friisi ei ollut ajatellut kysymyksestään erikoisemmin. Ihan viatonta kiinnostusta vain mitä Diana aikoi tehdä. Eikö niin? Kahdenkeskinen aika oli kyllä harmi viettää jotain varsoja tuijotellen, mutta kai sitä piti pysyä vielä huolehtivaisen isän roolissa. Huomenna Deimos kyllä jättäisi Kayon joko kaverilleen tai jonnekin päivähoitoon. Ori saisi omaa rauhaa ja kenties aikaa Dianan kanssa. Deimoksen katse kääntyi vaivihkaa vierellä kävelevään Dianaan ja katseli tamman kehoa, varsin miellyttävien ajatusten noustessa mieleen. Miten friisi malttaisi odottaa huomiseen ennen kuin pääsisi toteuttamaan mietteensä?
"Oletko jo päättänyt missä nukut?" Deimos kysyi, kääntäen katseensa eteenpäin, ennen kuin aivot lakkaisivat toimimasta kokonaan Dianan katsomisesta. Missä Kayo oli? Ai tuolla, jonkun tammavarsan seurassa. Deimos ei tiennyt että varsat olivat jo tuttuja toisilleen, mutta mitä Deimos osasi kakaroiden touhuja arvioida, niillä näytti menevän ihan hyvin. Pitäisiköhän Deimoksen viedä Kayo yöksi leirin ulkopuolelle? Aluksi ori oli ajatellut yöpymistä luolansa edessä, mutta nyt se ei enää tuntunut hyvältä idealta. Haluaisikohan Diana liittyä seuraan? Kayoa tuskin haittaisi. Deimosta varsinkaan ei haittaisi.

12:03pm 12-31-2023

Uuden VK tyhjennys

Diana-Hermi

Katsoin hymyillen Kayon perään, onneksi hän oli lopulta uskonut, ettei Carmilla tullut huutamaan hänelle. Deimoksen kysymys yllätti lievästi. Ori ei ehkä sitä ymmärtänyt, mutta koska hän antoi minulle vaihtoehdon, se toi luottamusta siihen, että hän todella oli muuttumassa ja antaisi minun elää omaa elämääni. Että hän ei kokenut minun olevan omistettava asia.
"Ei minulla nyt ole mitään" vastasin ja lähdin kävelemään friisiläisen vierellä aidosti hymyillen. Ehkä olinkin tehnyt oikean päätöksen. Ehkä Deimos vihdoin oli saanut järkeä päähänsä ja voisimme olla normaali pariskunta. Saisin ystäviä ja voisin kulkea vapaana... Ehkä se olisi kokeilun arvoista.

Variana-Ticho

Jaharin turhautunut komentti ainakin ilmaisi ettei hän uskonut mitään mitä Susan sanoisi minusta. Se oli hyvä. Jahar ei siis kuvitellut, että tunsin häntä kohtaan mitään. Jahar ei kuitenkaan myöntänyt tietävänsä mistään Ysalaisten tapaamisesta ja hän vaikutti puhuvan totta. Voisinko enää luottaa häneen? Tahdoin. En halunnut pitää häntä petturina, en vielä. En ennen kuin olin varma, että Jahar oli täysin mukana Ysassa eikä vain kaivamassa sieltä informaatiota. Hetken rauha minun ja Jaharin välillä kuitenkin rikkoutui ja korvani kääntyivät jälleen taakse, eikä se tällä kertaa johtunut Susanista tai Irionista.
"En tietenkään. Ei olisi kunniallista antaa tunteiden viedä. Tiedostan että käytökseni ei aina ole ollut täysin asiallista, mutta niin kuin sanoin, asiat ovat nyt muuttuneet. Kohtaan Susanin asiallisesti, mutta tiukkana. Hän saa selittää miksi oli Aderlinin rajan lähellä ja kertoa muille ymmärtäneensä tilanteen täysin väärin. Aion myös huolehtia, ettei Gina jatka huhuja minusta ja sinusta. Kehottaisin myös sinua vakuuttamaan Ginalle että Susanille, että me emme ole minkään näköisessä suhteessa" vastasin asiallisesti, ryhtini aavistuksen verran parempi kuin hetki sitten.

Jahar - Ticho

Okei, tämä selvästi liittyi jotenkin Jahariin.
"Miksei Susan voi antaa olla. Minun pitää puhua hänelle", Jahar sanoi turhautuneesti. Variana jatkoi, ja sai Jaharin kääntämään korvansa taakse. Tamma viittasi selvästi Ysaan. Olisiko Susan voinut olla jollain Ysan hommalla? Menossa tapaamaan ehkä Rayta? Jahar ei tiennyt, mutta aikoisi varmasti kysyä.
"En tiedä. Minun korviini ei ole kantautunut mitään", Jahar sanoi totuuden mukaisesti. Kai Variana uskoisi.
"Mitä aiot? Etsiä Susanin, huutaa ja uhkailla häntä?" Jahar kysyi hieman tympääntyneesti. Kuulosti Varianalta.

Deimos ja Kayo - Violence

"Tuollahan ipanoita näkyy, mennään sinne", Deimoksen katse osui varsoihin kauempana. Ja niitä vahtiviin vanhempiin. Näytti täydelliseltä. Kayokin kääntyi jo innokkaan näköisenä siihen suuntaan ja lähti jo mäkeä alas. Kuin mitään hätää ei oliai ollutkaan. Varsojen mielialat vaihtelivat tiuhaan.
"Tuletko sinä Diana? Vai teetkö jotain muuta?" Deimos kysyi, valkoista tammaa vilkaisten. Missähän Diana oli ollut tämän ajan? Deimos vilkaisi pikaisesti Kayon suuntaan, joka kylläkin näytti unohtaneen aikuiset. Tarvitsiko tässä liikkua ollenkaan? Kayo katseli varsoja läpi, etsien Zonjaa tai Rascalia. Jos jompaakumpaa ei näkyisi, ei se kuitenkaan haittaisi varsaa.

Variana-Ticho

Sen täytyi olla Susan. Miksi tamma oli ollut Aderlinin rajalla, en tiennyt. Oliko hän seurannut minua? Sillä ei väliä, hän oli kuitenkin mennyt liian pitkälle. Jopa Jahar kaikista hevosista oli epäillyt josko juoru olisi pitänyt paikkansa, se tarkoittaisi monen muun todellakin uskovan.
"Kun tulin eilen rajatarkista, hän sanoi vihjailevaan tyyliin jotain että on hyvä kun on joku jolle jakaa huolensa tai vastaavaa. Luulin, että hän puhui sinusta koska, no, kyllä sinä tiedät mitä hän on luullut" selitin Jaharille.
"En vain ymmärrä miksi hän ei jo jätä minua rauhaan. En ole tehnyt hänelle mitään. Ja mitä Susan edes teki Aderlinin rajalla? Hän harvemmin tekee yksinään hommia. Ellei..." katseeni ensin valui hieman sivulle valittaessani juoruavasta tammasta, mutta kun epäilys nousi mieleeni, nostin katseeni Jahariin. Oliko Susanin tarkoitus nähdä Ysan jäseniä? Aikoisiko Jahar puolustella pettureita?
"Tiedätkö sinä miksi hän oli siellä?" kysyin suoraan. Oliko tamma sattumalta nähnyt minut ja Irionin? Ja se ei siltikään selittänyt miksi Susan halusi niin kovasti juoruta minusta. Eikö Jahar ollut tehnyt tammalle selväksi, että minä en todellakaan ollut kiinnostunut orista? Jos ei, niin miksi? Luuliko Jahar että tunsin jotain häntä kohtaan? Tämä ajatus sai minut tahattomasti jännittymään aavistuksen.

Coen-Hermi

Vai pitäisi toista taas lämmittää. Ilkikurinen virne nousi kasvoilleni nautinnollisten muistojen noustessa mieleen.
"Ja mielelläni lämmitänkin" sanoin viettelevään sävyyn, turvalla toisen lapaa hipaisten. Jäin hieman taaemmas, että minun oli helpompi seurata Haxoa joka selvästi tiesi, minne kannatti mennä.
"Samaa mieltä! Sitä paitsi joku selitti minulle joskus että marjat sisältävät tärkeitä aineita keholle. Joten niiden täytyy olla vain hyväksi, ei voi siis syödä liikaa" puhuin kuin olisin muka joku suurikin tietäjä, hilpeys äänessäni rakoillen esiin, paljastaen etten ollut tosisssani.
"Onneksi me olemme täysin järkipäisiä, emmekä koskaan tekisi mitään älytöntä" lisäsin vielä, mutta pokkani ei enää pitänyt ja nauru purskahti ulos.

Diana-Hermi
Nyökyttelin, todella oli. Sehän oli fakta, ei kukaan voinut kieltää, etteikö luolan ulkopuolella olisi enemmän tilaa. Mutta aikaa iltaan tosiaan oli, aurinko ei ollut vielä edes huipussaan.
"Täällähän on monia varsoja, varmasti joku haluaa leikkiä kanssasi, niin aika kuluu nopeammin" vahvistin Deimoksen sanoja. Kun käännyin katsomaan leiriaukiota etsiäkseni Kayolle leikkikaveria, huomasin Famarin ja Troyn palaavan, jostain syystä ilman Jennyä ja Frankia. Harmi, heidän seuraan hakeutuminen olisi itselleni ollut luonollisinta. Troyn tai Famarin seuraan et viitsinyt oma-aloitteisesti hakeutua. Niin, paitsi nyt piti miettiä Kayolle seuraa. Alhaalla leikki kyllä varsoja hyvä määrä. Vaan kuka heistä olisi sopiva leikkikaveri? Olisi hyvä olla suurin piirtein samanikäinen. Ja pelkäsivätkö Kayon ikäiset vielä tammapöpöjä?

Haxo – Hermi

Saniaisista? Hmm… pehmeitä, vähän hentojakin kasveja. Olivat nekin hyviä.
”Ei varmaan löydy”, Haxo myönteli. Saniaiset tarvitsisivat enemmän lämpöä.
”Vesikasvit kuulostaisivat kyllä hyvältä, mutta myös aika vilpakalta ruualta. Onneksi sinä olet minua lämmittämässä”, Haxo virnisti, ja mietti itsekin mihin suuntaan kannatti mennä.
”Tuollapäin taitaa olla lampi”, Haxo muisteli ja lähtikin osoittamaansa suuntaan.
”Se joka ei pidä kesästä ja sen herkuista on jokin psykopaatti”, Haxo naurahti sitten Coenin aikaisempiin sanoihin. Kesä oli paras vuodenaika. Jos siis miinustettaisiin ötökät.

Jahar – Ticho

Kappas, jotain tunteita? Jaharista tuntui jopa pikkuisen hyvältä että Variana kuulosti loukkaantuneelta. Tuon teki mieli kommentoida tamman älyttömyyttä, mutta Variana käyttäisi sitä vipuvartena haukkuakseen Ysaa ja Jaharin toimia aatteessa. Jahar ei sanonut mitään, hymähti vain hiljaa. Varianan alkaessa miettiä asian selvittämistä, Jahar mietti jatkavansa töitään. Olisi mukava auttaa Varianaa, mutta kun tamma oli tuollainen.. Mutta sitten Variana vaikutti keksineen kuka syypää oli.
”Susan? Miksi niin ajattelet?” Jahar kysyi, vaikka tuonkin mielestä Susanilla oli ihan hyvä motiivi saada Variana huonoon valoon. Pitikö tammalle vääntää rautalangasta ettei Jaharia kiinnostanut. Jos tämä siis liittyi Jahariin

12:00pm 12-31-2023

Uuden VK tyhjennys

Deimos ja Kayo – Violence

Kiitos Dianan lupauksen, Kayo näytti pikkuisen piristyvän. Varsa höristi korviaan tamman puhuessa, mutta niin teki myös varsan isä. Deimoksen katse kääntyi Dianaan. Tamman oli parempi valehdella. Miksei Diana muuten ollut ikinä ehdottanut ulkona nukkumista? Olisi se käynyt Deimokselle, tuolle oli aivan sama missä nukuttiin. Varsinkin jos Diana olisi vieressä…
”Eikö olekkin”, varsa vastasi korviaan luimistaen tamman sanoihin, Dianan puhuessa luolien ahtaudesta. Edes joku tuntui tajuavan mikä luolissa oli ikävää. Malttamiskysymys sen sijaan vaati lisätietoa.
”Kuinka pitkä aika siihen on?” Kayon katse kävi isässä, joka heräsi ajatuksistaan. Friisi vilkaisi taivaalle.
”Useampi tunti. Eli aika pitkä aika. Mutta se menee kyllä nopeasti jos keksit jotain tekemistä siksi aikaa. Haluatko käydä jossain? Onko jotain kaveria jonka luokse haluat mennä?” Deimos ehdotteli. Varsan jättäminen kaverin tykö tuntui kyllä houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Coen-Hermi

Virnistin, Haxo vaikuttikin sokerin nauttijalta. Ei todellakaan kehonsa puolesta, knabbihan oli erittäin hyvässä kunnossa, mutta energiansa puolesta, sitä vaikutti riittävän muillekin jaettavaksi. Ei sillä, nautin kyllä itsekin kovasti makeista kukista sun muista, mutta kukapa ei? Olisi oikeastaan epäilyttävää jos Haxo ei tykkäisi kesän makeista antimista. Vesikasvitkin menettelivät, mutta niitäkin enemmän nautin eräästä tietystä kasityypistä.
"Saniaiset, ne ovat lempiruokaani. Niitä tosin ei varmaan vielä hirveästi näin alkukeväästä löydy, joten voimme kyllä etsiä vesikasvia. Eiköhän täältä joku lampi tai joki löydy läheltä" selitin.
"Mutta täytyy myöntää, etten itsekään koskaan kieltäydy kesän herkullisista antimista" naurahdin, jolloin katselin ympärilleni miettien mihin suuntaan kannatti mennä.

Variana-Ticho

Ella ja Carita? Eikös ainakin toinen heistä ollut yövuorossa viime yönä? Tuskin siis oli nähnyt ja Jaharin sanoistakin pystyi päättelemään että alkuperäinen huhun aloittaja oli aivan joku muu. Jaharin kysymys jopa vähän loukkasi. Millaisena soturina ori oikein piti minua?
"Ei tietenkään. Hän on upseeri ja sain häneltä neuvoja. Juttelimme toki hetken, mutta pysyimme omilla puolilamme rajaa. Sinun jos jonkun pitäisi tietää, etten tietenkään aloittaisi mitään kenenkään, etenkään Tichon ulkopuolisen kanssa" viimeisestä totemuksesta kuulsi, miten orin epäilyt loukkasivat. Vaan jälleen minun täytyi kerätä itseni. Tämän takia en voinut olla läheinen Jaharin kanssa. Hän sai minut ajattelemaan tunteella, ei järjellä. Hän esti minua olemasta täydellinen.
"Täytyy selvittää kuka tämän huhun on levittänyt ja katkaista kaikkien harhaluulot heti" sanoin nyt tiukemmin. Kuka edes halusi levittää mitään noin pää... Samassa muistin kohtaamiseni Susanin kanssa.
"Susan" sanoin pettyneenä. Pettyneenä tammaan ja siihen, että minulla oli mennyt näin pitkään tajuta.

Diana-Hermi

Tilanne muuttui jälleen hetkessä, Kayo kieltäytyen ja jännittyen. Sydäntäni särki nähdä miten araksi Kayo oli muuttunut Carmillan takia.
"Ei luolaa" lupasin pehmeän hymyn kera. Mieleeni tuli eräs asia, joka voisi hieman piristää Kayoa. Epäröin kyllä hieman, Deimoksen vuoksi, mutta aina voisin todeta valehtelevani Kayon takia.
"Voin kertoa pienen salaisuuden. En itsekään pidä luolassa nukkumisesta, kauhean ahtaita paikkoja verrattuna avaraan leiriaukioon tai metsään" sanoin hieman hiljempaa, kuin kyseessä olisi suuri salaisuus joka ei sais paljastua muille, mutta oikeastaan ainut, jonka en välittänyt asiasta tietävän seisoi vieressäni.
"Jos maltat odottaa siihen asti, että alkaa hämärtymään illalla, voin näyttää silloin, ihan taivasalla" lisäsin vielä. Se antaisi myös lisäaikaa miettiä missä itse nukkuisin tämän yön.

Jahar – Ticho

Varianan reaktio yllätti. Miksi toinen oli noin järkyttynyt? Ei kai puheissa ollut jotain perää? Jahar luimisti myös korvansa. Tuo oli odottanut Varianan vain ravistelevan juorut pois niskastaan ja vähät välittää asiasta. Mutta tamma näytti välittävän juoruista. Irionin nimi ei ollut Jaharille tuttu. Kukaan ei tullut mieleen. Jaharin ajatuksissa kävi jopa kysyä Ysalaisilta tiesivätkö he kuka Irion oli.
”En minä tiedä kenestä se on lähtenyt. Kuulin Ellalta ja Caritalta”, Jahar sanoi.
”Eihän ne puheet ole totta?” Jaharin oli pakko kysyä. Tuo ei uskonut, mutta Variana oli niin outo muutenkin että ei sitä tiennyt.

Deimos ja Kayo – Violence

Deimos oli seurannut kaksikon keskustelua tyytyväisenä. Oli hyvä ettei Kayo pelännyt Dianaa ja oli jopa utelias kykyä kohtaan. Tekisi tietyt asiat paljon helpommaksi. Dianan kuitenkin puhuessa luolasta, jopa Deimoksen tyytyväinen ilme haihtui pois ja tuo katsoi varautuneena varsan reaktiota. Mistä ori olikin oikeassa.
Kayon pieni hymy oli hyytynyt jo pimeän kohdalla, ja korvat painuneet luimuun kun Diana puhui luolaan menemisestä. Ei varmasti! Kayo vilkaisi luolan suuntaan, mutta käänsi katseensa nopeasti pois, kun varsan silmissä luola alkoi näyttää paljon ahtaammalta ja pimeämmältä kuin se oli.
”Ei luolaa”, varsa sanoi ja laski katseensa maahan.
”Mikä tuo luolajuttu on Kayo? Viimeksikin jännitit sitä”, Deimos kysyi suoraan. Kayo vilkaisi varovasti isän suuntaan. Miten isä ei tiennyt? Oliko tämäkin jotain mitä ei voinut kertoa?
”En minä tiedä… saako sanoa”, varsa sanoi vaikeana. Deimos meinasi ensin turhautua, mutta kun varsa sai pienen tauon jälkeen sanottua sanansa loppuun, orin ilme vakavoitui. Oliko tämä jokin Carmillan juttu?
”Saat sanoa. Jos emoa mietit niin hän ei voi sinua kieltää”, Deimos tiesi painostavansa. Se voisi johtaa varsan hätääntymiseen taas kerran. Kayo oli hetken hiljaa, puntaroiden mitä sanoisi.
”Kun emo suuttuu, me mennään luolaan”, varsa sanoi kuin asia olisi aivan ilmiselvä.
”Siksikö sinä luulit minun olevan vihainen kun tulimme tänne? Siksikö sinä haluat nukkua ulkona?” Deimos kysyi. Varsan nyökättyä, katse maassa, ori jatkoi.
”Mutta kumpikaan meistä ei ole sinulle vihainen. Ei sinun sitä tarvitse pelätä”, Deimos sanoi. Kayo luimisti korviaan enemmän. Ei se pelkästään siitä johtunut. Pimeä, ahtaus, yksinolo, emo…
”Ei luolaa”, varsa toisti hiljaa, miettien pakotettaisiinko tuo menemään sisälle. Sitten valon katsominen ei olisi yhtään kiva juttu.

Haxo – Hermi

”Olen sokerihiiri”, Haxo vastasi epäröimättä ja virnisti, kävellessään eteenpäin metsässä.
”Kaikki makea, kukat, omenat, marjat… Nam”, tuo sanoi ja vilkaisi Coenin suuntaan.
”Mutta jos oikeammasta ruuasta puhutaan niin…. Vesikasvit. Lumpeet, vesiheinä… Okei no kaislat ja ruokot eivät ole hyviä”, Haxo jatkoi.
”Vesikasveja saattaisi löytyä, mutta kukat tai omenat ovat vielä toiveajattelua”, Haxo ajatteli. Kumpa kesä tulisi pian.
”Entä sinä?” Tuo heitti kysymyksen takaisin.

Coen-Hermi

Se oli totta ja tänne olisi helppo löytää. Myönteistä vastausta enemmän minua ilahdutti Haxon läheisyys, vaikkakin hetkellinen. Orin irtaantuminen ei tosin hirveästi haitannut, itsellänikin oli jo kova nälkä.
"Mennään vain. Mikä on lempiruokasi?" kysyin perään ja seurasin Haxon perässä. Vielä hetken voisin elää valheessa, kuvitella ettei tämä ollut väärin. Mutta kun lähtisimme omille teillemme, täytyisi minun kohdata Elaine. Mitä ihmettä sainoisin tammalle? En halunnut menettää häntä, minä todella rakastin Elainea enkä halunnut hänelle mitään pahaa. Jos kertoisin, häneen sattuisi, mutta jos en kertoisi ja Tamma saisi jotenkin tietää muualta... Ei, vielä ei ollut aika palata todellisuuteen.

Variana-Hermi

Nyökkäsin, kyllä Gina. Ehkä hieman yllättävää Jaharille siihen nähden, ettei Gina ollut vieläkään selvästi päässyt yli sanoistani. Mutta olin puhunut vain totta, joten miksi katua? Noh, se ei ollut nyt tärkeää. Viimeistään sillä hetkellä Gina katosi mielestäni kun Jahar puhui Irionista. Korvani liimaantuivat niskaan ja näytin lievästi järkyttyneeltä. Kuka helvetti oli meidät nähnyt? En ollut tehnyt mitään väärää, mutta selvästi joku luuli niin. Kuinka pitkälle tämä huhu oli levinnyt? Tiesikö Vicente jo tästä? Pitäisi vastata Jaharille, hetkellinen hiljaisuus jo vaikutti epäilyttävälle.
"Se oli Irion, se upseeri joka saattoi minut pois Aderlinista. Tapasimme sattumalta ja juttelimme hetken. Keneltä sinä tuollaista kuulit? Kuka meidät näki?" vaadin tietää. Kuka kehtasi levittää niin päätöntä tarinaa minusta? Tämä voisi pilata maineeni ja luotettavuuteni täysin!

Diana-Hermi

Varsan innokkuus oli suloista ja kerrankin tunsin oloni hyväksi kyvystäni puhuttaessa.
"Hyvä kuulla" vastasin, huoli kadonnut täysin äänestäni. Ehkä tilanne ei ollutkaan niin paha kuin olin päässäni sen kasvattanut, vaikka Carmilla oli varmasti käyttäytynyt pelottavasti Kayoa kohtaan. Sillä ei väliä, nyt kannatti pitää orivarsan ajatukset muualla.
"Ei täällä ulkona. Mutta jos menemme jonnekin pimeään paikkaan, kuten luolan perälle, ne voivat hohtaa hennosti. Mitä jos menemme isäsi luolaan, etsin hämärimmän nurkan ja näytän sinulle heti?" kysyin itsekin lievästi innoissani. Tämä oli outoa, olla innoissaan kyvystäni. Koskaan en ajatellut nähdä sitä positiivisessa valossa.

11:54am 12-31-2023

Uuden VK tyhjennys

Jahar – Ticho

Varianan aidon, tai aidomman oloinen reaktio ilahdutti. Mutta Jahar tunsi riipaisun heti, kun tamman ilme ja ääni muuttui takaisin tunteettomaksi. Miksi Varianan piti olla tuollainen?
”Ginako?” Jahar toisti. Pitäisi varmaan kysyä Ginalta mitä ja mistä tuo oli kuullut mitä oli kuullut.
”En ole puhunut Ginan kanssa, mutta minä kuulin että sinulla on juttua jonkun aderlinilaisen kanssa. Teidät kuulemma nähtiin eilen”, Jahar sanoi suoraan mitä oli ruokavarastolla kuullut. Uskomattomaltahan se kuulosti.

Deimos ja Kayo – Violence

Varsan korvat nousivat ylös.
”Haluan”, tuo vastasi jo ennen kuin Diana oli päässyt sanoissaan loppuun. Kayo kuitenkin nyökkäsi vielä vahvistukseksi.
”On, paljon parempi”, varsa vastasi, ja se olisi ollut vastaus joka tapauksessa. Mikäli se siis ratkaisisi sen saiko Kayo nähdä kykyä vai ei. Musta varsa katsoi ystävällisen näköistä tammaa uteliaasti, tai pikemminkin toisen silmiä. Sitten Kayo käänsi korvansa taakse, kun muisti jotain.
”Mutta ei nyt ole pimeää”, Kayo sanoi pettyneesti. Ei kai Diana edes voinut näyttää kykyään. Vai saiko tamma silmänsä hohtamaan milloin vain?

Diana-Hermi

Vilkaisin Deimoksen suuntaan, orihan hoiti tämän tilanteen oikein hyvin yksin. Olin ylpeä orista. Kuka olisi uskonut että sama ori joka oli uhkaillut Faijeria olisi nyt puollustamassa omaa poikaansa. Otin vielä pari askelta kauemmas, jotta Deimos saisi hoitaa tilanteen rauhassa. Oikeastaan tarkoituksensani oli jättää kaksikko kokonaan kaksin, mutta sitten keskustelu kääntyi osittain minuun ja katseeni kohtasi Kayon, lievästi jännittyneenä. Hän kuitenkin pudisti päätään ja sain jopa hieman yllättyä. Vaikuttiko varsa jopa pettyneeltä siitä, ettei ollut huomannut silmiäni?
"Jos haluat, voin näyttää sinulle, mutta onko sinulla jo parempi olo?" kysyin lempeästi. Jos varsa todella halusi nähdä kykyni taisi hän olla ensimmäinen joka sen aktiivisesti haluaisi nähdä. Joka olisi utelias sen suhteen. Ei sen vuoksi että haluaisi käyttää, eikä pelännyt sitä. Deimoskin muistaakseni oli ollut vain välinpitämätön mikä oli tosin siinä tilanteessa ollut paras vaihtoehto, itsekin kun silloin vasta opin kyvystäni.

Variana-Ticho

Yllätyin iloisesti ja se näkyi hetken kasvoillanikin ja kuului äänestäni.
"Todellako? Hienoa kuulla! Olen ollut niin paljon poissa leiristä, paranemisesi meni minulta ihan ohi" ilahduin. Sitten sain tunteeni takaisin hallintaan ja vaikkakin hymyni pysyi iloisena, muuttui se asiallisemmaksi. Jahar saisi tehdä jälleen töitä eikä tuntisi oloaan taakaksi. Todella, olin innoissani toisen puolesta. Mutta minun täytyi olla objektiivinen. Minun täytyi pitää etäisyyteni Jahariin ja olin jo lipsunut, ollut asiattoman iloinen. Asiallinenkin hymyni hyytyi kun ori siitryi jälleen puhumaan huhuista. Nyt kuitenkin kiinostukseni heräsi hieman, vaikka en aiheen jatkumisesta innostunutkaan. Jos kyseessä olisi ollut ihan kuka tahansa muun, en olisi välittänyt. Mutta Jahar ei turhia kiinnostunut juoruista.
"Mitähän sinä olet sitten kuullut? Gina puhui vain sinusta" kysyin suoraan. Olihan Gina puhunut Jaharista? Tamma oli puhunut näkemisestä ja käskenyt puhua Jaharille, että kaikille oli selvää missä mentiin. Tietenkin olin olettanut juorujen koskevan siis minua ja Jaharia. Puhuimmeko Jaharin kanssa samasta juorusta vai oliko jotain muuta liikkeellä

Jahar - Ticho

Lusitano hämmentyi Varianan sanoista. Sinun ja minun? Eikö tamma edes tiennyt mistä juoruttiin? Vai kiersikö toinen vain aiheen? Vai eikö Jahar itse tiennyt jotain juorua heistä? Variana ehti kuitenkin jatkaa ennen kuin Jahar ehti sanoa asiasta. Toinen yllätys. Eikö Variana tiennyt Jaharin parantuneen?
"En tarvitse enää opasta. Näen tarpeeksi", Jahar vastasi lyhyesti. Kysymys ei ollut uusi, sillä moni muukin oli ihmetellyt miksi Jahar kulki yksin. Se että Variana ei tiennyt tuntui kuitenkin jopa vähän pahalta. Jaharin teki mieli sanoa jotain katkeraa siitä ettei tammaa kiinnostanut orin asiat enää ollenkaan, mutta ei sanonut. Koska tottahan se näytti olevan.
"Minä kuulin vähän toisenlaisia juoruja", Jahar sanoi sitten.

Deimos ja Kayo - Violence

Diana luultavasti ajatteli jo jotain vakavampaa kuin mitä Deimos. Toki, jotain enemmän kuin vain käskemistä, mutta orin mietteet pyörivät huutamisessa, ja pelottelussa. Saisivat nekin noin pienen varsan säikähtämään. Oli harmi että näin oli käynyt, Carmillan olisi pitänyt miettiä mitä ja miten sanoo asiat varsalleen. Dianan katseen kohdatessa Deimos oli samaa mieltä, varsalta pitäisi kysyä mitä Carmilla oli tehnyt tai sanonut ja oikaista ne mitkä olivat olleet varsaa kohtaan vääein. Deimos oli kääntänyt korvansa enemmän taakse, eikä ajatuksissaan huomannut peittää ärtynyttä ilmettään kuin Diana oli tajunnut tehdä. Kayo huomasi sen.
"Oletko vihainen?" Varsa kysyi huolestuneesti kun ei ymmärtänyt miksi isän ilme oli tuollainen. Syitä saattoi olla monia, se että Kayo oli kertonut, itkenyt, kyky... Kayo mietti mitä oli itse tehnyt väärin.
"En ole. En sinulle, vaan emollesi", Deimos nosti korvansa äkkiä ylös saadakseen olemuksensa vähän pehmenemään.
"Siksi että hän on puhunut sinulle noin ja ollut vihainen tästä", ori selitti. Deimos laski päätään.
"Enää emo ei voi suuttua tai huutaa sinulle. Emo ei ole täällä, eikä tule tänne", friisi vakuutteli. Kayo näytti vähän rauhallisemmalta, ja irrotti pienen kehonsa kallion seinästä. Tuo kuitenkin vilkaisi vielä leiriaukiolle. Deimos uskalsi siirtyä vähän lähemmäs ja kurotti turvallaan kohti varsan lapaa. Ori kuitenkin veti päänsä pois, Kayon nojatessa aavistuksen kauemmas. Varsa ei ollut varma sattuisiko vai ei. Enemmän tuo aavisti että ei, mutta ei myöskään halunnut ottaa selvää. Deimos katsoi varsaa mietteliäänä.
"Oliko se eilinenkin emon takia? Kun kykysi ilmestyi?" Deimos kysyi. Kayon katse käväisi Dianassa, mutta tuo nyökkäsi. Emon takia se oli ollut, ainakin enemmän.
"Minä en edes huomannut sitä valojuttua", varsa sanoi yllättäen, jopa vähän pettyneesti, mieleen noustua aikaisempi keskustelu. Nyt valkoisen tamman silmät eivät hohtaneet, mutta nyt ei ollutkaan pimeää.

Messages: 1 until 15 of 1143.
Number of pages: 77
[1] 2 3 4 5 6 7Older

This free guestbook is brought to you by: 123Guestbook.com